Vaikka tilastot rautapelaamisen suhteen ovat käsittämättömän kovat, ei voittoja tule ilman tasokkaampaa puttipeliä.
Rautapeli on golfin ydin. Paras pallonlyöjä on aina vahvoilla riippumatta kentästä tai olosuhteista. Kaikki huippupelaajat ovat hyviä rautapelaajia, mutta heidänkin joukossaan on muutamia poikkeuksellisen hyviä.
Huipputason rautapelaajista puhuttaessa monen mieleen nousee heti Henrik Stenson. Tosin ruotsalaistähden peli on kaukana takavuosien loistosta. Nykyhuipuista poikkeuksellisen vahvoja rautapelaajia ovat ainakin Collin Morikawa, Justin Thomas ja Will Zalatoris.
Zalatoris voitti PGA Tourin Strokes gained approach the green -tilaston viime kaudella. Keskimäärin hän päihitti sillä osa-alueella kilpakumppaneitaan 1,06 lyöntiä kierrosta kohti. Etu on merkittävä.
Mutta tämäkin kolmikko kalpenee huippugolfin parhaalle rautapelaajalle, vieläpä todella selkeällä erolla.
Miesten ja naisten keskinäinen vertailu on aina hankalaa. Nyt tilastot kuitenkin antavat siihen aidon mahdollisuuden ensimmäistä kertaa, kun päättyneellä kaudella LPGA Tour hyödynsi ensimäistä kertaa laajasti Strokes gained -menetelmää, joka on ollut jo pitkään käytössä PGA Tourin puolella.
Minjee Leen rautalyönnistä kannattaa ottaa mallia. Kuva: Getty Images
Valitettavasti LPGA Tourin sivustolla tilastojen kaivelu ei kuitenkaan vielä onnistu yhtä helposti kuin PGA Tourin puolella.
Yksi nimi LPGA:n tilastoista suorastaan hyökkää silmille, Minjee Lee. 26-vuotias aussi oli kauden kokonaiskisassa neljäs voitettuaan kahdesti. Toinen voitosta oli major. Uran ensimmäinen major-voitto tuli kaudella 2021. Silti voittojen määrää voi hyvällä syyllä pitää matalana, kun sen suhteuttaa entisen amatöörien maailmanlistan ykkösen häkellyttävään rautapeliin.
Leen rautalyöminen on niin hyvää, että hän kilpakumppaneitaan vastaan sillä 2,02 lyöntiä jokaista kilpailukierrosta kohti. Rautapelin tasoa kuvaa myös se, että vain viisi LPGA Tourin pelaajaa hävisi Leelle kauden aikana kierrosta kohti vähemmän kuin yhden lyönnin lähestymislyönneissä. Dominanssi on täysin poikkeuksellista.
Kun Leen lyöntitilastoja verrataan PGA Tourin vastaavan tilaston ykköseen, Will Zalatorisiin, huomataan Leen saavan lähes kaksikertaisen edun Zalatorisiin nähden.
Lee hallitsee vieläpä kaikki matkat mestarillisesti. LPGA Tour tilastoi lähestymislyönnit neljässä pituuskategoriassa: 100–125 jaardia, 125–150 jaardia, 150–175 jaardia ja 175–200 jaardia. Minjee Lee oli paras jokaisessa.
Ja nyt tulee olennaisin huomio, kuten Will Haskett tviitissään kertoi, Minjee Lee löi lähestymisiään tarkemmin kuin yksikään PGA Tourin pelaaja kaikissa neljässä mittakategoriassa.
Ja tarkkaa tekeminen todella oli. 100–125 jaardisissa lähestymisissä Lee löi pallonsa keskimäärin 3,7 metrin päähän reiästä. 125–150 jaardista mittaa jäi 5,0 metriä, 150–175 jaardista 6,1 metriä ja 175–200 jaardista 6,9 metriä. Kun mittoja makustelee hetken, tajuaa, miten poikkeuksellisesta pelaajasta on kyse.
Luvut ovat niin kovia, että on pakko kysyä, missä mättää. Miksi Minjee Lee ei menesty paremmin? Draivaaminen on kunnossa, samoin lähipeli. Mutta, mutta– ehkä jo arvasitkin, että putti sakkaa. LPGA Tourin tilastoissa hän oli koko kauden neljänneksi heikoin puttaaja häviten keskimäärin yli lyönnin kilpakumppaneilleen kierrosta kohti viheriöllä. Kun hän kuitenkin rautamailoilla voittaa kaksi, jää yhtälö vielä lyönnin plussalle joka kierros.
