Vaikka puttipeliä pidetään ison menestyksen runkotekijänä, on huippukiertueella lähes mahdotonta taistella voitoista ilman tarkkoja avauksia ja lähestymisiä.
Vuosi 2018 on loppusuoralla ja golfin isojen kiertueiden uudet kaudet ovat päässeet hyvään vauhtiin. Joulutauon käynnistyttyä on kuitenkin sopiva hetki tarkastella, miten Euroopan kiertueen suomalaispelaajat suoriutuivat tilastojen valossa edellisestä kaudesta.
Sanotaan, että tilastot eivät valehtele, mutta kysymys on toisaalta myös siitä, miten niitä tulkitaan. On silti kiistatonta, että joissakin avaintilastoissa kannattaa loistaa, mikäli haluaa menestystä.
Pohjimmiltaan pallonsa reikään – tyylillä jos toisella – niukalla lyöntimäärällä saanut pelaaja on kaikessa yksinkertaisuudessaan aina vahvoilla. Isossa kuvassa parhaiten rankingissa pärjäävät ovat kaikesta huolimatta vahvoja juuri niillä osa-alueilla, millä revitään tuntuvimmin eroa kanssakilpailijoihin.
Euroopan kiertue tilastoi pelaajien suorituksia 16 eri sektorilla. Lähes kaikkien tilastojen vaadittu minikierrosmäärä on 30, joka sinällään tarjoaa varsin aukottoman faktan pelaajien paremmuusjärjestykselle.
Vertailimme viime kauden kolmen suomalaisen ET-pelaajan, Mikko Korhosen, Tapio Pulkkasen ja Mikko Ilosen tilastomenestystä kiertueen rankingin parhaimmistoon. Race to Dubai -listan top 8 -listalta vertailussa mukana olivat Francesco Molinari, Patrick Reed, Tommy Fleetwood, Justin Rose, Alex Norén, Rory McIlroy ja Thorbjørn Olesen.
Reedin ja Norénin tiedot puuttuvat ET:n statistiikasta strokes gained -tilastojen osalta. Näissä tapauksissa tiedot on korvattu McIlroyn ja Olesenin tilastoilla. Tällä ei kuitenkaan ole tilaston tulkittavuuden kannalta olennaista merkitystä, sillä koostimme kärkipelaajien tilastoista myös vertailua helpottavan keskiarvon kunkin sektorin kohdalla.
Tapio Pulkkanen ei pystynyt hyödyntämään odotetulla tavalla pitkiä draivejaan. Kuva: Getty Images
Jokaisessa 16 tilastossa on siis kolmen suomalaisen ohella vertailtu kerrallaan viiden ET:n rankingin top 8:aan mahtuneen pelaajan edesottamuksia. Näissä suomalaispelaaja oli vertailun ykkönen seuraavissa tilastoissa: draivipituus (Pulkkanen), scrambling (Korhonen) ja strokes gained -putit (Korhonen).
Tämän ohella Korhonen jätti taakseen vähintään kolme mainittua ET:n tähtipelaajaa jokaisen viiden puttisuorituksia vertailevan tilaston kohdalla. Laadukas viheriötyöskentely ja hieno scrambling-tilasto (missatun griiniosuman jälkeen tehty par tai parempi) näyttäisivätkin nousevan tärkeimmiksi helsinkiläisen onnistunutta kautta selittäviksi yksittäisiksi tekijöiksi.
Korhonen pärjäsi kohtalaisen hyvin myös keskeisiksi tilastoiksi luokiteltavissa draivitarkkuudessa ja viheriöosumissa, jättäen kummassakin taakseen sekä Reedin että Norénin. On kuitenkin hyvä huomioida, että strokes gained -lähestymisissä hän sijoittui viheriöosumiin nähden huomattavasti alemmaksi.
Se kertoo siitä, ettei Korhonen kuulu draivaajana aivan kiertueen pitkälyöntisimpien pelaajien joukkoon ja toisaalta siitä, että sinänsä muuten tavoitekohteeseen hyvin osuneet lähestymiset ovat usein jääneet varsin kauas reiästä.
Pulkkanen jätti viime kaudella draivipituuksissa taakseen vertailun kaikki muut seitsemän pelaajaa, ja oli kaikki ET-pelaajat huomioiden kyseisen tilaston 15:s keskiarvolla 284,01 metriä.
”Hattu-Tapio” ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään mittavia kanuunoitaan toivotulla tavalla: hän oli draivitarkkuudessa vertailun peränpitäjä, ja hävisi enemmän tai vähemmän par-viitosten birdie-tilastossa jokaiselle rankingin top 8 -pelaajalle. Näin kävi vielä selvemmin strokes gained -draiveissa.
Pulkkanen jäi draivitarkkuuden ohella vertailun viimeiseksi myös seuraavissa tilastoissa: viheriöosumat, strokes gained -lähestymiset, strokes gained -tiiltä viheriölle, strokes gained 50 jaardin sisällä sekä GIR-putit.
Mikko Ilonen vältteli hallitusti kolme putin viheriöt. Sillä ei kuitenkaan yksin kevättä tehdä. Kuva: Getty Images
Draivipituuden ohella merkittävä onnistuminen tuli vain bunkkeripelastuksissa, jossa hän olikin koko kiertueen eliittiä. Kolmen joukkoon hän sijoittui vertailussa myös strokes gained -puteissa.
Euroopan kiertueen kaikkien aikojen menestyneimmälle suomalaispelaajalle Mikko Iloselle kausi oli hankala, mikä myös ilmenee tilastoissa. Parhaiten Ilonen menestyi kolmen putin välttämistä kuvaavassa statistiikassa, missä hän oli kaikki pelaajat huomioiden 11:s. Kyseessä oli samalla Ilosen ainoa top 3 -sijoitus koko vertailussa.
Ilonen jätettiin joukon jumboksi draivipituudessa, par-viitosten birdietilastossa, strokes gained -draiveissa, GUR-lähestymisissä (par-neloset yhdellä ja par-viitoset kahdella viheriöllä) sekä bunkkeripelastuksissa. Top 8 -pelaajat pitivät hänet takanaan myös viheriöosumissa sekä tiiltä viheriölle -tilastossa.
Rankingin kärkinimet olivat erityisen vahvoja strokes gained -draivit, -lähestymiset ja -tiiltä viheriölle -tilastoissa, joiden voi todeta muodostavan elintärkeän kolmikon statistiikan keskeisimmillä osa-alueilla.
Tarkat avaukset ja laadukkaat lähestymiset antavatkin tunnetusti sen verran hyvät lähtökohdat menestykselle, ettei puttipelin satunnainen lipsuminenkaan asetu kovien kierrostulosten tielle. Mainituissa tilastoissa suomalaisista vain Ilonen pysyi strokes gained -lähestymisissä kohtalaisen hyvin kovien tekijöiden kyydissä, vaikka parhaimmisto jyskytti myös tässä omissa desimaaleissaan.
Kauden selvästi paras suomalainen Korhonen ei näissä avaintilastoissa erottunut edukseen, mutta pystyi kompensoimaan ajoittain yskähdelleen lyöntitarkkuutensa mainiolla chippi- ja puttityöskentelyllään.
European Tourin pelaajatilastot 2018
Mitä on Strokes gained -tilastointi?
