Mickelson on lähellä luisua maailmanlistan top-satasesta ensimmäisen kerran vuonna 1992 alkaneella ammattilaisurallaan.
Phil Mickelson on yksi aikansa valovoimaisimmista golfareista, ja harvinaisen menestynyt siihen nähden, ettei hänellä ole koskaan ollut kunnia olla maailmanlistan ykköspaikalla. Se johtuu ennen kaikkea Tiger Woodsista, jonka valtakausi sattui osumaan samanaikaisesti Mickelsonin isompien menestysvuosien kanssa.
Mickelson on saavuttanut urallaan oikeastaan kaiken muun paitsi voiton U.S. Openissa. Tätä titteliä hän on himoinnut siitä lähtien kun sijoittui ensimmäisen kerran Yhdysvaltain avoimissa kakkoseksi 90-luvun lopulla. Kakkostiloja hän on tilastoinut tässä kenties kaikkein haastavimmassa majorissa kuusi kappaletta, viimeksi vuonna 2013.
”Lefty” haluaa paljon muutakin, ja se on tärkein syy, miksi hän satsaa edelleen uraansa PGA Tourilla. Mielessä on luonnollisesti neljän kuukauden päässä häämöttävä U.S. Open sekä syksyn Ryder Cup. Mickelsonille löytyy haasteottelussa aina käyttöä kapteenistossa, mutta vasuri itse toivoo löytävän vielä sellaisen rytinän peliinsä, joka avaisi pistelaarit ja paikan USA:n joukkueen pelaavaan miehistöön.
Tällä hetkellä kumpikaan – U.S. Openin voitto tai paikka Ryder Cupiin – eivät vaikuta hänen kohdallaan realistisilta skenaarioilta.
Mickelsonin edellisestä huippuesityksestä on puoli vuotta hänen sijoituttuaan Memphisin WGC-kilpailussa jaetulle kakkossijalle. Tästä puoli vuotta aiemmin hän jakoi kolmannen sijan Saudi-Arabiassa käydyssä European Tourin kilpailussa.
Näiden välissä Mickelson ehti täyttää 50 vuotta, ja hän kävi näyttämässä PGA Tour Champions -kiertueella miten homma toimii. Kaksi kilpailua elo- ja lokakuussa toivat yhtä monta voittoa, ja Mickelson saattoi todeta, että seniorikiertue on hänelle vielä turhan köykäinen sirkus.
Viimeisen puolen vuoden aikana Mickelsonin otteet lajin huipulla ovat kuitenkin alkaneet uhkaavasti näyttää siltä, että ”sarjavaihto” on hänen kohdallaan enemmän kuin suositeltavaa. 11 viime kilpailusta viisi on tuonut karsiutumisen, eikä joukkoon mahdu yhtään sijoitusta 40 parhaan joukkoon.
Mickelson alkoi pari vuotta sitten satsata toden teolla fysiikkaansa ja muutti ruokavaliotaan. Hän hoikistui silmissä ja pallokin lensi pidemmälle kuin koskaan. Ne eivät pelkästään kuitenkaan kesää tee. Jostain olisi löydettävä se vaihde, millä menestystä on tullut, mutta pakottamalla se ei löydy.
Ei ollut vanhan mestarin maaliin tuloa mieltä ylentävää katsoa, kun hän Pebble Beachin kuuluisalla 18. reiällä (par 5) teki pienen valtameriseikkailun jälkeen yhdeksäisen.
Tuorein näyte Mickelsonin vaisuudesta saatiin Kaliforniassa Pebble Beachillä meneillään olevassa PGA Tourin kilpailussa, jossa hän käytti toiseen kierrokseensa 80 lyöntiä. Mickelson rämpi viimeiset viisi reikää yhteensä kahdeksan yli, eikä paikka viikonlopun kierroksille olisi irronnut, vaikka hän olisi pelannut saman jakson kaksi alle parin.
Ei ollut vanhan mestarin maaliin tuloa mieltä ylentävää katsoa, kun hän Pebble Beachin kuuluisalla 18. reiällä (par 5) teki pienen valtameriseikkailun jälkeen yhdeksäisen. Vasurille karsiutuminen tässä kilpailussa oli ensimmäinen sitten vuoden 2008.
Mickelsonille Pebble Beach on tärkeä paikka. Siellä hänen isoisänsä aikoinaan tienasi taaloja caddien töissä ja Phil itse on voittanut AT&T Pebble Beach Pro-Am -kilpailun viisi kertaa. Myös top 3 -sijoituksia on viisi ja muita top-kymppejäkin 12. Hän on viimeisen 12 vuoden aikana koonnut Pebble Beachiltä toiseksi eniten FedEx Cupin pisteitä, edellään vain maailmanlistan ykkönen Dustin Johnson.
Vasuri ehti olla yhtäjaksoisesti 26 vuotta maailmanlistan himoitussa top 50:ssä, josta hän putosi marraskuussa 2019. Mickelson palasi viime elokuussa hyvin sujuneen Memphisin kisan jälkeen takaisin 50:n joukkoon, mutta on tuoreimmalla listalla sijalla 86.
Mickelson on nyt uhkaavasti valumassa top-satasesta, jossa hän on pysytellyt tiukasti elokuusta 1993 lähtien. Pistesaldoa pönkittämistä ovat pian putoamassa alkuvuoden 2019 onnistumiset, joten asia voi olla käsillä vielä helmikuun aikana.
Maailmanlistan sijoituksella ei sinällään ole suurta merkitystä Mickelsonin pääsylle major-turnauksiin, sillä paikka heltiää hänelle niihin aiemman menestyksen avulla lukuun ottamatta U.S. Openia. Sinnekin hän mitä ilmeisimmin saa kesäkuussa USGA:n kutsun.
Pebble Beachillä meneillään olevan kilpailun kärjessä on nousukuntoa uhkuva Jordan Spieth (-12), joka hääri jo viime viikonloppuna käydyn Phoenix Openin voittotaistelussa. Nyt Spiethillä on 36 reiän jälkeen lyönnin etumatka Daniel Bergeriin.
Eurooppalaiset ovat turnauksessa hyvissä asemissa, sillä Ruotsin Henrik Norlander (-10), Englannin Tom Lewis (-9) ja Paul Casey (-9) sekä Skotlannin Russell Knox (-8) majailevat neljän lyönnin sisällä kärjestä.
No hänellä on Pebble Beachiltä enemmän voittoja kuin karsiutumisia eli 5 voittoa ja nyt 4 karsiutumista. Nyt oli 25. kisa joten on siinä vielä muilla tekemistä tähän saavutukseen. Ennakoin että Masters saattaa olla se virallinen viimeinen täyden PGA Tourin kisa ja sitten kunniakas siirtyminen Champions Tourille.
Aika mielenkiintoinen näkemys, että pelaaja joka pääsee yli 50% kisoista cutista ja on sijoittunut pääkiertuilla viime kaudella kaksi kertaa top3:een, ei enää kuuluisi toureille. Paljon pidempiäkin ns. ”huonoja jaksoja” tulee kelle tahansa huippupelaajille, eikä tässä Mickelssonin tapauksessakaan ole kyse mistään normaalista poikkeavasta.
Jos koko kausi menee ilman top10 sijoituksia, sitten voidaan alkaa spekuloimaan haluaako vanha mestari enää pelata sijoista ynnä muut, vai olisiko järkevämpi mennä voittamaan senioreiden kiertueelle.