- Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[0][0]
KilpailuaSuomalaista
Kilpagolf

Kiinasta odotetaan golfin suurvaltaa, mutta miksi kehitys polkee paikallaan?

Tuolloin 14-vuotias Guan Tianlang pääsi amatöörimenestyksensä johdosta vuoden 2013 Masters Tournamentiin. Kuva: Getty Images

Kalliit pelikustannukset on suurin syy siihen, miksi maasta puuttuu kilpagolfille välttämätön massa.   

Rohkeimmat ennustivat Kiinan löytävän talouskasvunsa hurjimpina vuosina nopeasti tiensä johtavien golfmaiden joukkoon. Kenttiä nousi kahdella edellisellä vuosikymmenellä eri puolille maata kuin sieniä sateella ja pari vuotta sitten ainakin miljoonan kiinalaisen arvioitiin harrastavan golfia.

Vaativan urheilulajin uskottiin sopivan kurinalaiseen elämäntapaan tottuneille kiinalaisille, jotka sovittavat systemaattisesti pöytätennismailan päiväkoti-ikäisten lasten käteen.

Kiinalaisten arveltiin seuraavan tarkasti lajikulttuurissaan pidemmälle ehtineiden aasialaisten, kuten eteläkorealaisten esimerkkiä matkalla kilpagolfin huipulle. Valtavasta junioripelaajien joukosta odotettiinkin jalostuvan tehovalmennuksella pilvin pimein kovan tason tekijöitä isoimmille kiertueille.

Totuus on muodostunut toisenlaiseksi. Kiinalaiset eivät ole löytäneet oikotietä onneen, vaikka maa onkin pystynyt tuottamaan yhden maailmanlistan ykkösen ja pari muuta pääkiertuevoittajaa. Huippupelaajien määrä on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Miksi näin?

Tuusulan Golfklubin pro Ari Savolainen työskenteli kiinalaisen golfakatemian päävalmentajana 1,5 vuotta, joten hänellä on perspektiiviä maan kilpagolfin tilan selittämiselle.

Greenfee maksaa helposti 150 euroa rajaten tavallisen kiinalaisen täysin lajin ulkopuolelle.

Savolaisen mielestä junioripelaajien kärki on Kiinassa hyvä, mutta kapea. Huippugolfin perustalle välttämätön massa puuttuu, mikä taas johtuu siitä, että lajin fasiliteetit ovat täysin toisenlaiset kuin esimerkiksi kiinalaisten dominoimassa alhaisen kustannuksen pöytätenniksessä.

”Golf on Kiinassa luksusharrastus, johon ainoastaan rikkailla ihmisillä on varaa. Greenfee maksaa helposti 150 euroa rajaten tavallisen kiinalaisen täysin lajin ulkopuolelle”, hän sanoo.

Ne koulua käyvät juniorit, joiden perheet pystyvät maksamaan lastensa golfharrastuksen, ovat toisenlaisen ongelman edessä.

”Koulupäivät ovat 12-tuntisia, joten golfia harrastavalle lapselle tai nuorelle ei ole lajille aikaa kuin viikonloppuisin. Se ei urheilullisesta näkökulmasta pitkälle kanna. Ja vaikka intoa olisikin, lapset ovat pitkien koulupäivien rasittamia ja väsyneitä harjoituksissa.”

Ari Savolaisen valmennettaville golf oli ainoa aktiviteetti. Juniorit viettivät päivänsä kentällä aamusta iltaan.

Monet perheet satsaavat jälkipolven urheiluharrastukseen niin tosissaan, että lopettavat lastensa koulunkäynnin näiden ollessa 12–13-vuotiaita. Savolaisenkin valmennettavista käytännössä kaikki olivat vain golfia aamusta iltaan treenaavia junioreita.

Lapsen urheiluharrastus on usein hänen perheelleen kunnia-asia, jonka ympärillä koko elämä pyörii. Jos tulokset eivät ole tyydyttäviä, saattavat vanhemmat kurittaa lapsiaan epäonnistumisesta – fyysisestikin.

”On aika poikkeuksellista, jos näistä lähtökohdista syntyy menestystarinoita.”

Suomalaisvalmentaja onnistui neuvottelemaan asiat myöhemmin siihen suuntaan, että hänen valmennettavansa viettivät osan päivästään myös koulun penkillä. Näin juniorit saivat elämäänsä muutakin sisältöä ja tärkeää vastapainoa golfille.

Ari Savolainen – jonka parhaat valmennettavat kuuluivat maan top 10 -junioripelaajien joukkoon – ei poissulje, että Kiinasta tulisi joskus enemmänkin huippukiertueilla pärjääviä pelaajia, mutta nykyisellä rakenteella se on hänen mielestään hyvin vaikeata.

”Peliurallaan pidemmälle pyrkivien junioreiden pitäisi myös oppia ajattelemaan enemmän itse. Kiinalaiset ovat todella tunnollisia harjoittelijoita, ja tekevät varmasti mitä valmentaja pyytää ja miten kauan tahansa, mutta omatoimisuus on puutteellista”, hän sanoo.

Kiinan ensimmäinen golfkenttä avattiin 80-luvun puolivälin paikkeilla, mihin saakka laji oli kokonaan kielletty maassa. Poliittinen järjestelmä on pitänyt golfia perinteisesti länsimaisena huvina, jolla on tärvelevä vaikutus kansalaiseen. Vielä viime vuosikymmenellä golfia harrastettiinkin maassa laittomilla kentillä.

Kiinnostusta kansan syvissä riveissä lajia kohtaan epäilemättä olisi, mutta Savolaisen mainitsema massa puuttuu niin kauan kuin kentälle ei ole mahdollista mennä kohtuullisella kierros- tai kausimaksulla. Tähän ei arvatenkaan ole kovin nopeasti tulossa muutoksia, joten kansanlajiksi golfilla on maassa vielä pitkä matka.

Vauraat maanomistajat ja kentän rakentajat haluavat luonnollisesti kunnon tuotot pelimaksuista. Heille golfkenttä ja sen ylläpitäminen on liiketoimintaa, missä kiinalaisen kilpagolfin tulevaisuudesta ei liiemmin kanneta huolta.

Kuusi ylitse muiden

Miehissä maailmanlistalla sadan joukkoon kiinalaisista mahtuu vain 24-vuotias ykköstähti Li Haotong (79:s), joka on voittanut European Tourilla kaksi turnausta. Kymmenen vuotta vanhempi Wu Ashun (138:s) on koonnut edellistä yhden ET-voiton enemmän.

Yhdysvalloissa läpimurtoa tekevä Zhang Xinjun (138:s) voitti viime vuonna kaksi kilpailua maan kakkoskiertueella ja kuluvalla kaudella 32-vuotias pelaaja on saavuttanut kaksi top 10 -sijoitusta PGA Tourilla.

Shanshan Feng on Kiinan ylivoimaisesti suurin golftähti. Kuva: Getty Images

Naisten puolella maan kuuluisin golftähti, Shanshan Feng on yhdeksän tavallisen LPGA-kilpailun ohella voittanut yhden major-turnauksen. Feng, 30, kiipesi pari vuotta sitten puoleksi vuodeksi maailmanlistan ykköseksi, sittemmin Rion olympiamitalistin rankkaus (23:s) on ollut laskusuuntainen.

Yu Liulla (35:s) ja Jing Yanilla (78:s) ei ole vielä LPGA-voittoja, mutta 24-vuotiaat pelaajat ovat parhaillaan tukevasti maailmanlistan top-satasessa.

Tällainen tehdasmalli ei vain miesten huippugolfissa toimi.

Amatöörien maailmanlistalla miehistä sadan joukkoon mahtuu Yuxin Lin (71:s). Naisten tilanne on sielläkin valoisampi: top 100 -listalla WAGR:n tuoreimman päivityksen jälkeen majailivat Lei Ye (23:s), Siyun Liu (34:s), Sophie Guo (57:s) sekä RuoNing Yin (80:s).

Olisiko sittenkin viitteitä siitä, että eteläkorealaisten kaltainen ”pelaajatehdasmalli”, jossa koko elämä keskittyy golfiin, alkaisi tuottaa tulosta myös Kiinassa?

Totaalisen omistautunut työnteon malli epäilemättä tuottaa hyviä tuloksia, mutta miesten golfissa, missä kilpailu on huomattavasti kovempaa, ei tästä ole samanlaisia merkkejä. Jos mittarina siis käytetään tasoa parhaiten selittävää maailmanlistaa.

Eteläkorealaisia pelaajia on miesten maailmanlistan top 100:ssa kolme, kun naisten rankingin sadan joukossa heitä on hulppeat 37.

”Tällainen tehdasmalli ei vain miesten huippugolfissa toimi. Taso ja vaade menestykselle on siellä niin paljon kovempi”, Savolainen toteaa.

Merkittävä osa maailman parhaista miespelaajista onkin noussut golfin huipulle sovittamalla opiskelun ja urheilun klassisesti toisiinsa.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje