Tiger Woods antoi kärjelle tasoitusta etenkin toisen kierroksen kehnolla puttipelillään. Myös Kevin Kisnerin ja Xander Schauffelen tärkein ase petti ratkaisevasti sunnuntaina.
Kilpagolfin keskeisimmät tilastot, väyläosumat, viheriöosumat ja putit selittävät tyypillisesti parhaiten pelaajan menestystä tai menestymättömyyttä turnauksissa. Viikonvaihteessa käyty 147. Open Championship ei tehnyt tässä poikkeusta.
Ennen tämänvuotista Openia monet pitkälyöntisimmät pelaajat korostivat ottavansa kaiken hyödyn irti draiveristaan kuivuudesta kärsineellä Carnoustien kentällä. Pontta ratkaisulle antoivat myös pitkän sateettoman jakson kesyttämät karheikot, joista peliä uskottiin päästävän jatkamaan lähes paraatipaikalta. Tämä taktiikka kuitenkin osoittautui kisan edetessä köyhäksi, mitä esimerkiksi Dustin Johnsonin, Justin Thomasin ja Jon Rahmin karsiutumiset osoittavat.
Mitä pidemmälle kilpailu eteni, sitä harvemmin pelaajat katsoivat tarpeelliseksi ja järkeväksi tarttua setin pisimpään mailaan. Sitä paitsi hyvin rullanneilla väylillä oli nyt mahdollista saada pallo toisinaan riittävän kauas jopa keskipitkillä raudoilla, ja vailla huolta, että lähestymiseen olisi pitänyt käyttää pidempää ja samalla epätarkempaa mailaa.
On silti totta, että helpommat karheikot muuttivat hieman Carnoustien luonnetta. Kovilla pinnoilla avaukset poukkoilivat helposti lyhyemmälläkin mailalla 10–15 metriä raffin puolelle, mutta tämä ei aiheuttanut suurempaa ongelmaa lähestymisissä. Karheikko oli väylien läheisyydessä − semiraffeista puhumattakaan − pelaajaystävällisessä formaatissa. Hieman sivummalla tilanne oli jo toisenlainen.
Kisner onnistui kaikesta huolimatta säilyttämään toiveet mestaruudesta pitkälle sisääntuloon, mutta pelistä puuttui koko päivän menestyksen kannalta keskeinen, voittavan näköisen golfin elementti.
Turnauksen voittanut Francesco Molinari oli väyläosumatilastossa yllättäen vasta 127:s, mutta sijoittui viheriöosumissa yli 100 pykälää korkeammalle. Hänen menestyksensä kruunasi onnistunut puttipeli, joka tuotti tilastossa seitsemännen sijan. Vaikka italialainen ei yltynyt sunnuntaina varsinaisiin urotekoihin viheriöillä, hoiteli hän lähes kaikki tärkeät kahden-kolmen metrin säteellä olleet puttinsa mallikkaasti kupin perukoille.
Kevin Kisner. Kuva: Getty Images
Rory McIlroyn tilastot noudattivat samantapaista kaavaa. Pohjoisirlantilainen oli Molinaria hieman korkeammalla (123:s/18:s) väylä- ja viheriöosumissa, mutta hävisi puttikeskiarvossa (16:s). Pienet asiat ratkaisevat usein sen, kuka on kilpailun ykkönen, kakkonen tai kolmonen. Tällä kertaa Molinarin erotti esimerkiksi juuri McIlroysta aavistuksen terävämmät otteet kulmaraudallaan.
Kevin Kisner ei erityisesti kunnostautunut väylä- tai viheriösumissa (104:s ja 81:s). Siihen nähden on kenties yllättävää, että hän pysytteli kilpailun kärjessä alusta finaalikierroksen ensimmäiselle reiälle saakka. Epätarkkuuttaan Kisner kompensoi loistavalla puttipelillään, mikä antoi hänelle Carnoustiessa mahdollisuuden voittoon. Puttitilaston ykkönen ei kuitenkaan saanut neljännen kierroksen kovassa paineessa palloa uppoamaan viheriöllä aiempien päivien tahtiin.
Kisner onnistui kaikesta huolimatta säilyttämään toiveet mestaruudesta pitkälle sisääntuloon, mutta pelistä puuttui koko päivän menestyksen kannalta keskeinen, voittavan näköisen golfin elementti.
Justin Rose oli top 5:een sijoittuneista pelaajista keskeisten tilastojen aatelia, jäätyään ainoastaan väyläosumissa 30:n huonommalle puolelle. Hän oli viikonlopun kierroksilla (64–69) koko joukon paras, mutta voiton kannalta kohtaloksi koitui liian pitkä takamatka. Rose joutui vääntämään toisen kierroksen viimeisellä reiällä nelimetrisen birdieputin sisään päästäkseen jatkoon, ja oli tuossa vaiheessa yhdeksän lyöntiä kärkeä perässä.
Tiger Woods. Kuva: Getty Images
Xander Schauffele hehkui keskimmäisillä kierroksilla (66– 67), mutta kone yski sunnuntaina samalla tavalla kuin toisella ensimmäistä major-titteliään tavoitelleella Kisnerillä. Hän oli väyläosumissa (19:s) eliittiä, mutta ei pystynyt hyödyntämään parhaalla tavalla (GIR 81:s) tarkkoja avauksiaan. Tätä Schauffele kompensoi hienolla puttipelillään etenkin perjantain ja lauantaina kierroksilla, mutta puttitilaston kolmonen ei löytänyt viheriöillä kaivattua rentoutta kriittisillä hetkillä.
Kuudennen sijan jakanut Tiger Woods käytti paljon rautoja avauksissaan läpi kilpailun, ja se näkyy tilastoissa. Hän oli väyläosumissa kahdeksas eli parempi kuin yksikään edellä mainituista pelaajista. Myös viheriöosumia kertyi (25:s) riittävästi, mutta Tigerin puttipeli (42:s) ei kohonnut sellaisiin sfääreihin, joilla hänen upea major-voittotilastonsa olisi karttunut kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Woods esitti erityisen tasapainoista ja jämäkkää kenttäpeliä perjantaina, mutta tuloksessa se ei näkynyt. 32 puttia on liikaa tämän tasoisissa turnauksissa, ja ainakin epäsuorasti toisen kierroksen hutera viheriötyöskentely antoi pahimmille kilpakumppaneille ratkaisevasti tasoitusta.
Carnoustien turnaus osoitti silti, että Tigerin paluu maailman huipulle monenlaisten epävarmuustekijöiden jälkeen on tapahtunut käsittämättömän nopeasti. Hänen rahkeensa riittävät edelleen minkä tahansa kilpailun voittoon. Paluu voittojen tielle on enää ajan kysymys.
Parhaiden pelaajien keskeisiä tilastoja 147. Open Championshipissä:
Väyläosumat
8. Woods 66,7 %
19. Schauffele 63,3, %
31. Rose 60,0 %
104. Kisner 48,3 %
123. McIlroy 45,0 %
127. Molinari 43,3 %
Griiniosumat
18. McIlroy 68,1 %
18. Rose 68,1 %
25. Molinari 66,7 %
25. Woods 66,7 %
81. Kisner 59,7 %
81. Schauffele 59,7 %
Puttikeskiarvo
1. Kisner 27
3. Schauffele 28
7. Molinari 28
11. Rose 28
16. McIlroy 29
42. Woods 30
