26.9.–3.10. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[8][18]
KilpailuaSuomalaista

26.9.–3.10. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[8][18]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf - Major

Loppuyhteenveto Pinehurstista

Miesten kisa on päätöksessään. Maanantaista eteenpäin Pinehurstin valtaavat naisten US Openiin osallistujat.

US Openissa ensimmäistä kertaa tuomaroiva Arto Teittinen kirjoitti päivittäin 8-15.6 kokemuksistaan ”narujen sisäpuolella” Golfpiste.com-sivuston lukijoille.

Sunnuntai 15.6

Ei minkäänlaista kiirettä aamulla, mikä tuntui oudolta, kun yleensä tuomaritoimiin lähdetään aikaisin aamulla ennen ensimmäisten pelaajien starttia. Tarkastetaan kenttä, tiipaikat ja lipunpaikat, ja ollaan valmiina auttamaan sääntötilanteissa heti, kun ensimmäiset pelaajat lyövät avauslyöntinsä ja lähtevät kentälle.

Kello 14.18 lähtöaika jätti aikaa kaikenlaiseen turhaankin pyörimiseen. Kävin US Openin kaupassa vielä kerran ostamassa matkamuistoja ja sitten takaisin hotellille vähän pakkaamaan, kun on aikainen lähtö manantaina, eikä tiedä millaiset kokkareet on illalla palkintojenjaon jälkeen.

Lopulta pääsin lähtemään kentälle tuomaritehtäviä varten. Ruokailu, sitten taas kerättiin radiopuhelin, aikatarkkailutaulukko/lähtölista, tuomariasettelut ja yksi tyhjä tuloskortti ihan kaiken varalta mukaan. Kun kaikki tarpeellinen oli mukana, siirryin ykkösen tiin viereen juuri sopivasti nähdäkseni edellisen ryhmän pelaajienJason Dayn ja Jimmy Walkerin avauslyönnit.

Kättelin ryhmäni tuomarikollegat, joita oli tällä kertaa kaksi, koska nyt aputuomareita oli ryhmälle asetettu kaksi kappaletta. Toiselle lankesi väylien oikean reunan seuraaminen ja toiselle vastaavasti kaikki vasemmat reunat.

Ryhmäni pelaajat Francesco Molinari ja Garth Mulroy eivät vielä olleet ehtineet tiiauspaikalle, kun meidän oli jo lähdettävä pallojen alastuloalueelle. Niinpä jäi kättelemättä taas yksi Euroopan huipuista. Minulle lankesi oikean reunan seuraaminen, jota pidin helpompana, sillä nämä tämän tason miehet eivät yleensä slaissaa pallojaan. Tosi vinot lyönnit kaartavat heillä yleensä vasemmalle puolelle.

Oikea ja vasen reuna saivat olla aivan rauhassa, kun ryhmämme miehet löivät melko lailla suoria avauksia. Mitään birdietehtailuja ei myöskään nähty, joten homma eteni käsikirjoituksen mukaisesti.

Väylällä 11 Mulroy löi lähestymisensä alas aivan viheriön vasempaan reunaan, josta se otti melkoisen pompun ja vieri katsomorakenteiden viereen. Pelaaja ei kuitenkaan halunnut vapautusta, vaikka katsomo häntä selvästi häiritsikin, sillä hänen mielestään droppialueelta oli huonompi jatkaa kuin hieman hankalasta lyöntiasennosta pallon sijaintipaikalta.

Hiljainen päivä konttorilla

Jatkossa olikin sitten jos mahdollista vieläkin hiljaisempaa ainakin sääntöjen osalta. Mulroy juuttui bogijunaan ja Molinarikin sujautti tulokseensa muutaman bogin. Kierroksen jälkeinen kylmä kolajuoma alkoi jo maistua suussa, kun viimeistä väylää aloitettiin ja Molinari löi avauksensa komeasti väylälle. Mutta sitten rävähti.

Laikkoja heiluttava mies tiiauspaikan takana viittilöi voimakkaasti oikealle eli sille puolelle missä minä olin. Koetin saada palloa näkyviini, mutta en onnistunut sen ollessa puiden oksien yläpuolella ja minähän olin oksien alla varjossa pois paahtavasta auringonpaisteesta. Sitten kuului rapinaa ja pallo putosi noin kahdenkymmenen metrin päähän minusta ja pomppi pari loikkaa yleisön sekaan. Yleisö väisti pallon tieltä ja pallo pysähtyi keskelle metsää hiekkatielle, joka oli syntynyt ajamalla samasta paikasta riittävän monta kertaa.

Ei siis vapautusta tiestä, mutta palloa lyötäessä lippua kohti oli suuri tulostaulu aivan linjalla, joka antaisi ehkä mahdollisuuden tilapäisen kiinteän haitan (engl. TIO) vapautukseen. Viestitin radiopuhelimella pallon sijainnin ryhmän tuomarille ja sanoin, että saattaa tulla TIO kysymykseen. Garth Mulroy saapui pallolleen ja hymystä näki heti, että vapautusta tultaisiin pyytämään.

Etelä-Afrikan Garth Mulroy oli lopullisella tuloslistalla 40. Kuva Getty Images.

Etelä-Afrikan Garth Mulroy oli lopullisella tuloslistalla 40. Kuva Getty Images.

Hän kysyi tuomarilta ainoastaan: ”Minne? ” Tuomarin kanssa löydettiin paikka, jossa TIO:n reuna on linjassa lipun kanssa. Siitä mitattiin yksi mailanmitta turvaväliä ja pudotettiin pallo vielä yhden lisämailanmitan päähän. Tämä menettely toi Mulroyn pois metsästä lähes väylälle asti. Ja joku vielä kehtaa väittää, ettei kannata tuntea sääntöjä.

Droppaussession aikana olin janoissani raahautunut jo lähemmäksi klubitaloa ja kylmää juotavaa olettaen ettei nyt enää mitään tapahtuisi. Se on muuten tuomaritoiminnan suurin virhe olettaa, ettei mitään enää voi tapahtua, niin nytkin. Mulroy osui palloonsa sen verran hyvin, että se tuli alas greenin takaosaan ja pomppasi siitä iloisesti eteenpäin ja aina klubitalon edessä olevalle tiilikivetykselle. Kivetyksellä pallo pomppi aikansa ja pysähtyi lopulta kivetykselle lähelle kukkaistutuksia.

No, minä siitä taas radioon raportoimaan: ”Pallo klubitalon edessä olevalla kivetyksellä. Droppialuetta tullaan varmaankin käyttämään.” Klubitalo kivetyksineen oli nimetty kiinteäksi haitaksi, jolle oli tehty kolme droppialuetta. Näistä droppialueista käytettiin sitä, joka oli lähinnä palloa. Pelaajan kannalta mukavaa näissä droppialueissa oli se, että hän pääsi pudottamaan pallonsa joka kerta lähemmäksi reikää kuin pallon alkuperäinen sijainti. Näin myös Mulroyn tilanteessa. Mulroylle vielä chippi ja kaksi puttia, Molinarille kahden putin par-tulos ja oma tuomaritehtäväni US Openissa 2014 oli saatu valmiiksi.

Tornado nimeltä Martin Kaymer

Martin Kaymer sai nostella pokaaliaan Pinehurstissa pitkälle iltaan.Kuva getty images

Martin Kaymer sai nostella pokaaliaan Pinehurstissa pitkälle iltaan.Kuva getty images

Loppuratkaisut seurasin tuomareiden tarjoilutiloista television välityksellä, koska kilpailuhan oli ratkennut jo kahden päivän jälkeen. Martin Kaymer jyräsi muut tornadon lailla alkukierroksilla ja siirtyi sen jälkeen vain automaattiohjaukselle, kun ei muista kerran ollut vastusta. Hienosti saksalainen pelasi, ei sitä käy kiistäminen. Palkintojenjakotilaisuuden jälkeen siirryimme päättäjäis coctail-tilaisuuteen, jossa onneksi tarjottiin myös oikeaa ruokaa.

Tarjolla oli myös parit puheet, joissa kiiteltiin kaikki mahdolliset tahot. Parhaiten minulle jäi mieleen kisojen vapaaehtoisten, jollaiseksi kai minutkin laskettiin, määrä, joka oli huimaava 6400 henkilöä. Valtavasta vapaaehtoisten määrästä huolimatta tai juuri siitä syystä kaikki sujui mainiosti, olipa kyse sitten mistä tahansa kisaan liittyvästä. Tästä on hyvä ottaa oppia Suomeenkin.

Ennen lopettamista haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää muutamia tahoja, jotka ovat tehneet tämän reissun ja nämä tarinat mahdollisiksi. Ensiksi täytyy kiittää Suomen Golfliittoa ja erityisesti Petri Peltoniemeä, jonka suhteilla minä kutsun tänne tuomaritehtäviin sain.

Toiseksi haluan kiittää työpaikkaani Intersport Tourulaa, joka on aina tuomaritehtäviin vapaata pyydettyäni myös vapaan onnistunut järjestämään tavalla tai toisella. Ja tietysti kiitos kuuluu myös Golfpisteelle ja Teemu Tyrylle, joka keksi, että voisin kirjoitella näitä raportteja. Lopuksi isot kiitokset kaikille lukijoille, jotka näitä jorinoita ovat jaksaneet lukea.

Arto Teittisen seuraava kansainvälinen tuomarointikomennus suuntautuu Japaniin.

Arto Teittisen seuraava kansainvälinen tuomarointikomennus suuntautuu Japaniin.

Loppuun sopinee ajatus tai paremminkin uudelleensanoitus tunnettuun hittikappaleeseen. Viikon ajan Pinehurst No.2 kentän väyliä ja niiden reunoja kuljeskeltuani itsekseni, pelaajien perässä tai edellä alkoi olo tuntua jo viimeisenä päivänä varsin luontevalta. Mieleen tuli Anssi Kelan Nummela-biisi ja sen sanoja mukaillen:

”Sääntökirjan kanssa myöhään

Kentälle me lähdetään

Ja sieltä käsin katsellaan US Open pelaajia Ja mä kelaan, että kaikki taitaa olla kohdallaan.

Mä taidan kuulua tänne.”

Pinehurst vaikenee.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (8 kpl)