Arto Teittinen on tuttu nimi monille golfia seuraaville. Yleensä hän jakaa kentällä oikeutta, tällä ja tulevilla viikoilla sen sijaan mailoja. Jutussa Teittinen alustaa tulevaa kisaa.
Hieman yllättäen tuli taas kutsu Oliver Lindellin caddieksi kauden viimeisiin koitoksin. Nyt pestiksi soviteltiin lokakuun Kiinan kahden Challenge Tour -osakilpailun jälkeisiä kilpailuja eli mahdollinen finaali Omanissa ja Euroopan Tourin karsintakilpailut (2. vaihe ja finaali).
Onnekseni työnantajani Intersport Tourula suhtautuu myönteisesti näihin minun poissaoloihini ja sain luvan olla poissa neljä viikkoa. Pitäisiköhän olla huolissaan, kun lupa heltiää lähes poikkeuksetta. No, en kuitenkaan ole, vaan olen kiitollinen, että minulla on näin ymmärtävä työnantaja.
Oliverin hyvät pelit loppukaudella olivat nostaneet nuoren miehen Kiinan kilpailujen jälkeen Challenge Tourin rankingissa sijalle 37. Kun muut CT-pelaajat suuntasivat Arabiemiraatteihin kauden viimeiseen kilpailuun ennen finaalia, suuntasi Oliver kohti armeijan harmaita Santahaminaan. Asepalvelus ei voinut odottaa enempää ja niin Oliverin loppusijoitus tourilla ja mahdollinen finaalipaikka jäi muiden käsiin. Omanin finaaliin pääsevät pelaajat pääsevät myös suoraan Euroopan Tourin karsintafinaaliin, elleivät sitten sijoitu finaalin jälkeen rahalistan 15 parhaan joukkoon, joille ET:n hieman parempi pelilupa heltiää kausiansioiden perusteella.
Viimeisessä kisassa oli siis paljon panosta, vaikkei Oliver siellä mukana ollutkaan. Kilpailu aloitettiin jo keskiviikkona, jotta lauantai saatiin finaalipäiväksi, sillä islamilaisissa valtioissa lauantai on viikon pyhäpäivä. Jännitin itsekin niin paljon, että kävin läpi pelaajat rahalistan sijoilta 38–70 ja laadin taulukon, johon laskin paljonko kunkin pelaajan tulisi kilpailussa tienata, jotta ohittaa Oliverin ja millä sijoituksella kyseinen rahamäärä ansaitaan. Kyseistä taulukkoa tuli sitten tarkistettua useita kertoja päivässä. Mutta kun kisan puolivälin katkon jälkeen olivat muutamat lähimmistä uhkaajista pudonneet pois kilpailusta ja samalla rahapalkinnoilta, niin uskalsin alkaa pakata aurinkorasvoja ja hellevaatteita matkalaukkuuni.
Lopulta Oliverin ohi sujahti vain neljä pelaajaa ja koko kauden Challenge Tourin mainostama Road to Oman oli edessä. Varusmies pääsisi urheilukomennukselle lauantaina kahden aikaan ja niinpä lennot varattiin sunnuntaille. Ensimmäinen lento Amsterdamiin lähti klo 7 aamulla ja sieltä jatkettiin käväisemään Saudi-Arabian Dammanissa jättämässä ja noutamassa matkustajia ja vihdoin päädyttiin Mascatiin, Omanin pääkaupunkiin klo 21.30 (Kello on täällä kaksi tuntia Suomen aikaa edellä).
Dammanin välilaskun aikana Omaniin jatkavat eivät saaneet poistua koneesta, mutta turvavyöt käskettiin avaamaan, koska konetta tankattiin. Kun matkustamohenkilökunta kiersi tarkistamassa, että kaikilla on turvavyö auki, heräsi hetkeksi ajatus, että tietävätköhän täkäläiset tankkauksen turvatoimet vai syttyyköhän näitä lentokoneita useinkin palamaan tankkauksen yhteydessä.
Mascatin lentokentän terminaalissa odotti mukava yllätys, kun siellä seisoskeli mies kyltin kanssa, jossa oli meidän nimemme ja hän pyysi seuraamaan. Hän ohjasi meidät johonkin maahantuloviisumien jonotuksen VIP-tiloihin, otti molempien passit haltuunsa, kehotti noutamaan juomaa kylmäkaapista, pyysi istuutumaan ja hävisi paikalta. Noin 10 minuutin odottelun jälkeen hän palasi ja sitten vain taas seurattiin miestä ja ohiteltiin pitkät jonot muita viisumin odottajia. Marssimme suoraan tiskille, jossa virkailijalla olivat meidän passit ja viisumit valmiina tervetulotoivotuksineen. Olimme päässeet perille Omaniin.
Hotellimme ei ole varsinainen kisahotelli, koska kisahotelli oli täynnä Oman-matkamme selvittyä. Niinpä kulkeminen kentän ja hotellin välillä täytyy järjestää itse. Maanantaina taksikyyti kentälle maksoi kuusi ja puoli ja paluu kahdeksan paikallista rialia. Näyttää hinta menevän auton iän mukaan. Aamulla kuljettimena toimi liki ikäloppu Toyota ja iltapäivällä paluu tapahtui upouudella Chevroletilla.
NBO Golf Classic Grand Final (tämä on Challenge Tourin päätöskilpailun virallinen nimi) pelataan Al Mouj Golf nimisellä kentällä, joka sijaitsee meren ja Mascatin lentokentän välissä. Kenttä kulkee hiekkadyynien välissä ja sinne on rakennettu useita vesiesteitä ilmeisesti kasteluvettä säilömään. Myös meren läheisyys tuntuu koko ajan ja joillakin väylillä voi pallon lyödäkin mereen. Tämä korostuu erityisesti upealla päätösväylällä, jossa oikaistaan avauksella meren yli kukin oman rohkeutensa rajoissa ja jatketaan viheriölle, jota meri reunustaa sivulta la takaa. Kentän pituus takatiiltä on 6734 metriä par-luvun ollessa 72.
Harjoituskierros oli kuumuudesta ja vähäisestä osallistujamäärästä johtuen lupa pelata golfauton kanssa. Ja kun ruuhkaa ei kentällä ollut, pääsimme lähtemään heti, kun halusimme ja ilman pelikavereita. Etuysillä jouduimme jonkin verran odottelemaan edessä pareittain pelanneita kilpailijoita, mutta parin ohituksen jälkeen oli kenttä aivan tyhjä kymppiväylästä eteenpäin. Niinpä harjoituskierroksemme kesto oli alle kolme ja puoli tuntia, vaikka Oliver löikin paikoitellen useampia avauksia tai lähestymisiä.
Harjoituskierroksilla ei yleensä kohokohtia ole, mutta mainittakoon nyt tässä, että itsekin olen nyt päässyt pelaamaan CT-kenttää kisamitassa. Tämä tapahtui kaikkien katseilta kätkössä väylällä 15, joka par-nelosena on ihan miehekkään mittainen (460 m/503 yds). A.Arkkolan opein löytämäni Srixon sai lähtökäskyn Oliverin draiverilla ja päätyi noin sata metriä lyhyemmäksi kuin Oliverin 286 metriä lyömä Titleist Pro-V1x. Isot ovat näköjään erot pallomerkkien välillä. Matkaa väylän alkuun ei onneksi jäänyt kuin metri tai pari ja pallo makasi erinomaisesti semiroughissa. Puukolmonen saatteli pallon väylälle jo 104 metrin päähän lipusta ja siitä sitten sivalsin ”srissonin” rautaysillä viheriölle vain seitsemän metrin päähän reiästä. Putti keskelle reikää ja niin ihannetulos oli saavutettu. Samaan tulokseen päätyi myös Oliver, mutta hieman toisenlaisilla lyönneillä. Erinomaisesta CT-finaali debyytistäni huolimatta aion jatkaa golfseikkailuitani muutoin kuin itse kilpailemalla. Tämä varmasti on helpotus kaikille osapuolille.
Kierroksen jälkeen Oliver täydensi pallo- ja hanskavarastoaan paikalla olevilta Titleistin edustajilta, söimme tukevan lounaan, jutusteltiin Pulkkasen Tapsan kanssa, harjoiteltiin hieman puttia ja yritettiin oppia lukemaan viheriöiden kasvusuuntaa. Illalla on syytä mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomisen tiistain Pro-Amin lähtöaika on jo kello 7.30 paikallista aikaa. Mutta siitä ja varmaan vähän muustakin tarinaa sitten seuraavalla kerralla.
Kiitos Arto, toivottavasti jaksat kirjoittaa tarinan joka päivä!
Hyviä kierroksia Oliverille ja Tapsalle. Mukana ollaan, vaikka pystytään seuraamaan vain tulosluetteloa.
Tuomari-Teittiselle (ja muillekin) tiedoksi, että islamilaisessa maailmassa perjantai on pyhäpäivä, ei lauantai. Joten on syytä keksiä uusi selitys viimeiselle pelipäivälle.
Perjantai on tosiaan siellä pyhäpäivä, mutta ainakin Arabiemiraateissa lauantai on jonkinlainen vapaapäivä (samoin kuin täällä lauantai), kun taas sunnuntai on tavallinen arkipäivä.
Kiitos täältäkin Artolle, erittäin mukavaa luettavaa kun sen osaa kirjoittaa, todella mukavasti kirjoitettu. Tsemppiä kaikille osapuolille sinne Omaniin, oli sitten pyhä, arki tai mikä tahansa päivä kun kisataan