Golf on ja tulee olemaankin yksilölaji, vaikka joukkuemuotoisiakin kilpailuja käydään. Näitä joukkuekisoja ovat maajoukkueiden mittelöt, USA:n collegegolf ja Ryder Cup -tyyppiset tapahtumat. Joukkuehengestä puhutaan silloin kun se löytyy, ei silloin, kun sitä ei ole.
Krista Bakkerilla, Sanna Nuutisella ja Noora Tammisella meni lujaa Turkissa ja nousujohteisesti pelannut trio kiri lopulta kolmanneksi. Sen kunniaksi kannattikin juoda mitalikahvit SLU-talossa ja jokaisessa puheenvuorossa nousi korostetusti esiin joukkueen hyvä henki, jonka sieluna toimi collegegolfia pelaava Sanna Nuutinen. Sen nosti esiin myös liiton päävalmentaja Staffan Johansson.
”Sanna rooli joukkueessa oli merkittävä. Hän on urheilija, joka pystyy vaikuttamaan muihin ja saa muut mukaan”, korosti Johansson.
Yleensä sanotaan, että joukkoja johdetaan edestä, mutta Nuutinen ei ollut kentällä Suomen vahvin lenkki. Sen roolin otti porukan kuopus Krista Bakker, joka sijoittui epävirallisissa henkilökohtaisissa tuloksissa toiseksi. Ykkönen oli Lydia Ko, joka on voittanut LPGA Tourillakin.
”Meillä on jenkeissä sanonta, että ”jos ei pysty auttamaan joukkuetta, sitä ei myöskään saa vahingoittaa”. Oma lyömiseni oli koko kesän aika hirveää ja MM-kisojen viimeinen kierroskin alkoi huonosti, mutta silti kentällä oli hyvä olla ja pystyi puristamaan väkisin tulosta”, kuvailee Nuutinen tilannetta.
Nuutisen mielestä hyvä joukkuehenki ei vaadi sitä, että pelaajat ovat kentän ulkopuolella bestiksiä.
”Kun on yhteiset tavoitteet, homma vaan toimii. Ja meillä meni hyvin kentän ulkopuolellakin.”
Joukkuehengen rakentaminen on käynnistynyt jo vuosia sitten: Sanna ja Noora nousivat molemmat maajoukkueeseen vuonna 2005 ja ovat kasvaneet yhdessä golfiin. Muutaman vuoden nuorempi Krista sopeutui tähän kuvioon erinomaisesti: kaikilla oli sama tahtotila.
Birkku! Sanna Nuutinen näyttää joukkueen sisäisen merkin.
Sannan johdolla joukkue haki itselleen yhteiset arvot. Ne sopivat kaikille ja asiat kerrattiin joka aamu: taistelutahto, hetkessä pysyminen ja luottamus. Samalla naiset kehittivät keskinäisen birdie-merkin, jota käyttivät kentällä.
”MM-kisoissa pelasimme perättäisissä ryhmissä ja merkkiä näyttämällä tiesimme, että joku on tehnyt birkun. Näin olimme koko ajan tilanteen tasalla ja samalla tsemppasimme toisiamme”, jatkaa Nuutinen.
Naisten kommenteissa nousi esiin myös joukkueen kapteenin ja fysioterapeutin Matti Lindholmin rooli.
”Matti piti huolen, että kroppa oli joka päivä kunnossa ja teimme vielä viimeisenä päivänä kovan fyysisen treenin ennen kierrosta. Muut vähän ihmettelivät, mutta se harjoitus vain nosti energiatasoja. Ensimmäisen kerran koin, että emme ole vain golfareita vaan urheilijoita”, totesi Noora Tamminen.
Noora piti viimeistä kertaan yllään maajoukkueen klubitakkia. Hän onnistui Ladies European Tourin karsinnoissa Marokossa ja hankki itselleen kategorian, jolla irtoaa ainakin 10 kilpailua LET:llä. Ja jos heti vuoden alussa onnistuu, kategoria paranee ja kisoja tulee lisää.
”Hieman haikea olo on, mutta nyt siirryn ammattilaiseksi.”
Naisten maajoukkueen valmentaja Mikael Mustonen nosti myös esiin pelaajien oman roolin: koossa oli joukko poikkeuksellisia urheilijoita, joilla oli kova työmoraali ja he olivat myös viisaita.
”Pelaajat saivat toteuttaa itseään ja valmennuksen tehtävä oli vetäytyä taka-alalle”, Mustonen totesi vaatimattomana, mutta olemuksesta näkyi, että onnistuminen maistui hänellekin.
Noora Tammisen ammattilaisuuden myötä joukkue hajoaa. Krista Bakker ja Sanna Nuutinen jatkavat edelleen amatööreinä. Ensi kesänä Turussa pelataan EM-kisat ja tähtäin on siellä.
Naisten maajoukkue koossa viimeistä kertaa. Sanna, Noora ja Krista nauttivat kakkua liiton piikkiin.
”Vietän joulun Suomessa ja sen jälkeen palaan rapakon taakse, jossa pelaamme collegegolfia – joka on korostetusti joukkuelaji – koko kevään. Kesällä taas kotiin ja tähtäin on EM-kisoissa”, suunnitteli Nuutinen.
Jenkkien joukkuegolfin huono puoli on, että henkilökohtainen kehittyminen saattaa hidastua tai jos lyöntiin tulee joku ongelma, apua ei välttämättä löydy läheltä. Tämän kanssa Nuutinenkin taisteli koko kesän.
”En ollut nähnyt valmentajaani Markku Louhiota pitkään aikaan ja lyömisestä tuli hirveätä. Toistan aina samoja virheitä ja niitä laitettiin kesän aikana kuntoon. Osittain tästä syystä kilpailullinen menestys jäi vähän vaatimattomaksi.”
Nuutisella on vielä 1,5 vuotta opiskeluja jäljellä ja sen jälkeen hän aikoo jatkaa amatöörina vuoden 2014 Japanin MM-kisoihin saakka. Ammattilaisuuden vuoro on Japanin mitalikahvien – toivottavasti – jälkeen.
Jari Jokinen
