Kolminumeroinen major-turnausten määrä on hurja saavutus, ja vaatii vähintään 25 vuotta. Kisaennakkomme kertaa kaksikon neljälle eri vuosikymmenelle ulottuvaa yhteistä pelitaivalta.
On vuosi 1984. Kaksi varhaisteiniä, Phil Mickelson ja Ernie Els kohtaavat toisensa San Diegossa pelattavan Junior World Championshipin 14-vuotiaiden poikien sarjassa. Kisa näiden kahden kesken käy kiivaana, kunnes ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa oleva Els päihittää Kalifornian osavaltion lahjakkaimpana pidetyn juniorin kolmella lyönnillä.
”Näettekö miten happamalta Phil näyttää tuossa kuvassa”? Els sanoi Mickelsonia kiusoitellen PGA Championshipin lehdistötilaisuudessa.
Monitorissa oleva kuva paljastaa, että kilpailusta on kulunut paljon aikaa − 33 vuotta, mutta eräs yksityiskohta itse pelitapahtumista on jäänyt Mickelsonin mieleen tavallista kirkkaammin. Tuolloin vielä Ernestiksi kutsuttu vastustaja oli parinkymmenen metrin päässä viheriöstä kentän kolmannella reiällä (par 5). Hän tarttui wedgeensä ja iski reiän kulmilla 30 senttiä taaksepäin spinnanneen pitchin lipun viereen.
”En ollut koskaan nähnyt yhdenkään 14-vuotiaan esittäneen sellaista lyöntiä”, Mickelson muisteli.
Varsinainen syy parivaljakon samaan lehdistötilaisuuteen kutsumiselle oli kuitenkin erään virstanpylvään täyttyminen. Heistä tuli tällä viikolla jäsenet numero 13 ja 14 Major Clubin ”satasen kerhossa”.
Kunnioitettava määrä, minkä täyttyminen vaatii nopeimmillaan osallistumisen kauden jokaiseen majoriin 25 peräkkäisenä vuotena.
”On uskomatonta, että olemme pelanneet yhdessä ja toisiamme vastaan niin monta vuotta. Se ei tunnu niin pitkältä ajalta, mutta onhan siinä vuosia vierähtänyt”, Mickelson sanoi.
”Lefty” debytoi majoreissa vuotta myöhemmin kuin Els. Vielä amatöörien kirjoissa ollut Mickelson oli vuoden 1990 U.S. Openin päätöspäivänä vain muutaman lyönnin päässä kärjestä, mutta ajautui muutaman lopussa tulleen bogin myötä tuloksissa sijalle 29.
Mickelson ei saattanut tuolloin Medinahissa aavistaa, että samaisesta kilpailusta käynnistyisi hänen jo 27 vuotta kestänyt U.S. Open -”kirouksensa”.
Kahden pelaajan hienoa merkkipaalua juhlistettiin Quail Hollow Clubilla kookkaalla täytekakulla. Kuva: Getty Images
Elsillä ei ole ollut samanlaisia ”major-huolia”, vaikka häneltä puuttuukin ura-Grand Slamista sekä Masters- että PGA Championship -tittelit. Hän voitti ensimmäisen majorinsa kahdeksannella yrittämällään U.S. Openissa vuonna 1994, ja uusi tempun kolme vuotta myöhemmmin samassa turnauksessa.
”Sain apinan pois selästä hyvissä ajoin”, Els sanoi.
Mickelsonin ensimmäistä major-voittoa edelsi 46 major-turnausta. Siitä muodostui sen verran merkittävä hetki hänen urallaan, että vasuri ikuisti Augustan 18. viheriöllä tekemänsä riemuhypyn siluetista itselleen logon. Kyseisessä vuoden 2004 Mastersissa kakkoseksi sijoittui kukapa muu kuin Ernie Els.
Sittemmin Mickelson on kiilannut Elsin edelle major-voitoissa lukemin 5–4. Viimeisin tuli Muirfieldissä pelatussa Openissa vuonna 2013, jonka jälkeen hän ei ole voittanut yhtään henkilökohtaista kilpailua.
En usko, että olisin saavuttanut samanlaista menestystä ilman häntä.
On makuasia, tulkitseeko kummankin parhaiden pelivuosien ajoittumista Tiger Woodsin valtakaudelle hyväksi vain huonoksi asiaksi. Huonoa siinä on se, että kumpikin menetti Tigerin mahtivuosina joitakin turnausvoittoja ja Mickelson myös mahdollisuuden nousta maailmanlistan ykköseksi.
Mickelson on pitkään vakuuttanut, että Tigerin varjossa oli loppujen lopuksi hyvä olla. Woodsin erinomaisuus sai hänet harjoittelemaan ahkerammin ja monipuolisemmin, mistä on seurannut pitkä ja ehjä kilpaura.
”En usko, että olisin saavuttanut samanlaista menestystä ilman häntä”, Mickelson sanoi.
Els muotoili asian hieman toisella tavalla. Hän oli Woodsin loistavan, vuoden 1997 Masters-esityksen aikoihin jo major-voittaja, joka sai heti yhden tittelin lisää kokoelmiinsa parin kuukauden kuluttua pelatussa U.S. Openissa.
”Ajattelin että siitä alkaisi jonkunlainen valtakauteni, mutta Tigerin uskomaton esitys Mastersissa sai minut vähäksi aikaa raiteiltani”, kakkoseksi Augustassa jäänyt eteläafrikkalainen sanoi.
Kävi hiljalleen ilmi, ettei Woodsin junan kyydissä pysynyt kukaan.
Els ja Mickelson ovat kamppailleet samoissa turnauksissa jo vuodesta 1984 lähtien. Tässä vuonna 2010 pelatussa U.S. Openissa kumpikin ylsi top 5:een. Kuva: Getty Images
Elsin tilastoista löytyy kaikkiaan viisi turnausta, joissa hän on ollut toinen ja Woods ykkönen. Kukaan toinen ei ole joutunut kärvistelemään Tigerin voittojuhlissa yhtä usein kakkostilaansa kuin Els.
”Minulla voisi toki olla muutama voitto enemmän ilman Woodsia”, Els sanoi.
Mickelsonin tavoin 47-vuotias ”Big Easy” on hehkeimmän uransa ehtoopuolella – onhan hän koonnut sitten vuoden 2013 vain viisi top 10 -sijoitusta. Els sanoi, että menestysnälkää riittää edelleen, vaikka viime aikojen tulokset eivät ole olleet erityisen rohkaisevia.
Elsillä on paljon aktiviteettia myös kentän ulkopuolella. Hänet nimitettiin viime kuussa yhdeksi neljästä ehdokkaasta, Sports Humanitarian of the Year -palkinnon saajaksi. Sydäntä lähimpänä on autististen lasten – kuten oma poika Ben – auttaminen.
Mickelsoninkaan prioriteettilistalla urheilu ei välttämättä ole enää samanalaisessa asemassa kuin joskus aikaisemmin. Lefty sanoo perhe-elämänsä olevan parempaa kuin koskaan, ja hän muun muassa sivuutti tämänvuotisen U.S. Openin osallistuakseen tyttärensä lukio-opintojen päätösjuhlallisuuksiin.
Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, Tiger Woodsin edellisestä voitosta (Bridgestone Invitational 2013) on kulunut vähemmän aikaa kuin Mickelsonin viimeisestä ykköstilasta. Hän on todennut, että menestyksen puute liittyy pikimminkin henkisiin kuin fyysisiin seikkoihin.
Mickelson ei ollut tietoinen satasen täyttymisestä major-turnauksissaan, kunnes huomasi asiasta maininnan erään sponsorinsa nettisivuilla. Hän suoritti nopean laskutoimituksen ja totesi, että listaykkösen Jack Nicklausin (164 major-turnausta) ennätys on turvassa.
Tavoittaakseen Nicklausin hurjan ennätyksen, Mickelsonin ja Elsin pitäisi pelata vielä 16 vuoden ajan kauden kaikki neljä major-turnausta. Tämä ei teoriassakaan ole mahdollista.
Phil Mickelson starttaa PGA Championshipin avauskierrokselle torstaina kello 20.25 Suomen aikaa, seuranaan kilpailun voittoa puolustava Jimmy Walker ja Jason Dufner. ”Aamuvuorossa” (kello 14.45) olevan Ernie Elsin ryhmässä pelaavat Hideki Matsuyama sekä Ian Poulter.
Muista osallistua myös majorveikkaukseemme!
