Lipunpaikkoja valittaessa reiluus ja tasapaino ovat johtavia periaatteita. Kuinka niitä onnistutaan noudattamaan?
Golfkentän pelaajalle heittämään haasteeseen voidaan vaikuttaa monin eri tavoin. Väylien leveydellä on suuri merkitys, samoin esimerkiksi lyöntipaikkojen valinnalla. Myös karheikon rankaisevuutta voidaan merkittävästi säädellä leikkuukorkeudella.
Kasvukauden sääolosuhteet saattavat kuitenkin tuottaa yllätyksiä esimerkiksi kenttää tärkeän kilpailun edellä viritettäessä. Jos kastelujärjestelmä ei ulotu karheikkoihin asti, tavoiteltua vaikeusastetta saatetaan joutua hakemaan muilla keinoilla.
Lipunpaikoilla, eli reikien sijoittelulla viheriöille, on erittäin suuri vaikutus kentän päiväkohtaiseen haastavuuteen. Kun reiät on sijoiteltu hyvin, pelaaja joutuu aika ajoin käyttämään päätään ja etenemään strategisesti viisaasti välttyäkseen ylimääräisiltä lyönneiltä.
”Reikien sijoittelussa tulisi aina ottaa huomioon pelaajien taitotaso”, muistuttaa useissa major-kilpailuissakin tuomarina toiminut Arto Teittinen.
”Kotimaan peruskilpailuissa kannattaa suosia lempeitä lipunpaikkoja, jotka ovat omiaan jättämään osallistujille kierroksesta hyvän jälkimaun.”
Tilanne on toinen, kun puhutaan kentän viimeistelystä vaikkapa ammattilaiskiertueiden pelipäiviä varten. Koska säännöt eivät kerro lipunpaikoista mitään, on turvauduttava terveeseen järkeen ja esimerkiksi USGA:n antamiin suosituksiin. Niissä keskeistä on kehotus kikkailun välttämiseen ja reiluuden tavoitteluun.
USGA kehottaa kilpailutoimikuntaa ottamaan huomioon sen, kuinka arkkitehti on ajatellut kunkin reiän pelattavaksi. Reiän paikkaa valittaessa tulee lisäksi kiinnittää huomiota päivän säähän, lähestymislyöntien pituuteen, väylien kuntoon ja esimerkiksi griinien pitävyyteen.
Kilpailun johdon on haettava hyvää tasapainoa edessä ja takana, keskellä tai vasemmassa ja oikeassa reunassa olevien lipunpaikkojen välillä. Näin varmistutaan siitä, että sen paremmin draw- kuin fade-kierrettä suosivat pelaajat eivät saa etua.
USGA neuvoo, että ammattilaiskiertueilla kentän tulisi usean päivän kilpailun aikana pysyä vaikeusasteeltaan saman kaltaisena päivästä päivään.
”Vanha päivä päivältä vaikeutuva konsepti on virheellinen”, Teittinen sanoo.
USGA tarjoaa nyrkkisäännöksi kuuden vaikeahkon, kuuden vielä haastavamman ja kuuden suhteellisen helpon lipunpaikan kokoelmaa.
Vierumäen CT-kisan lipunpaikat mietittiin viime kesänä huolellisesti.
Yleisesti noudatettu ohje on myös se, että reikä ei saisi olla neljää ”askelta” lähempänä viheriön reunaa.
”Askel tarkoittaa käytännössä jaardeja. Meillä Suomessa voidaan yhtä hyvin puhua metristä, ja puhutaankin”, Golfliiton sääntö- ja tasoitustoimikunnassakin vaikuttava Teittinen sanoo.
”Neljän metrin minimi on erityisen tärkeä syvyyssuunnassa. Pallolle on annettava lähestymisissä riittävästi tilaa ja aikaa pysähtyä niin viheriön etu- kuin takaosassakin.”
Lipunpaikkojen haastavuudesta usean päivän mittaisen kilpailun sisällä Teittisellä on USGA:n ohjeista hieman poikkeava kanta.
”Meillä Suomessa on tärkeimmissä kilpailuissa ollut tapana, että lipunpaikat ovat haastavimmillaan toisena kilpailupäivänä, cutin edellä. Silloin mahdolliset kolmet putit menevät samaan harmitukseen cut-rajan karkaamisen kanssa.”
Kesäkuisessa Messilän Ladies Finnish Openissa päätuomarina toiminut J-P Salakari on saman koulukunnan kasvatti.
”Kun cut lähestyy, pelaajia koetellaan tyypillisesti erityisesti toisen kierroksen rei’illä 15–17. Se erottaa jyvät akanoista”, hän sanoo.
Kierroksen ensimmäinen ja viimeinen reikä ovat erityisasemassa.
”Ensimmäisenä kilpailupäivänä ykkösreiän lipunpaikasta halutaan yleensä suhteellisen helppo. Sillä tavoin pelaajat saadaan alta pois ja kierrokselle ja koko kilpailulle hyvä flow”, Teittinen selventää.
Päätösreiän viheriön tuntumassa on parhaassa tapauksessa yleisöäkin paikalla. Silläkin on vaikutuksensa.
”Viimeisen reiän lipunpaikka saa olla helpohko”, Salakari paljastaa. ”Yleisöhän haluaa nähdä hyvää peliä ja onnistumisia.”
Turvallisuustekijöilläkin on merkitystä.
”Päätösreiällä on aina syytä välttää viheriön takaosassa olevaa lipunpaikkaa, jos yleisöä odotetaan saapuvan paikalle”, Teittinen huomauttaa.
Entä se paljon puhuttu reiluus? Kuinka siitä pidetään huolta? Tästäkin on selvät ohjeet.
Tärkeintä on, että pallo saadaan puteissa pysähtymään reiän tuntumaan. Aina se ei ole onnistunut USGA:ltakaan. Ja pelaajat ovat olleet oikeutetusti närkästyneitä.
”Viheriön pinnan ei tarvitse reiän ympärillä olla tasainen, mutta kallistuksen on oltava saman kaltainen metrin säteellä joka puolella reikää”, Teittinen kertoo. ”Aina se ei tietenkään ikävä kyllä ole mahdollista.”
USGA:n ohjeet sanovat näin:
”Reiän välittömän ympäristön tulisi olla lähes tasainen kahden–kolmen jalan säteellä, ja luonteeltaan yhtenäinen. Missään tapauksessa reikää ei saa sijoittaa hankalaan paikkaan tai sellaiseen rinteeseen, josta pallo voi saada vauhtia. Reiän yläpuolella olevan pelaajan tulee kyetä pysäyttämään pallo reiän tuntumaan.”
Reiluutta on ottaa myös tuulen suunta huomioon silloin, kun voimakasta tuulta on luvassa. Myötätuuleen lähestyttäessä reikä on esimerkiksi syytä sijoittaa muualle kuin viheriön etureunaan. Suomessa tosin tuulee vain harvoin niin voimakkaasti, että tuollaisilla asioilla tarvitsisi suuremmin vaivata päätään. Haasteitakaan ei pidä pelätä.
”Haluamme filosofiamme mukaisesti tarjota pelaajille haasteita”, sanoo Champions Tourin kilpailuista vastaava Gene Smith. ”He haluavatkin tulla haastetuiksi. Mutta haluamme pitää kiinni reiluuden periaatteesta. Olisi hölmöä laittaa heidät pelaamaan 80 lyönnin kierroksia.”
J-P Salakari puhui Messilässä samasta asiasta.
”Tiiauspaikkojen ja lipunpaikkojen valinnalla voitaisiin täälläkin varmistaa se, että kukaan ei riko paria. Mutta ketä se palvelisi?”
”Viheriön pinnan ei tarvitse reiän ympärillä olla tasainen, mutta kallistuksen on oltava saman kaltainen metrin säteellä joka puolella reikää”, Teittinen kertoo. ”Aina se ei tietenkään ikävä kyllä ole mahdollista”. ihan klubipelaajana toivoisin kenttähenkilökunnan kiinnittävän tähän myös huomiota. ”KesäEsat” välillä pukkaa kupin aivan järkyttäviin rinteisiin. Lisäksi osa geeneistä on alun perin huonosti tehty (ei ole tasaisia kohtia). Kaivuri vaan paikalle…