Kiersimme Mikko Korhosen ja Mikko Ilosen matkassa keskiviikon harjoituskierroksella Italian Openissa.
Mikko Korhosen päivä Euroopan kiertueen Italian Openissa alkaa aikaisella aamupalalla, sillä kyyti kentälle on tilattu kahdeksaksi. Korhosen tarkoituksena on harjoitella aamulla ennen yhdeksän reiän treenikierrosta, ja palata rangelle kierroksen ja lounaan jälkeen.
Rangella odottaa kisan toinen suomalainen Mikko Ilonen, jonka kanssa on sovittu yhteisestä treenikierroksesta. Reilun puolen tunnin rangeharjoituksen ja pikaisen lähipelitreenin jälkeen kaksikko siirtyy ykköstiille, jossa odottavat jo lähtövuoroaan Saksan Marcel Siem ja Espanjan Pablo Larrazabal. Pienen neuvottelun jälkeen kierros päädytään pelaamaan yhdessä.
Ilma on aamulla pitkään hyvin kostea ja vilpoinen, ja vaikuttaa lyöntimittoihin.
Larrazabal ja Siem päättävät pelata reikäpeliä keskenään. Pieni kilpailu ja vedonlyönti harjoituskierroksella ei ole tavatonta, sillä sen avulla jotkut pelaajat syttyvät kentällä paremmin parhaimpaansa.
Korhonen ja Ilonen jättäytyvät kisailun ulkopuolelle. Varsinkin Korhonen viihtyy kierroksella selkeimmin omissa oloissaan. Eloisa ja sosiaalinen espanjalainen on toinen ääripää, Siem ja Ilonen asettuvat välimaastoon.
Kyse on mitoista
Milanossa on syksy ja ilma on aamuisin viileä ja kostea. Aamukaste viipyilee kentällä lähes puoleen päivään asti ja vaikuttaa paitsi lyömiseen myös puttaamiseen.
Jo ensimmäisillä väylillä Korhonen ja caddie Karri Kakko huomioivat, että vilpoisassa aamukelissä pallo ei lennä tavanomaisella tavalla, vaan avaukset jäävät viitisen metriä tavanomaista lyhyemmiksi.
Väylän 14 avaus on kentän kriittisimpiä. Hyvän lyönnin jälkeen matkaa lipulle ei ole kuin rautakuutosen verran, mutta huono avaus päätyy bunkkeriin tai raffiin, josta lähestyminen lipulle ei onnistu.
Viisi metriä voi tuntua merkityksettömältä, mutta esimerkiksi väylällä 14, joka on oikealle kääntyvä dogleg, ne ovat ratkaisevassa roolissa. Muutaman metrin liian lyhyt avaus jää bunkkereihin ja maksaa lyönnin. Aamulla avaus on siis suunnattava eri linjaan kuin iltapäivällä tai jätettävä ehkä suosiolla bunkkereiden etupuolelle.
Väyläoppaassa on merkitty tärkeimmät esteet ja mitat.
Kelvollinen lyönti ei tässä kohtaa riitä, sillä bunkkereiden takana on väylää vain kymmenisen metriä, ja sen takana vaanii märkä raffi. Lyönnin on oltava paitsi oikean mittainen, myös oikeaan linjaan lyöty – liian oikealle suuntautunut lyönti ei jaksa bunkkerin yli ja liian vasemmalle suunnattu painuu raffiin.
”Huonon osuman varaa ei täällä enää oteta. Jokaisen mailan lyöntimitta tiedetään aika tarkasti. Golf on tällä tasolla aika pitkälti pituuspeli”, sanoo Kakko.
”Kun mitat ovat tiedossa, ja et lyö kovin pahasti vinoon, tiedät että lopputuloksen pitäisi olla aika hyvä”, Korhonen sanoo.
Siksi lyöntimittojen tarkastaminen vallitsevassa kelissä on harjoituspäivinä kaikkein olennaisinta. Sumu, lämpötila ja maan pinnan kosteus vaikuttavat lyöntimittoihin.
”Kovalta maalta pallo lähtee kovempaa, mutta kun maa on kosteaa, lyönti on vähän lyhyempi. Pehmeä maa joustaa ja palloon ei tule kunnolla painetta”, Kakko sanoo.
Hän merkitsee muistiin jokaisen lyönnin mitat ja muut tiedot. Niistä voi olla hyötyä kilpailussa, jos olosuhteet pysyvät samanlaisina kuin harjoituspäivinä.
Kentällä on joitain väyliä, joilla kaksikko saattaa miettiä erilaisia pelivaihtoehtoja, mutta Kakon mukaan Korhonen on yleensä hyvin itsenäinen päätöksenteossaan. Kenttä on tuttu kahdelta viime vuodelta, mutta muutamalla väylällä tiipaikka on uusittu tai avaus lyödään eri paikasta kuin ennen. Niissä kohdissa väyläopasta on luettava tavallistakin tarkemmin.
Pelaajien caddiet ovat harjoituskierroksilla hyvin hereillä ja kertovat pelaajille mittoja ennen lyöntejä.
Harjoituskierroksella Korhonen ei tunnu olevan tyytyväinen tekemiseensä, vaikka se ainakin ulospäin näyttää varmalta ja tuottaa pari birdietä. Kakon mukaan se on Korhoselle tyypillistä, pelaaja vaatii itseltään erittäin paljon eikä melko hyvä ole vaihtoehto.
Pelilinjojen hakua
Nelikosta Siem lyö avauksiaan rohkeisiin linjoihin kokeillakseen, voiko draiverilla tarvittaessa hyökätä tietyissä paikoissa. Pian käy selväksi, että kokeilu maksaa reikäpeliottelun Larrazabalia vastaan. Kaiken kukkuraksi espanjalainen tuntuu upottavan puttinsa vuoren varmasti niin kolmesta kuin kuudestakin metristä.
”Voi voi, yleensä kun pelaan keskiviikkona hyvin, en tee torstaina kuin pari birdietä. Enää ei olisi varaa pelata tänään hyvin”, Larrazabal naureskelee.
Lyöntien välillä pelaajat keskustelevat tilanteesta rahalistalla ja sivuavat myös kiertueen epäkohtia, joihin toivovat muutosta. Katalonian itsenäisyysäänestykseen ei juuri puututa, vaikka Larrazabal on kotoisin Barcelonasta.
Korhonen tarkistaa useaan otteeseen caddieltaan Karri Kakolta tulevan lyönnin mitan. Kakko puuttuu mailavalintoihin vain Korhosen kysyessä hänen mielipidettään. Tilanteita ei tule usein, mutta hereillä on oltava koko ajan.
Pelaajat antavat toisilleen kehuja hyvien suorituksien jälkeen, mutta yhtä varmasti lyöjä saa osakseen vinoilua, jos lyönti epäonnistuu.
Kyse ei ole pelkästään lopputuloksesta, pienellä tuurilla hyvään paikkaan päätyneestä, hieman epäonnistuneesta lyönnistä ei selkään taputella, mutta pallon kauniiseen kaareen lähettävä, hyvärytminen ja tasapainoinen lyönti saa poikkeuksetta kaikilta kehut.
Etenkin viheriöllä pelaajat chippailevat ja puttailevat aktiivisesti päästäkseen perille siitä, miten pallo käyttäytyy. Väylälyöntejä he uusivat harvoin, tiilyöntejä tuskin koskaan. Jos he kuitenkin päättävät lyödä toisen pallon oltuaan tyytymättömiä ensimmäiseen suoritukseensa, ei lyönti näytä epäonnistuvan koskaan. Kahta kertaa hyvä pelaaja ei tee samaa virhettä.
