Euroopan kiertueen caddien järjestön mukaan tavoitteena on sponsorointisopimusten avulla auttaa heikommassa asemassa olevia jäseniä.
Golfia aktiivisesti seuraavat saattavat muistaa muutaman vuoden takaisin uutisen, jonka mukaan osa PGA Tourilla toimivista caddieista oli haastanut kiertueen oikeuteen. Vuonna 2015 alkaneessa oikeudenkäynnissä oli caddien asianajajien mukaan kyse siitä, että PGA Tour käytti caddieja hyväkseen pakottamalla heidät käyttämään sponsoriensa logoilla varustettuja caddie-liivejä ilman korvausta.
Vaikka caddiet lopulta hävisivät kyseisen oikeudenkäynnin, niin sen seurauksena PGA Tour joutui myöntymään siihen, että caddieilla oli oikeus omiin sponsorointisopimuksiin.
Euroopan kiertueella caddiet saivat virallisen hyväksynnän sponsoroinnille vasta tänä vuonna. Idean isän, caddien etujärjestön European Tour Caddies Associationin eli ETCA:n puheenjohtajan Sean Russellin mukaan tehtävä ei ollut helppo.
Kylmä fakta on se, että kaikki eivät ole niin onnekkaita, että saisivat vakituisen työn menestyvän pelaajan mailapoikana.
”Kesti kaksi vuotta saada muutos aikaan. Odotetusti European Tour Operations ei aluksi hyväksynyt ajatusta. Vasta ilmoitettuani, että tuon tavoitteemme julkisuuteen, heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin asettua puoltamaan näkemystäni. Itselleni suurin yllätys oli se, että järjestömme entiset puheenjohtajat asettuivat hanketta vastaan”, Russell kertoo.
Kieltämättä aihe kuulostaa äkkiseltään melko tulenaralta. Asian voi helposti mieltää siten, että caddiet haluaisivat nostaa itsensä jalustalle, vaikka käytännössä heidän näkyvyytensä on vain sivutuote ja täysin riippuvainen hänen pelaajansa menestyksestä. On helppo uskoa, että vanhan liiton caddiet saattavat myös pelätä tourin vastareaktioita. Heille nykyiset olosuhteet ovat luksusta verrattuna entisaikoihin. Eikä ajassa tarvitse mennä kovinkaan montaa vuotta taaksepäin, kun caddieille ei tarjottu edes ruokaa, saati paikkaa, jossa levätä kierroksen jälkeen.
Alexander Bjork (vas.) saa ohjeita caddieltaan Oliver Briggsiltä viime kesänä The Open -kilpailun harjoituskierroksella Royal Portrushissa. Kuva: Getty Images.
”ETCA ei ole astumassa kenenkään varpaille. Euroopan kiertueen caddiet pystyvät tarjoamaan näkyvyyttä monin eri tavoin, Yardage Bookista kantohihnoihin. Caddieilla on tuhansia seuraajia sosiaalisessa mediassa. Ja mielestäni on tärkeää, että se kaupallistetaan. Kylmä fakta on se, että kaikki eivät ole niin onnekkaita, että saisivat vakituisen työn menestyvän pelaajan mailapoikana.”
”En ole huolissani siitä maailmanlistan seitsemännen pelaajan caddiesta, vaan rahalistan 157 pelaajan mailapojasta. Äkkiseltään laskettuna hän ansaitsee vuodessa bonuksina noin 12 000 euroa kiinteän korvauksen lisäksi. Jos tienaat noin vähän, niin olisi parempi työskennellä vaikka ruokakaupassa”, Russell kiteyttää lähettämässään sähköpostissa.
Aiemmin Alexander Björkin mailoja kantanut ja tällä hetkellä Nicolai Hojgaardille työskentelevä Oliver Briggs totetaa puolestaan, että pelaajan pitäisi vähintään uusia pelioikeutensa, jotta caddie saisi saman verran rahaa kuin normaalista päivätyöstä. Kuusi vuotta Euroopan kiertueella työskennellyt Briggs laskee, että hänellä meni neljä vuotta ennen kuin työ alkoi kannattaa taloudellisesti.
PGA Tourilla Valspar on sponsoroinut sikäläisiä caddieja vuodesta 2015. Caddiet voivat ansaita rahaa käyttämällä Valsparin logolla varustettua lippalakkia. Caddie Hat Program -nimeä kantavan sponsorointiohjelman kautta caddiet kilpailevat yhteensä 500 000 dollarin palkintopotista. Kilpailussa jaetaan caddieille pisteitä sen mukaan, miten usein hän käyttää Valsparin lippalakkia ja miten hyvin caddien pelaaja menestyy viikonloppuna.
Äkkiseltään ajateltuna 500 000 dollaria ei kuulosta kovinkaan paljolta. Etenkään, kun lasketaan yhteen, montako kilpailua vuoden aikana pelataan ja montako mailapoikaa pottia on jakamassa. Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle. Oliver Briggs toteaakin, että ETCA:n suunnitelmissa on toteuttaa jotain samankaltaista kuin mitä PGA Tourilla on tehty.
”Aluksi tavoitteenamme on saada noin tuhat puntaa jäsentä kohden. Se ei ole paljon, mutta kuitenkin jotain”, Russell sanoo.
Kontrasti on melkoinen, kun verrataan mailapoikien sponsorointituloja siihen, mitä esimerkiksi Justin Rose ansaitsee sponsorointi- ja mainossopimuksilla. NY Times kertoo Rosen kuitanneen pelaamalla viime vuonna yli neljä miljoonaa dollaria. Samalla hänen lippalakkinsa logonäkyvyyden ostanut yritys maksoi viisi miljoonaa dollaria yhteistyösopimuksesta. Toisaalta, niin huippugolfissa kuin muissakin yksilölajeissa sponsoreiden päähuomion vievät yleensä vain muutamat yksilöt. Kärjen takana sponsorointirintamalla on yleisesti huomattavasti hiljaisempaa.
Mutta miten sitten mailapojat? Hehän näkyvät ainakin välillä pelaajansa rinnalla. Menestyvien pelaajien caddiet paistattelevat julkisuudessa niin pitkään, että ajan mittaan heidätkin tunnistetaan ja tunnetaan. Jos nyt ei koko nimen perusteella, niin ainakin lempinimen.
Itse mietin äskettäin menehtyneen Paul McGinleyn caddien, ”Edinburgh Jimmyn”, oikeaa nimeä. New York Times mainitsee kaksi mailapoikaa Mike ”Fluff” Cowanin ja Phil Mickelsonin pitkäaikaisen caddien Jim ”Bones” McKayn. Lehden mukaan he ovat likimain ainoat mailapojat, jotka ovat hyödyntäneet julkisuusarvoaan sponsorointi- ja mainossopimuksilla.
Omalle verkkokalvolleni on syöpynyt kuva Steve Williamsista juuri ennen Tiger Woodsin voittoputtia British Openissa. Hän riisui caddie-liivinsä pois paljastaen näin T-paidassaan komeilleen henkilökohtaisen sponsorinsa Valvolinen logon miljoonille silmäpareille. Valvoline oli palkannut kovaa näkyvyyttä tarjoavan ja autourheiluharrastuksestaan tunnetun julkisuuden henkilön tekemään jotain, mikä poikkesi tavanomaisesta ja totutusta. Ehkä tämän kaltainen sissimarkkinointi voi jatkossa olla ETCA:n erikoisalaa?
Pienemmät yritykset voisivat päästä pienemmillä panostuksilla kiinni tapahtumiin, joihin yleensä vaaditaan miljoonaluokan markkinointibudjetti. Mikä voisikaan olla paikalliselle autoliikkeelle parempaa mainosta kuin esiintyä vaikkapa BMW:n rinnalla golfturnauksessa, mutta huomattavasti edullisemmin.
Lähde: The New York Times
