26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista
Challenge Tour

”Brutaali kiertue” – Challenge Tour on armoton bussipysäkki, josta pelaajat janoavat raivoisasti eteenpäin

Challenge Tour koulii pelaajaa European Tour -valmiuteen.

Euroopan Tourin ”farmisarja” Challenge Tour on kiertue, jossa taso on erittäin kova ja laaja. Yleensä kilpailuissa on 156 pelaajan kattaus, joista jokainen voi onnistuessaan juhlia ykköstilaa viikon päätteeksi. Voittaja kuittaa palkintopotista mukavan summan ja top-10:een sijoittuneet saavat niin sanotusti omansa takaisin ja vähän päälle. Cutista jatkoon päässeet, mutta sijoille ynnä muut jääneet pelaajat palkitaan roposilla.
”Challenge Tour on yksi brutaaleimmista kiertueista mitä on. Pelaajien taso on jäätävän kova suhteessa palkintorahoihin ja yleiseen näkyvyyteen”, Mikael Salminen lataa suoraan.
Kauden 2016 CT:n 15:stä parhaasta pelaajasta viisi pelasi seuraavalla kaudella European Tourin Dubain finaalissa.
”Pelin taso verrattuna European Touriin on pienempi, mitä palkintorahat antavat ymmärtää. Jotenkin tuntuu, että ET haluaa painaa villaisella CT:tä, mikä on hölmöä juuri siihen nähden, kuinka tasokas kiertue tämä on.”
Ammattilaisgolf on armoton maailma, jossa menestys mitataan rahalla. Kahisevaa on ansaittava mikäli mielii pysyä kiertueilla tai CT:n tapauksessa nousta porrasta ylemmäksi. Challenge Tourilla kilpailuiden palkintopotit vaihtelevat 180 000–500 000 euron välillä. Kiertueella pelataan tällä kaudella 31 kisaa, joista 21:ssa palkintopotti on korkeintaan 250 000 euroa. Kolme kilpailua on yhteiskisoja ET:n kanssa.
Suurimmassa osassa kilpailuja voitosta saa noin 30 000 euroa. Ero pienempiinkin ET:n kilpailuihin on huomattava. Esimerkiksi Mikko Korhonen pokkasi palkintopotiltaan miljoonan euron Shot Clock Mastersin voitosta 166 660 euroa. Samassa kilpailussa jaettu 50:s sai 4000 euroa, mikä CT:llä vaatii sijoittumisen kymmenen parhaan joukkoon.
”Kyllä tämä sellainen paikka on, jossa ei halua uraa tehdä. Näin olen ymmärtänyt myös muiden pelaajien ajattelevan, mitä olen heidän kanssaan jutellut. Olen pelannut jo sen verran kauan, että ei täältä enää mitään kokemusta olla hakemassa. Tämä on raaka koulu, josta haluaa valmistua”, Salminen sanoo.
Challenge Tourilla kisaviikko maksaa keskimäärin noin 1000 euroa, riippuen kohteesta, lentomatkoista ja hotellien hinnoista. Koska palkintorahat eivät ole suuria, herääkin kysymys, miten kulut katetaan, jos menestystä ei tule.
”Yhteistyökumppaneiden merkitys on valtava. Niitä ei voi sivuuttaa. Jos omasta pussista joutuu kaivamaan kaiken, niin on taloudellisestikin raskas kiertue. Budjetti pitää pystyä laittamaan kasaan sponsoreiden avulla. Ilman heitä ei pärjää”, Salminen toteaa.

Kalle Samooja näkisi mieluusti enemmän yleisöä haastajakiertueen kilpailuissa. Kuva: Getty Images

Tällä kaudella Challenge Tourilla on pelannut useampi suomalainen. Härmäläiset ovat todenneet sen olevan paras reitti ET:lle. Esimerkkikin tästä löytyy heti viime vuodelta, jolloin Tapio Pulkkanen oli kiertueen herra ja hidalgo vieden kokonaiskilpailun nimiinsä. Kauden päätteeksi 15 parasta lunastavat paikan kirkkaimmissa valoissa Euroopan pääkiertueella.
Ennen tämän viikon Sardinian kilpailua korkeimmalla CT:n pistelistalla oli Kalle Samooja. Turkulainen miehitti neljättä sijaa. Hänen takanaan Kim Koivu oli kuudentena. Samooja on tienannut palkintorahaa 68 753 euroa. Viime vuosina 100 000 euron rajapyykin rikkominen on tietänyt korttia ET:lle.
”Minulla on vain yksi numero mielessä ja se on 100 000 pistettä. Se on ihan sama ovatko ne sitten euroja vai dollareita tai jotain muuta. Rahan merkitys vähän niin kuin katoaa. Ne ovat pisteitä ja sitten verojen jälkeen tilille tulee mitä tulee”, Samooja sanoo.
”Liikaa ei voi silti olla miettimättä. Ne rahat eivät ole sinun ennen kuin viimeinen putti on sunnuntaina upotettu. Jos alkaa liikaa ennakoimaan, niin viimeiset reiät voivat tulla kalliiksi. Samalla lailla torstain lyönti on silti yhtä arvokas kuin sunnuntainkin.”
Jos ei voita, mutta sijoittuu tuloslistan kärkipäähän, niin sillä on merkittävä ero jakaako esimerkiksi toista sijaa jonkun kanssa vai onko yksin kakkonen. Jos on yksin, niin palkintorahaa tulee tuplasti enemmän kuin jakamalla. Se taas näkyy suoraan rankingissa.
Kiertue-elämä Challenge Tourilla on ajoittain kaukana glamourista. Kilpailuita järjestetään toisistaan hyvinkin paljon poikkeavissa kohteissa. Vaikkapa pelkästään Sisiliaan pääseminen vaatii useamman lennon ja tuntien odottelun lentokentällä. Peliseurana muiden pelaajien lisäksi ei juuri muita ole.
”Ei nämä kisat jostain syystä vedä yleisöä paikalle. Se on ehkä tämän kiertueen ongelma. Tapahtumat riippuvat paljon paikasta missä ollaan. Esimerkiksi Vierumäellä järjestelyt ovat erinomaiset. Sisiliassa sitten kaikissa kärryissä ei renkaat pyöri eikä niitä edes riitä kaikille, rangella ei saa lyödä puumailoilla ja griinit ovat välillä mitä sattuu”, Samooja valottaa.
”Se on täysin asennekysymys, miten suhtautuu muuttuviin olosuhteisiin. Huippuluokan kenttä sytyttää aina pelaamaan. Silloin kun näin ei ole, niin täytyy hakea polte jostain muualta. Raha on yllättävän hyvä sytyke”, Samooja muotoilee.

Antti Ahokas on pitkän linjan kiertuepelaaja. Hänen mukaansa kilpailu menestyksestä on käynyt CT:llä armottomaksi. Kuva: Golfpiste

Antti Ahokas pelasi ensimmäisen kautensa Challenge Tourilla jo 11 vuotta sitten. Tähän päivään verrattuna pelaajilla ei ole tarkoitustakaan paistatella CT:llä pitempiä aikoja.
”Koko laji on muuttunut kilpailullisempaan ja urheilullisempaan suuntaan. Sitä kautta kilpailullisuus on CT:llä kovempi. Sinne tulee nuoria pelaajia ja heillä on tavoitteena vain käväistä siellä ja jatkaa matkaa ET:lle. Kun itse aloitin CT:llä, niin osalla pelaajista ei ollut edes mahdollisuutta pärjätä European Tourilla”, Ahokas kertoo.
”Mielestäni se on heijastunut kiertueeseen siten, että ei ole yhtä hauska meininki kuin 10 vuotta sitten. Tietyllä tapaa sen ei pidäkään niin viihtyisä ympäristö olla. Ei porukka tänne kavereita tule tekemään. Jos vertaa ET:n kilpailuihin, niin siellä on paljon leppoisampaa ja rennompaa.”
Ahokas on nähnyt uransa aikana useamman kiertueen kilpailuja. Viime viikolla hän pelasi Nordic Leaguen kilpailussa ja pelaajien taso verrattuna Challenge Touriin on heikompi.
”Kyllä siinä on… Miten tämän nyt kauniisti sanoisi. Nordic Leaguesta on matkaa Challenge Tourin kärkeen.”
Pelaaminen on muuttunut Ahokkaan mukaan vuosien saatossa aggressiivisemmaksi. Birdiepaikkoja pitää mahdollistaa hyökkäävillä draiveilla tai timanttisella rauta -ja wedgepelillä. Birdieputtien on kolahdeltava kuppiin hyvällä prosentilla.
”Joskus aiemmin par-kierroksesta huolimatta saattoi taistella kärkisijoista. Tällä hetkellä se on jo aika haastavaa.”
Keskimäärin tällä kaudella Challenge Tourilla on voitettu tuloksella -14. Kauden 13:sta kilpailusta viidessä voittotulos on ollut -18 tai parempi.
Vaikka Challenge Tour on armoton kiertue kaikkine haasteineen, niin Ahokas kokee ylpeyttä saadessaan pelata golfia ammatikseen.
”Kyllä tässä saa itse kukin olla onnellinen, että saa vääntää urheilua ammatikseen. Se on se mikä tässä ajaa myös eteenpäin.”

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (1 kpl)

    golftintti says:

    Jokaisen, joka pitää CT:llä pelaavia luusereina (näitä valitettavasti on Golfpisteen lukijoinakin) pitäisi lukea Ian Poulterin kirja omasta taistelustaan maailman huipulle. Tämä kirjoitus on myös täyttä asiaa. On aikakin, että tourien, myös CT:n kiertämisestä kerrotaan, ’siellä vaan pelaillaan golfia’-glamuuri unohdetaan ja muistetaan, että nämä kaverit ovat tekemässä työtään ja pyrkivät ammatissaan eteenpäin.