Neljä maanosan mestaria nähdään kuluvalla viikolla kentällä Erkko Trophyssa Talissa.
Suomen EM-kultajoukkueen historiallista saavutusta juhlistettiin torstaina Sporttitalolla Helsingin Pitäjänmäellä Golfliiton järjestämillä mitalikahveilla. Mestareista olivat paikalla Matias Honkala, Jonatan Jolkkonen, Aleksi Myllymäki ja Veeti Mähönen.
Santeri Lehesmaa on palannut Yhdysvaltoihin opintojen pariin ja Sami Välimäki joutui jäämään pois kuumeen takia.
Suomi oli rankattu heinäkuun puolivälissä pelatuissa EM-kilpailussa tilastojen valossa kuudenneksi, mutta joukkue meni lopulta kilpailussa tappiin asti ja voitti maanosan mestaruuden vasta toisena pohjoismaana kilpailun historiassa. Ruotsi on ottanut pytyn kotiin kahdesti, mutta senkin mestaruudet ovat 1960-luvun vaihteen molemmin puolin.
Millainen yllätys saavutus lopulta pelaajille itselleen oli?
”En osaa sanoa, oliko se lopulta yllätys. Enemmänkin niin, että uhosta ja tahdosta syntyi lopulta todellisuus. Unelmasta tuli sillä viikolla todellisuutta”, Matias Honkala pohtii.
”Joka kisa on mahdollisuus voittaa, ja me käytimme sen hyväksi”, Aleksi Myllymäki tiivistää.
Suomi oli kilpailuun lähdettäessä selkeä musta hevonen, mutta pelin lähdettyä rullaamaan uskomattoman hienosti, kääntyi asetelma Suomen eduksi.
”Pitää se paikkansa. Siinä on etunsa, jos tiedät, että olet parempi pelaamaan kuin vastustaja. Silloin pystyy ehkä pelaamaan vähän vapautuneemmin. Mutta se voi herkästi kääntyä myös toisin päin, jos rupeat stressaamaan tuloksesta”, Mähönen pohtii.
”Molemmissa on puolensa. Molemmat tilanteet pitää osata kääntää omalle puolelle”, Myllymäki jatkaa.
Seuraava viikko alkaa taas nollasta, mutta taskussa on vähän taas enemmän itseluottamusta ja tieto siitä, mihin pystyy.”
Kentällä, pelin tiimellyksessä pelaajat eivät juurikaan keskity vastustajan mielenhallintaan tai ulkoiseen olemukseen, joka paljastaa herkästi turhautumisen, jos peli ei kulje. Suomen joukkueen pelaajat toimivat kuitenkin usein pelikaverinsa caddiena oman urakkansa jälkeen. Siinä roolissa vastustajan tarkkailemiseen jää enemmän mahdollisuuksia.
”Kyllä vastustajien ilme alkoi olla kireä ja mailat kävivät välillä vähän maassa. Pieniä merkkejä turhautumisesta oli luettavissa, eikä siellä enää pelattu hymyssä suin. Toisin kuin me. Meillä ei ollut paljon huonoja hetkiä kisassa”, Aleksi Myllymäki sanoo.
Finaalin loppumetreillä, kilpailun jo ratkettua Suomen eduksi, Veeti Mähönen aisti vastustajastaan, että usko oli jo mennyt.
”Vastustaja alkoi olla takaysillä tosi turhautunut. Etuysin roikuin vain mukana, ja kaveri ei oikein saanut mitään aikaan. Sitten takaysillä menin ohi, ja silloin hän turhautui jo selvästi”, Mähönen kertoo.
”Matias (Honkala) sai tunteet nousemaan pintaan viimeisillä väylillä, kun se ilmestyi siihen jostain huutamaan ja kannustamaan. Sitä ei siinä pelatessa itse tajunnut, että mitä tapahtui ja kuinka iso juttu se on. Luulen, että se kyllä kasvaa tässä vielä”, Mähönen jatkaa.
Matias Honkala, Veeti Mähönen, Jonatan Jolkkonen ja Aleksi Myllymäki.
Vaikka voitto oli lopulta vain yksi kilpailu muiden joukossa, jää se jokaisen joukkueen jäsenen mieleen itseluottamusta ruokkivana tapahtumana.
”Kyllä se vahvistaa sitä ajatusta, ettei se kärki ole kaukana. Ihan yhtä hyviä me ollaan pelaamaan kuin ne maailman parhaat. On hyvä nähdä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa, ja että ollaan tehty oikeita asioita”, Myllymäki sanoo.
”Vaikea nähdä, että tästä seuraisi mitään negatiivista. Seuraava viikko alkaa taas nollasta, mutta taskussa on vähän taas enemmän itseluottamusta ja tieto siitä, mihin pystyy”, Mähönen tiivistää.
Seuraava näyttöpaikka mestareilla on kuluvalla viikolla Helsingin Golfklubilla, jossa pelataan perinteikäs Erkko Trophy. Mukana Erkossa nähdään EM-sankareista Honkala, Myllymäki, Jolkkonen ja Mähönen.
Panokset kovenevat syyskuun alussa Irlannissa, jossa pelataan miesten MM-kilpailu, Eisenhower Trophy. Siellä Suomen joukkueen muodostavat Honkala, Mähönen ja Välimäki.
