Debyyttinsä major-kenttänä tekevä Erin Hills on monella tavalla toisenlainen kenttä mihin U.S. Openissa ollaan yleensä totuttu. Yhdysvalloissa odotetaan tämän viikon kisasta kämmeniä hieroen yhtä vuosikausien kiehtovinta taistelua.
Ensimmäistä kertaa U.S. Openin kisanäyttämönä toimiva Erin Hills on ollut viime aikoina iso puheenaihe lajin piireissä. Kenttä on kutakuinkin tuntematon kaikille kauden toiseen major-turnaukseen valmistautuville pelaajille, lukuun ottamatta Jordan Spiethiä, Justin Thomasia ja muutamia muita nuoremman polven taitureita, jotka osallistuivat areenalla vuonna 2011 pelattuun U.S. Amateuriin.
Erin Hillsiä on joissakin yhteyksissä verrattu links-kenttiin, mutta tämä saa wisconsinlaiskentän suunnittelijakolmikon kiukun valtaan. Kyse on heidän mukaansa niin sanotusta heartland-kentästä, joka tarkoittaa lähinnä puistokentän ja linksin välimuotoa.
Toki kentän karheikot ovat melkoista pinaattia ja myös tuuli muodostaa radalla keskeisen elementin. Puitakaan ei ole paljon, mutta siihen linksiin liittyvät yhtäläisyydet loppuvatkin.
Ensi vuonna viidennen kerran U.S. Openia isännöivällä Shinnecock Hillsillä ja Erin Hillsillä on mainittu olevan yllättävän paljon samankaltaisuutta – sikäli kun Wisconsinin kentät hyvin tuntevan Steve Strickerin näkemyksiin on uskominen.
”Monet Erin Hillsin reiät muistuttavat Shinnecockia. Joiltakin rei’iltä löytyy tyypillinen U.S. Open -ilme. Toista vastaavaa kenttää en ole nähnyt osavaltiossamme”, Stricker kertoi Milwaukee Journal-Sentimel -lehdelle.
Stricker, 50, yritti alun perin saada wisconsinlaisena erikoisosallistumisoikeuden U.S. Openiin, mutta USGA ei tähän suostunut. Hän kuitenkin pääsi kilpailuun mukaan voittamalla kesäkuussa yhden alueellisista karsintaturnauksista.
Tulette näkemään tänä vuonna sellaisia hiekkalyöntejä, joita ette ole ennen nähneet.
Myös USGA:n toimitusjohtaja Mike Davis mainitsi huomanneensa yhtäläisyyksiä kahden mainitun kentän välillä jo ensivisiitillään Erin Hillsissä vuonna 2004.
Vaikka väylillä riittää leveyttä, ei karheikkokäynneiltä voine kokonaan välttyä. Tässä palloa tuhdista heinästä etsivät Alexander Norén (ylempänä) ja Martin Kaymer. Kuva: Getty Images
U.S. Open pelataan tänä vuonna 117. kerran, mutta koskaan aiemmin kilpailua ei ole pelattu Wisconsinissa. Osavaltiossa asuu 5,7 miljoonaa ihmistä, joista 700 000 harrastaa golfia. USGA:n puheenjohtaja Diana Murphy kertoi, että ”he ovat odottaneet pitkään tätä mahdollisuutta”.
Indiana jää siten Wisconsinin jälkeen ainoaksi niin kutsutun Great Lakes -seudun osavaltioksi, jossa ei ole koskaan pelattu U.S. Openia.
Erin Hills tekee poikkeuksen myös par-lukunsa osalta, mihin U.S. Openissa ollaan yleensä totuttu. Kauden toista major-kilpailua isännöivien kenttien par on viimeisen 25 vuoden aikana ollut 70 tai 71. Kisan edellinen par 72 -kenttä oli Pebble Beach (nykyään 71), jonka kakkosreikä pelattiin vielä vuonna 1992 par-viitosena.
Davis sanoi, ettei USGA ole halunnut puuttua kentän par-lukuun, koska ”yhdenkin par-viitosen tai par-nelosen muuttaminen rikkoisi reikien hienon arkkitehtuurin”.
Erin Hillsissä on kaikkiaan 138 hiekkaestettä, joiden alusta – toisin kuin kentillä yleensä – on lähes poikkeuksetta kaikkea muuta kuin tasainen. Viheriöbunkkerit eivät tyypillisesti tuota kiertuepelaajille harmaita hiuksia, mutta Erin Hillsissä ne ovat todellisia esteitä.
”Tulette näkemään tänä vuonna sellaisia hiekkalyöntejä, joita ette ole ennen nähneet ja kuulemaan pelaajilta sellaisia kommentteja, joita ette ole ennen kuulleet”, sanoi Michael Hurdzan, yksi kentän suunnittelijoista.
Hurdzan uskoo että pelaajat joutuvat bunkkereissa usein tilanteisiin, jossa tila mailan taakseviennille on varsin rajallinen. Myös pallon sivusuuntaan lyömiseen lipun sijasta jouduttaneen toisinaan turvautumaan.
10. väylän sisälle mahtuisi kolme Winged Footin väylää.
Kenties vaativimmat hiekkaesteet (myös yksi kapea lonkeromainen) löytyvät kentän yhdeksänneltä, par 3 -reiältä. Kovassa tuulessa ysillä voi olla vaikea saada tiilyöntiä viheriölle saati lipulle. Sen sijaan griinin ympäristöstä löytyy hankalia koloja ja onkaloita, minne pallo saattaa sujuvasti vierähtää.
Kentänhoitajat viimeistelivät tiistaina nelosväylän ympäristöä kisakuntoon. Kuva: Getty Images
Vaikka jotkut pelaajat (Kevin Na viimeisimpien joukossa) ovat kritisoineet kentän paksuja ja korkeita raffeja, ei pelaajilta vaadita draiveissa erityistä tarkkuutta. Davisin mukaan väylät ovat selvästi leveämmät kuin U.S. Open -kentillä yleensä tehden karheikkojen vaativuuden marginaaliseksi ongelmaksi.
”Sanoisin, että Erin Hillsin väylät ovat puolta ja joillakin väylillä tuplasti leveämmät kuin Winged Footissa, Pebble Beachillä tai Oakmontissa. 10. väylän sisälle mahtuisi kolme Winged Footin väylää”, hän sanoi.
Väylien aaltomainen muoto ja kallistukset saavat aikaan merkittävän haasteen. Väyläosuman tavoittelu ei nouse avainasemaan, vaan se, miten onnistuu parhaiten sijoittamaan pallonsa toista lyöntiä varten.
”Olen pelannut paljon Erin Hillsissä hyvien pelaajien kanssa. He ovat järjestään sanoneet, että vaativimman asian kentällä muodostavat avausten linjat ja kulmat”, niin ikään kentän suunnittelijoihin kuuluva Dana Fry sanoi.
Pelaajien on tultava toimeen myös osittain tai kokonaan sokkojen lyöntien kanssa. Seudun maastosta johtuen kentällä riittää kumpuja ja töyssyjä, jotka voivat tehdä lipun näkemisen vaikeaksi, puhumattakaan viheriöistä tai pallon pudotusalueista. Davisin laskujen mukaan kaikkiaan 14 väylällä on jonkunlainen sokkotilanteen aiheuttava elementti. Se lisää kentän mystisyyttä.
Kentän tuntemus on pitkälti harjoituspäivien varassa nousten siten tavallista keskeisempään rooliin. Isossa kuvassa Erin Hillsissä testataan jatkuvasti pelaajien mielikuvitusta.
USGA ilmoitti muutama päivä sitten kentän viralliseksi pituudeksi 7741 jaardia eli 7078 metriä. Mikäli kenttää pelataan mainitun pituuden mukaisesti, nousee Erin Hills U.S. Openin historian pisimmäksi kentäksi. Davis sanoi toukokuussa, että tuloskortissa pituudeksi on merkitty 7692 jaardia (7034 metriä), ja että pituus vaihtelee kierroksittain kentän asetuksista riippuen.
Tällä kentällä ei ole hölmöjä viheriöitä.
U.S. Openin pisimmän kentän titteli on tällä hetkellä Chambers Bayn (2015) hallussa. Vaikka Erin Hills ohittaisi CB:n tai tulisi aivan sen kantaan, kenttä ei välttämättä tuntuisi yhtä pitkältä. Merkittävin ero syntyy par-viitosten vuoksi, joita Erin Hillsissä on neljä ja Chambers Bayssä kaksi.
Emiliano Grillo testaamassa yhtä 18. reiän neljästä lyöntipaikasta. Kuva: Getty Images
Davisin mielestä Erin Hills saattaa myös rullaavine alustoineen tuntua jopa lyhyemmältä kuin jotkut muut U.S. Open -areenat. Oma lukunsa ovat kentän neljä par-kolmosta, jotka kuutosta (216 metriä) lukuun ottamatta jäävät pituudeltaan alle 200 metrin. Viime vuonna Oakmontin par-kolmosista kolme oli vähintään 229-metrisiä.
”Asfalttigriinejä” kammoksuvat saattavat huokaista helpotuksesta, sillä Erin Hillsin rölliviheriöiden kerrotaan olevan hitaammat kuin yhdessäkään viime vuosien U.S. Openissa. Viheriöiden koko on myös hieman suurempi ja niiden ympäristö on leikattu lyhyeksi, mikä antaa putterin käytölle perusteltavan vaihtoehdon myös griinien ulkopuolella. Davis odottaakin Erin Hillsissä taitavilta pelaajilta todellista puttijuhlaa.
”Jos saat putin oikealle linjalle oikealla nopeudella, pallo putoaa sisään.”
”Tällä kentällä ei ole ’hölmöjä’ viheriöitä”, Fry sanoi.
Yksi Erin Hillsin rikkauksista on mahdollisuus pelata kenttää päivittäin erilaisena vaihtuvilta lyöntipaikoilta. USGA voi valita 11. reikää (par 4) lukuun ottamatta vähintään kaksi erilaista tiiboxia jokaisella väylällä. 18. reiällä lyöntipaikkoja löytyy peräti neljä.
Draivien pudotusalueet saattavat olla päivästä toiseen erilaisia ja hiekkaesteet voivat tällöin astua yllättäen kuvaan mukaan. 15. reikä (263 metriä/par 4) on mitä ilmeisemmin ainakin yhdellä kierroksella lyötävissä yhdellä perille. Davisin mukaan kentän tarjoamaa vaihtelevuutta tullaan myös säästelemättä hyödyntämään.
Erin Hillsin kuusi viimeistä reikää antavat sunnuntaina mahdollisuuden todelliseen draamaan. ”Kokoonpano” käsittää kaksi par-viitosta (reiät 14 ja 18), kaksi par-nelosta (reiät 15 ja 17) sekä kaksi par-kolmosta (reiät 13 ja 16).
TPC Sawgrassin ja Augustan kaltaiset par 72 -kentät ovat osoittaneet, että kentän viimeisellä kolmanneksella sijaitsevat kaksi par-viitosta voivat aiheuttaa ilotulituksen parhaasta päästä. USGA toivoo luonnollisesti samaa tällä viikolla.
Hyvä teksti. Looking forward!