Naisten Euroopan Tour rantautui Suomeen ja Taliin toista kertaa elokuun lopulla. Ensimmäisellä kerralla pääosaan nousi trombi, nyt kisa saatiin pelattua hyvässä säässä ja kaikkien aikojen yleisömäärä, yhteensä 17.000 ihmistä sai nähdä hyvää golfia huippuunsa viritetyllä kentällä. Naisten Euroopan Tour tuo kisapaikalle toistakymmentä henkilöä ja raskaan kaluston rekkoineen. Suurimman työn tietysti tekee kuitenkin isännöivä seura, sen palkattu henkilöstö sekä vapaa-ehtoiset. Promoottori Infront Finland koordinoi koko projektin ja kantaa taloudellisen riskin projektissa jonka liikevaihto on noin miljoona euroa. Mukana Finnair Mastersin järjestelykoneistossa on useita satoja ihmisiä. -Tämä meni hienosti, tosiaankin upeasti.Aina voi joitain asioita tehdä paremmin mutta mitenkään omaa häntää nostamatta suoritus oli kiitettävä. Suuri kiitos HGK:n väelle ja vapaa-ehtoisille, Finnair Masters oli yhteinen voimannäyttö suomalaiselta golfväeltä, summasi järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Tero Kumpulainen kisan jälkeen. -Väkeä oli varsinkin sunnuntaina erittäin paljon ( 8000). Mikäli suomalaiset olisivat olleet kärjessä ennen viimeistä päivää, meillä olisi saattanut olla positiivinen ongelma väkimäärän kanssa, Kumpulainen jatkaa. Talissa oli suomalaisittain ensimmäistä kertaa suurkilpailun tuntua. Kiistaton fakta on sekin, että yleisö osasi käyttäytyä mainiosti, tämä oli asia jonka mm. Laura Davies nosti useaan kertaan esiin. -Pelaajat ovat erittäin tyytyväisiä järjestelyihin, tämä on ollut hieno kilpailu ilman minkäänlaisia ongelmia. Viimevuotisen pohjalta tiesin etukäteen että saamme hyvän kisan aikaiseksi, kiitteli kisan irlantilainen johtaja Yvonne Cassidy. HGK:n puheenjohtaja Leif Ekström sai kisaviikon aikana paljon positiivista palautetta kentästä ja järjestelyistä. -Tämä oli suurta golfin juhlaa. Seuramme päämääristä tärkein on edistää golfin harrastamista sekä kilpaurheilua. Finnair Mastersissa on kysymys juuri tästä, Ekström iloitsi.
Yllä,tyksellinen kä,rki
Kilpailun kärjessä taisteli sunnuntaina hyvin yllättäviä nimiä. Lopullinen ykkönen Virginie Lagoutte on toki voittanut kerran aiemmin mutta jäänyt yleensä huippujen taakse. Kisan kakkonen Elin Ohlsson, kolmannen sijan Gwladys Noceran kanssa jakanut Kris Lindstrom sekä sukupuolenvaihtoleikkauksen 90-luvun puolivälissä läpikäynyt Mianne Bagger pelasivat uransa parasta golfia sijoituksella mitattuna. Talin kenttä oli suotuisissa keleissä melkoisen lyhyt eivätkä bighitterit kuten Laura Davies saaneet juurikaan etua kentän luonteesta johtuen. Minkätasoista peliä Talissa sitten todellisuudessa pelattiin? Nykyvälineillä lähes kaikki pelajat lennättävät palloaan (normaalioloissa) 210-250 metrin keskiarvolla uloslyönneillä. Talissa lyhytlyöntinenkin pärjäsi mainiosti. Finnair Masters ei ollut pituuslyöntikisa, peli ratkaistiin enemmänkin lähestymisissä ja griinin ympäristössä. Lähestymisistä suuri osa lyötiin lyhyillä raudoilla, par-viitosista oikean kentän neljäs ja 18:s olivat käytännössä lyhennettyinä kilpailjoille par-nelosia. Pitkä peli oli suurella joukolla pelaajia näyttävän näköistä ja varmaa. Viheriötä lähestyttäessä ero miesten ja naisten välillä kasvaa yllättävänkin suureksi. Naisgolfissa lähipelitaitureita ja monipuolisia osaajia on erittäin harvassa. Toki Talin viheriöt olivat haastavia ja nopeita,reiät vaikeissa paikoissa. Siitä huolimatta alle sadan metrin matkalta Euroopan Tourin pelaajien suoritukset olivat välillä yllättävän kesyjä. Voittajan tulos 10 alle oli melkoisen odotettu, nimi suuri yllätys. Lagoutteakin leveämmin hymyili kisan jälkeen vaillinnaisella kortilla pelannut kisan kakkonen Elin Ohlsson joka ei koskaan aiemmin ollut sijoittunut 15:n joukkoon.
",Vielä,kö, on lauantai",
Laura Daviesin avaukset olivat nelinkertaisen Major-voittajan pelin paras osanen Kuva: Otto Peltomaa">Kisan odotetuin pelaaja oli tietysti naisgolfin legenda Laura Davies. Hänelle ei maksettu erikseen starttirahaa eikä Davies myöskään kaivannut mitään erikoisjärjestelyjä. Hän sai Sami Hyypiän pelipaidan nimikirjoituksella ja käyttäytyi suomalaisen jalkapallotähden tavatessaan kuin kuka tahansa pikkupoika idolinsa edessä. -Olen kannustanut Liverpoolia kuusivuotiaasta. Se että joukkueella oli punainen paita taisi silloin olla ratkaisevaa, Davies kertoi. Daviesin mailat tulivat Suomeen suoraan Oslosta jossa hän oli edellisviikolla voittanut kuudella lyönnillä. Talin kenttä ei pitkälyöntistä Daviesiä suosinut samalla tavalla kuin Holmenkollenin liepeillä oleva Oslon kenttä. Davies ei harjoitellut torstaina, kävi kuitenkin perjantaina ennen kierrostaan rangella. Hän pelasi tarkoituksella tavallistakin suuremmalla fadella avauksiaan. Jalat ja myös hartiat auki, pallo lensi 5-15 metriä pidemmälle kuin kilpakumppaneilla. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Mitä lähemmäksi lippua tullaan, sitä vaikeammaksi Daviesin peli menee. Lähestymisissään alle sadan metrin päästä hän oli melkoisen kylmä, keskinkertaisia suorituksia nähtiin paljon. Puttipeli on ollut Daviesin uralla useasta akilleen kantapää, Talissa siitä saatiin kisan edetessä lukuisasti esimerkkejä. Lähipelitaidon puute vei englantilaiselta mahdollisuudet kärjen uhkaamiseen. Yhden sarjan Davies kyllä voitti. Hän oli kisan nopein lyöjä. Lehdistötilaisuuksisa Davies puhui kysyttäessä pitkään ja hartaasti hitaan pelaamisen haitoista sekä siitä, kuinka jotkut pelaajat saavat jatkuvasti olla itsekkäitä ja varastaa muilta aikaa kentällä. Davies kärsi suunnattomasti odottamisesta, kahtena ensimmäisenä päivänä myös Minea Blomvistin usein aikaa vievät rutiinit saivat hänet useasti sulkemaan silmänsä ja vaipumaan omiin ajatuksiinsa. -Nämä uuden sukupolven omaksumat valmennussysteemit ja rutiinit ovat asioita joita en jaksa ymmärtää. Pelaajat eivät ole valmiita silloin kun heidän vuoronsa tulee. Ongelma ei ole pelkästään eurooppalainen, USA:ssa tilanne on vieläkin pahempi, Davies purkaantui. Osuvin tapaus koettiin lauantaina Talin 18:lla( kisan 13:s) . Lähes vartin toista lyöntiään odoteltuaan Davies vilkaisi kelloa ja tokaisi caddielle sekä yleisölle: ”Vieläkö on lauantai?”. Talin 18:n viheriö oli varsinkin avauspäivänä melkoisen vaikea rasti. Lähestymisiä pienelle viheriölle lyötiin monesta suunnasta, putteja tuli tavallista enemmän. Davies puttasi kertaalleen griiniltä ulos ja rinnettä myöten 30 metrin päähän mutta teki parín. Kaikenkaikkiaan Daviesin panos kisassa oli erittän tärkeä. Yleisömagneetti oli maineensa veroinen.
Riikka Hakkarainen oli rautaa
Edellisvuonna Riikka Hakkarainen poistui Talista cutista pudonneena. Hän aiheutti griinejä kritisoivilla lausunnoillaan tuolloin lievää pahennusta. Nyt Hakkarainen tuli Finnair Mastersiin loistava kausi allaan mutta huimauskohtauksista kärsivänä toipilaana. Hakkarainen voitti pro-amin joukkueensa kanssa ja roikkui koko kisan ajan kärjen tuntumassa. Kuudes tila oli loistava suoritus. Talin kenttä, nopeat viheriöt ja tarkkuutta vaativat lähestymiset pienille viheriöille sopivat hienosti Hakkaraiselle. Harjoittelut ovat jääneet Hakkaraiselta vähiin viimeisten viikkojen aikana, siihenkin suhteuttaen Riikka ansaitsee taistelijamitalin. -Moneen kertaan jouduin ennen kisaa ja jopa sen aikana miettimään voinko kilpaillla. Jos olisin jäänyt pois, se olisi varmasti painanut mieltä loppuelämäni, Hakkarainen muistutti. Rahalistalla Riikka on Talin kisan jälkeen 109.000 euron ansioilla yhdeksäs, World Rankingillä hän nousi maanantaina julkaistulla listalla jo parhaaksi suomalaiseksi (129:s). Kun World Cup huomioidaan, ovat Hakkaraisen ansiot jo yli 130.000 euroa, vain Mikko Ilonen on hänen edellään. Kymmenes ammattilaiskausi on ollut odotuksiin nähden ylivertainen esitys.
Minea Blomqvistilla itseluottamus hukassa
Minea Blomqvist tuli kisaan lähes suoraan USA:sta jossa hän jätti viimeisen kisan pelaamatta ja suuntasi Ruotsiin Pia Nilssonin sekä Lynn Marriottin hiottavaksi kahden päivän ajaksi. Lyönnistä, eleistä ja puheista välittyi jo ennen kisaa viesti että Minni pelaa itseluottamustasolla jolla on vaikeaa menestyä. Kisassa oli joitakin väläyksiä, rautalyönnit ja lyhyet lähestymiset olivat kuitenkin niin epävireisiä että Blomqvistilla oli kova työ avauspäivänä paríen tekemisessä. Kärki karkasi vaikka toisen päivän 70 antoi vielä pientä toivoa. -Olihan tämä vaikea kisa. Minulla ei ollut montaakaan suoritusta joihin valmistautuessani olisin kokenut olevani luottavainen. Semmoista etsimistä ja säätämistä. Olen ollut ilman teknistä valmennusta liian pitkän kauden aikana, se näkyy, Minea mietti kisan jälkeen. 23:s sija ei ole katastrofi, mutta kotikisassa vuoden 2004 LET:n tulokkaan olisi pitänyt rutiinisuorituksellakin yltää kymmenen joukkoon. Minea Blomqvistilla on suunnaton potentiaali. Naisten Euroopan Tourin kilpailijoiden keskuudessa hän loistaa edelleen yhtenä lupaavimmista pelaajista. Ei ole syytä epäillä sitä, etteikö Minea sanojensa mukaan olisi kehittynyt monella saralla pelaajana. Tulos kuitenkin ratkaisee ja sitä Minni ei ole kyennyt tekemään. Kausi 2004 oli loistava sisääntulo ammattilaiskiertueille. Viimevuonna Blomqvist hiipui hieman, kuluvalle kaudelle suunniteltu USA:n valloitus on jäänyt tekemättä, tuloksellisesti suunta on ollut kahden vuoden ajan alaspäin. Aivan varmaa on , että Blomqvist on jalostunut monilla pelin osa-alueilla, osaamista löytyy, ajatukset ovat kuitenkin selvästi hukassa. Onko kokkeja sopassa sopiva määrä vai liikaa? Minea Blomqvist on mennyt valmentaja- sekä caddieasioissaan edestakaisin. Kun balanssi toivottavasti löytyy on suomalaisella edelleen mahdollisuudet nousta maailman huippujen joukkoon. Muistaa sopii kuitenkin se, että Minean ja Riikka Hakkaraisen edellä World Rankingilla on noin 130 pelaaja. Aikalisän paikka tulee loppuvuodesta, kolmas alamäkikausi olisi 21-vuotiaalle lupaukselle jo varsin vakava paikka.
Ursula Wikströ,m ä,itiyslomalle
Ursula Wikström kiersi kenttää miehensä Mika Wikstöm caddienään. Nuoripari saa ensimmäisen yhteisen lapsensa tammikuun alkupäivinä. Kuluvan kauden kisat Wikström aikoo pelata, kauden 2007 osalta tilanne on vielä auki. -Luultavasti palaan Tourille siinä vaiheessa kun kilpailut käynnistyvät taas Euroopassa. Hyvin tämä raskaus on mennyt, en voi sanoa sen vaikuttaneen peliini, 23:n sijan Blomvistin ja Hanna-Leena Salosen kanssa jakanut Wikström vakuutti. Äitiys vie varmasti senverran Wikströmin energiaa, että läpimurtoa ET:n huipulle saadaan odottaa. Yhdeksän suomalaista pääsi jatkoon. Hanna-Leena Salonen oli lauantaina toiseksi paras tuloksellaan 67. Hän pääsi pelaamaan sunnuntaina Laura Daviesin kanssa, lyöntejä kertyi 74. Pia Koivuranta ja Jenni Kuosa pelasivat tuloksellisesti tasaiset kierrokset jotka kaikki kuitenkin olivat yli parín. Kuosa oli 52:s, Koivuranta 61:s. Euroopan Tourilla on muutama kivikova pelaaja, joukko voittoon kykeneviä osaajia, sekä kolmantena kiistattomana ryhmänä ”elämäntapaurheilijat” joille kärkisijojen saavuttaminen on yksittäisiä kieroksia lukuunottamassa hyvin harvinaista. Koivuranta ja Kuosa kunnostautuivat viimevuotisessa kisassa joka jäi kahteen kierrokseen, sijaluvut olivat tuolloin 12:s ja yhdeksäs. Talin kisan jälkeen he ovat rahalistan sijoilla 126:s ja 127:s. Numeroiden ja tilastojen valossa molempien osalta näyttää varsin pahalta, karsinnat kutsuvat jollei loppukaudella menestys oleellisesti parane. Suomalaismenestys on ollut ET:lla kaudella 2006 täysin Riikka Hakkaraisen varasssa. Kotimaisia pelaajia nähtäneen ET:n karsinnnoissa syksyllä ennätysmäärä, amatöörihuipuista lähes kaikki ovat lähdössä kaksivaiheiseen karsintaan.
