Kilpagolfia lähietäisyydeltä Mikko Korhosen caddien roolissa vuosia seurannut Karri Kakko laati oman listansa kauden 2019 Euroopan kiertueen onnistujista ja epäonnistujista.
Flopit
Thorbjørn Olesen
Thorbjørn Olesen joutui myrskyn silmään paluulennolla Nashvillestä Lontooseen viime kesänä. Syynä ei ollut kesäisen Amerikan mantereen sää, vaan Ilmeisen humaltunut Olesen, joka oli purkanut pettymystään perisuomalaisin metodein. Ajan- ja paikantaju oli herralla kadonnut sillä seurauksella, että Heathrown kentällä vastassa ollut poliisi pidätti hänet kuulusteluja varten. Euroopan Tour veti tilanteesta omat johtopäätöksensä ja hyllytti Olesenin määrittelemättömäksi ajaksi. Tässä kohtaa voitaneen todeta, ettei lause, ”Any Publicity is Good publicity”, välttämättä pidä paikkaansa.
Alexander Levy
Huhtikuun lopulla 2018 kaikki näytti vielä hyvältä. Marokon kilpailun voiton jälkeen Alexander Levyä kaavailtiin joko suoraan Euroopan Ryder Cup -joukkueeseen tai villin kortin saajaksi ranskalaisyleisön mielenkiintoa lisäämään. Toisin kävi, ja paikka kisakoneessa ei lopulta auennut pelillisillä ansioilla, eikä sen paremmin villillä kortilla.
Getty Images
Seitsemän vuotta Tourilla, viisi voittoa ja ikää vasta 29 vuotta. Kaudella 2018 Levy pääsi pelaamistaan 25 kilpailusta 20 kertaa jatkoon. Voiton lisäksi hän oli neljä kertaa sijoilla 4–10. Tätä taustaa vasten Alexander Levyn kausi 2019 oli lievästi sanottuna pettymys, ja ennen kaikkea iso yllätys. Päättyneellä kaudella Levy pääsi vain seitsemän kertaa jatkoon, sijoittuen kahdesti 10 parhaan joukkoon. RTD -listan sijoituksesta 125 huolimatta Levy jatkaa voittajakategoriansa myötä Euroopan Tourilla kaudella 2020.
Romain Wattel
Suurelle yleisölle tuntemattomampi ranskalainen pelasi hienon amatööriuran, joka huipentui vuonna 2010 Challenge Tourin osakilpailuvoittoon kotimaassa Ranskassa. Euroopan Tourille Wattel pääsi heti ammattilaiseksi siirryttyään kaudeksi 2011. Atleettinen ja pitkälyöntinen Wattel on potentiaalistaan huolimatta jäänyt keskikastin suorittajaksi Tourilla. Pelillinen huippuvuosi ajoittui kaudelle 2014, jolloin Wattel sijoittui uransa parhaalla kierroskeskiarvolla 69,98 rahalistan sijalle 28.
KLM Openissa 2017 tullut avausvoitto ei lopulta kääntänyt uraa nousujohteiseksi, vaan kuluneen kauden päätteeksi Wattel vajosi RTD -listalla sijalle 147. Kun hän ei myöskään onnistunut karsintafinaalissa, on kauden 2020 kalenteria rakennettava heikolla kategorialla 19. Aikaa tason nostamiseksi on, sillä tulevan tammikuun 10. päivä Romain Wattel täyttää vasta 29 vuotta.
Paul Dunne
Euroopan kiertueella vuodesta 2016 pelannut Paul Dunne on lyhyellä ammattilaisurallaan voittanut virallisesti yhden kerran. British Mastersin 2017 nimiinsä vienyt Dunne pelasi viimeisen kierroksen upeasti tulokseen 61, varmistaen voittonsa kolmen lyönnin marginaalilla ennen Rory McIlroyta. Tämän lisäksi hän oli voittamassa GolfSixes -turnauksen vuonna 2018 yhdessä Gavin Moynihanin kanssa.
Paul Dunnen kausi oli tuskainen. Kuva Getty Images.
Kaudesta 2019 muodostui Dunnen osalta pannukakku, jota tuskin kukaan osasi odottaa. Toukokuun lopussa kaikki näytti vielä melko hyvältä. 10 kilpailun jälkeen saldona oli seitsemän jatkopaikkaa, niiden joukossa neljäs tila Tanskasta ja kolmostila Australiasta. Sen jälkeen jotain meni pieleen, sillä kesäkuun lopun ja lokakuun lopun välisenä aikana Dunne pääsi vain kaksi kertaa jatkoon.
Edelleen Euroopan Tourin parhaimpien puttaajien joukkoon lukeutuvan Dunnen kierroskeskiarvo 71,88 oli kauden päätteeksi liki lyönnin verran huonompi (70,94) kuin kaudella 2018. Voittajakategorian päätyttyä kauteen 2019, on Dunnen rakennettava kalenteriaan kategorian 18 ja oletettavasti saatavien kutsujen avulla.
Matteo Manassero
26-vuotias italialainen pitää hallussaan Euroopan kiertueen nuorimman voittajan titteliä. Voittaessaan vuoden 2010 Castello Mastersin hänellä oli ikää 17-vuotta ja 188 päivää. Peräti neljänä vuonna peräkkäin voittanut Manassero oli viimeisimmän voittonsa aikaan 2013 vasta 20-vuotias. Tästä on vierähtänyt jo yli kuusi vuotta. Mitä entiselle lapsitähdelle sitten on tapahtunut? Useimmin kuultu väite on se, että lyhytlyöntinen Manassero olisi keskittynyt hankkimaan lisää pituutta lyönteihinsä, joka olisi sysännyt koko pelin raiteiltaan.
Jo kauden 2018 päätteeksi 115 parhaan ulkopuolelle jäänyt Manassero on kiperän paikan edessä. Vanhojen meriittien turvin hän sai kasattua itselleen 18 osakilpailua kattaneen kalenterin kaudelle 2019. Tosiasiallisesti hän ei kuitenkaan ollut viime kaudella lähelläkään ET-tasoa pelaajana. Race To Dubai-listan sijoitus 302, vain kaksi tehtyä cuttia ja kierroskeskiarvo 74,39 kertovat karua kieltään miehen nykyhetken tilanteesta. On vaikea nähdä, että peli oikenisi kuin taikaiskusta. Etenkin kun huomioidaan, että Manassero on ollut 115 parhaan ulkopuolella jo kolmasti kauden 2014 jälkeen.
Topit
Challenge Tourin vuosikerta 2018
Neljä pelaajaa finaalikisassa, 11 pelaajaa 15:stä säilytti korttinsa. He saavuttivat kolme voittoa ja 11 kakkostilaa. Kahden pelaajan kierroskeskiarvo kaudella oli alle 70 lyöntiä (Victor Perez 69,94 ja Robert MacIntyre 69,98). Siinä hieman tilastoa Challenge Tourilta kaudeksi 2019 nousseiden pelaajien saavutuksista yhteenlaskettuna. Tämä viiLehti 2020dentoista CT-nousijan joukko oli poikkeuksellisen menestyksekäs. Silti porukasta, johon Kalle Samoojakin kuuluu, erottuu kaksi pelaajaa ylitse muiden.
Robert Macintyre (vas.) ja Kurt Kitayama (oik.) kuuluvat kauden 2018 CT-nousijoiden poikkeuksellisen menestyksekkääseen ikäluokkaan. Kuva: Getty Images
Rookie of The Year -palkinnon napannut Robert MacIntyre pelasi kaudella 2019 peräti 30 kilpailua. Niissä hän sijoittui kolme kertaa kakkoseksi ja oli ensimmäisessä pelaamassaan Majorissa, British Openissa upeasti jaetulla kuudennella sijalla. Kauden päätteeksi MacIntyre kapusi RTD-listan sijalle 11 ja maailmanlistalla sijalle 66. Kuriositeettina mainittakoon, että CT-rankingissä 2018 hän oli vasta 12:s, sijoittuen ”vain” kaksi kertaa hopealle. Suomalaiset ehkä muistavat MacIntyren parhaiten Vierumäellä Kim Koivua vastaan kärsimästään uusintatappiosta.
Victor Perezille loppusyksy on ilmeisen mieluisaa aikaa. Kauden 2018 päätteeksi hän nousi Challenge Tourin rankingissa sijalle kolme, sijoituttuaan neljässä viimeisessä kilpailussaan sijoille 4,7,1, ja 2. Maailmanlistalla jo sijalle 46 noussut Perez otti syyskuun lopussa uransa ensimmäisen voiton Euroopan kiertueella Skotlannissa pelatussa Alfred Dunhill Links Championshipissä. Tämän jälkeen hän sijoittui vielä jaetulle neljännelle sijalle Kiinassa pelatussa WGC-HSBC Championshipissä ja oli jo seuraavalla viikolla uusimasta voitosta Turkish Airlines Openissa.
Jon Rahmin kesäloma
On vaikea uskoa, että hiljattain 25-vuotta täyttänyt Jon Rahm on pelannut vasta kolme ja puoli vuotta ammattilaisena. Tuona aikana hän ehtinyt kilpailemaan Euroopan kiertueella 40 kertaa ja voittanut kuudesti.
Tänä vuonna vain kuusi kertaa Euroopan mantereella esiintynyt Rahm voitti näistä kilpailuista kaksi ja oli kaksi kertaa kakkonen. Dubaissa kauden päätöskilpailun DP World Tour Championshipin voiton myötä hän varmisti samalla myös RTD-kilpailun ykköstilan.
Rahmin voitto ei varmasti kenellekään golfia seuraavalle tullut yllätyksenä, mutta finaalikisaan valmistautuminen voi herättää ihmetystä. Ennen finaalia Rahm oli voittanut entisessä kotikaupungissaan Madridissa pelatun Mutuactivos Open de Españan, jonka jälkeen hän oli pitänyt peräti kuuden viikon tauon golfista. Pelaamatta jäivät niin WGC-HSBC Championship kuin kaksi edeltävää finaalikilpailua Turkissa ja Etelä-Afrikassa.
Aiemmin on pohdittu syitä siihen, miksi niin moni huippupelaaja viittaa kintaalla RTD -finaalisarjalle? Vastaus on yksinkertainen. Neljä isoa kilpailua putkeen on itsessään haastava kokemus. Kun yhtälöön lisätään kisapaikat: Kiina, Turkki, Etelä-Afrikka ja Dubai, niin matkustusajat jet lageineen tekevät urakasta liian haastavan fyysisesti ja henkisesti. Tämän vuoksi ne, jotka voivat jättävät suosiolla ainakin yhden kilpailun väliin. Vaatii kuitenkin paljon uskallusta jättäytyä viikkokausiksi pois kilpagolfin oravanpyörästä. Etenkin silloin, kun edessä tuntuu olevan aina vain tärkeämpiä kilpailuja. Pitkän kauden pelannut Rahm osoitti mielenlujuutta pitämällä juuri niin pitkän tauon kuin arveli tarvitsevansa. Sen vuoksi tai siitä huolimatta hän voitti, levänneenä ja voitontahtoisena. Otteissa ei ollut merkkiäkään ruosteesta, vaan Rahm oli rento ja tehokas. Samalla hän osoitti olevansa ainakin maailman kolmanneksi paras pelaaja.
Team Austria
Miten on mahdollista, että maa, joka tunnetaan paremmin alppihiihdosta kuin golfista, onnistuu tuottamaan tasan kaksi pelaajaa Euroopan kiertueelle ja samalla maailman huipulle? Bernd Wiesberger ja Matthias Schwab pelasivat päättyneellä kaudella niin upeasti, että jos World Cup pelattaisiin nyt, niin laittaisin rahani likoon Itävallan voiton puolesta.
Matthias Schwab petasi itselleen monta voittomahdollisuutta, mutta voittotili jäi vielä avaamatta. Kuva: Getty Images
Wiesbergerin nousu takaisin maailman huipulle on ollut nopeaa. Hän jäi huhtikuun lopulla 2018 pelatun Volvo China Openin jälkeen pitkälle sairauslomalle, kun kauan vaivannut ranne päätettiin lopulta operoida. Peräti 125 sijaa maailmanlistalla alaspäin valahtanut Wiesberger palasi takaisin pelikentille vasta joulukuussa 2018. Päättynyt kausi 2019 oli miehen tähänastisista paras. Kolme voittoa siivitti hänet 21. sijalle maailmanlistalla ja RTD -listan kolmospaikalle, edellään vain Jon Rahm ja Rory McIlroy. Tämä on paitsi osoitus nykylääketieteen erinomaisuudesta, mutta myös näyte Wiesbergerin tahdosta ja peräänantamattomuudesta.
Joulukuun 9. päivänä 25-vuotta täyttänyt Matthias Schwab aloitti ammattilaisuransa päätettyään ensin opintonsa Vanderbiltin yliopistossa. Ensimmäinen kilpailu ammattilaisena oli kesäkuussa 2017 hänen kotimaassaan Itävallassa pelattu Lyoness Open. Tämän jälkeen Challenge Tourilla loppukauden pelannut Schwab sai European Tourin kortin vasta karsintafinaalin jälkeen.
Hyvänä pallonlyöjänä tunnettu Schwab tuskaili tulokaskaudellaan usein putterinsa kanssa, mutta päätyi seitsemän Top 10 -sijoituksensa myötä kuitenkin Race To Dubai -listan sijalle 72. Upeasti kauden 2019 aikana pelannut Schwab sijoittui RTD-listan sijalle 17 ja nousi maailmanlistalla sijalle 81. Vaikka voitto jäi vieläkin uupumaan, niin Shwab on lunastamassa häneen kohdistettuja odotuksia. Siitä osoituksena kaksi kakkostilaa, kolmostila ja seitsemän muuta TOP 10 -sijoitusta. Mikäli mies saa joulupukilta lahjaksi uuden putterin, niin voitto kaudella 2020 on varsin todennäköinen.
Setämies Richard Bland
Putoaminen pääkiertueelta on pelaajalle aina kova paikka. Palkintorahat, kenttien taso ja järjestelyt ovat sarjaporrasta alempana aivan eri luokkaa. Ei olekaan suuri ihme, että pidempään ykköskiertueella viihtyneet pelaajat eivät usein motivoidu pelaamaan Challenge Touria putoamisensa jälkeen. Yhteensä 15 kautta ET:lla pelannut Richard Bland on kuitenkin poikkeus. Täysin golfille omistautunut Bland lähti kypsässä 46-vuoden iässä hakemaan nostetta uralleen sarjaporrasta alempaa. Nöyryys ja kova työnteko palkittiin, kun mies sijoittui Challenge Tourin rankingissa kolmannelle sijalle.
Urallaan Bland on tullut tunnetuksi tasaisuudestaan ja siitä, että ET:lla kärkisijoista pelaaminen on saanut koneen usein ”sakkaamaan”. Tätä taustaa vasten Blandin menestystä kärkipään sijoituksia suosivalla Challenge Tourilla voidaan pitää pienoisena yllätyksenä, sillä hän joutui pelaamaan mukavuusalueensa ulkopuolella kärkipään sijoituksia hakiessaan. Vaikka voittoja ei (totutusti) tullutkaan, niin neljä kakkosijaa, kolmossija ja kaksi sijoitusta 4–10 joukkoon ovat oiva työnäyte. Toisaalta, voidaan vain arvuutella minkälainen mörkö voittaminen Blandille onkaan? Challenge Tourilla kerran vuonna 2001 voittanut Bland on pelaamissaan 448 Euroopan kiertueen osakilpailussa sijoittunut parhaimmillaan toiseksi. Ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja heti perään 2017.
Karsintakortin tuplavoittajat
Karsinnoista korttinsa lunastaneet pelaajat saavat kauden aikana usein jännittää entry listin punaisen viivan liikettä aivan turnausten kynnykselle asti. Isoimmat kilpailut eivät useimmiten tätä jännitystä edes tarjoa, joten pienempien kilpailujen pienemmät palkintopotit merkitsevät usein sitä, että vain huippusijoitukset pitävät karsintakortin haltijat kiertueella. Tätä menestysreseptiä toteutti erityisen ansiokkaasti kaksi tulokasta.
– Guido Migliozzi
Alps Tourilla kausien 2017 ja 2018 aikana kolmesti voittanut Guido Migliozzi oli vielä ennen kauden 2019 alkua täysin tuntematon pelaaja. 22-vuotias italialainen sopeutui kuitenkin nopeasti Euroopan kiertueelle ja otti ensimmäisen voittonsa vain neljä kuukautta karsintamenestyksensä jälkeen.
Toisen voittonsa Migliozzi otti Belgian Knockoutissa, jossa hän kukisti finaalivastustajansa Darius Van Drielin neljällä lyönnillä. Täysosumakauden jälkeen Migliozzi tähyilee jo sadan parhaan joukkoon maailmanlistalla ollen tällä hetkellä sijalla 112.
– Kurt Kitayama
Tämä karsintojen kolmonen vuodelta 2018 voitti heti toisen pelaamansa Euroopan kiertueen kilpailun, Mauritius Openin. Oman Openin voiton myötä Kitayamasta tuli nopeimmin kaksi voittoa saavuttanut pelaaja Euroopan kiertueella.
Ammattilaiseksi vuonna 2015 siirtynyt Kurt Kitayama pelasi vuosien 2016–2017 aikana pääasiassa Web.com Touria, ennen siirtymistään Aasian kiertueelle 2018. Siellä Kitayama otti muutaman hyvän sijoituksen, ja kävi voittamassa Aasian haastajatason kilpailun. Tuskin kukaan kuitenkaan ajatteli, että maailmanlistan sijalla 1174 kauden 2017 lopussa ollut Kitayama päätyisi samaisen listan sijalle 76 kauden 2019 jälkeen.
Euroopan kiertueen drive-tilastossa 313,33 jaardin keskiarvolla kuudenneksi sijoittunut Kitayama lyö pienestä varrestaan (170cm) huolimatta huomattavan pitkälle. Onkin oletettavaa, että hän tähyilee pitkälyöntisten maanmiestensä Koepkan ja Uihleinin tavoin PGA Tourille, jossa pituuselementti on paremmin hyödynnettävissä.
