USGA:ssa pitkän uran tehnyttä Mike Davisia kaduttaa eniten se, mitä lyöntipituuksille on golfissa tapahtunut.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 4/2017)
Mike Davisista huokuu golf. USGA:n Far Hillsissä sijaitseva hallintorakennus on remontissa, ja silti Davisin väliaikainen toimisto tavanomaisessa liikekiinteistössä New Jerseyn Warrenissa henkii samanlaista ylistyslaulua Hoganin ja MacGregorin persimmonisille puumailoille kuin 1980-luvun pro shop. Joitakin klassisia blade-puttereitakin näkyy.
Davis punnitsee kädessään Spaldingin Cash-In-mallia, joka tuo mieleen lämpimät muistot voitosta junioreiden Pennsylvanian mestaruuskilpailussa vuodelta 1982. ”Vieläkään ei taida löytyä putteria, jolla upottaa lyhyet putit yhtä varmasti kuin tällä. Mutta pitkissä puteissa on paras osua sweet spotiin.”
Olipa kyse golfin pelaamisesta tai työstä golfin parissa, peli on aina tuottanut Davisille mielihyvää. Hän aloitti USGA:ssa vuonna 1990, ja 2006 hän otti vastatakseen kenttien viimeistelyn U.S. Openia varten. Työ noissa merkeissä jatkuu yhä, mutta 2011 Davis astui lisäksi toimitusjohtajaksi David Fayn jälkeen. Vuonna 2016 rinnalle tuli vielä pääjohtajankin titteli. Virkakausi on osunut ajanjaksoon, jolloin monet voimat ovat moukaroineet golfpeliä useilta eri suunnilta.
Kaiken lisäksi USGA:ta on kahdessa viimeksi pelatussa U.S. Openissa arvosteltu kentän kunnosta (Chambers Bayn griinit) ja sääntösotkuista (Oakmont). Kaikki tämä on saanut matalaa profiilia mielellään pitävän 52-vuotiaan Davisin astumaan näkyvämmin esiin julkisuudessa. Erin Hillsissä pelattavan kesän 2017 Openin lähestyessä hän jakoi avomielisesti ajatuksiaan järjestönsä ja golfpelin tämänhetkisestä tilasta. Aiheet ulottuivat lyöntipituuksista Donald Trumpiin ja mulliganeihin… ja lopulta siihen, kuinka suuren kaulan hän uskoisi tarvitsevansa takaa tuleviin ennen viimeistä kierrosta kamppaillakseen menestyksellisesti U.S. Openin voitosta.
Davisin golfkenttä
”Aloin pelata golfia 8-vuotiaana isän kanssa yksityisellä Chambesburg Country Clubilla eteläisessä Pennsylvaniassa, mutta varttuessani kiertelin useita pikkukaupunkien public courseja samalla seudulla. Yksi oli yhdeksänreikäinen South Mountain, jolla oli hiekkagriinit. Toinen oli niin ikään yhdeksänreikäinen Conocodell, jolle Chambersburgissa suorastaan naureskeltiin. Se ei ollut juurikaan muuta kuin pelkkä pelto, mutta pelasimme siellä joitakin juniorikilpailuja. Se oli hauskaa. Noin kahdeksan vuotta sitten hankimme parhaan lukiokaverini kanssa kentästä jokseenkin puolet omistukseemme.”
”Se on kaunis maatilkku, ja taimenjoki kulkee sen läpi. Se oli kasvanut hieman umpeen, joten me kaadoimme osan puista. Griinit ovat noin seitsemän jaardin luokkaa Stimpmeterillä, bunkkereita ei voi kiittää tasaisuudesta ja väylät leikataan tuuman mittaisiksi. ’Haluankin kentän pysyvän nuhruisena’, sanoin ystävälleni. Se on kuin matka ajassa taaksepäin. Kaikki on kuin 1970-luvulla parkkipaikan autoja lukuun ottamatta.”
Kun työ menee politiikaksi, tunnen, että se ei ole minua varten.
”En ole halunnut markkinoida kenttää. Haluan vain auttaa kenttää pysymään pystyssä, koska sillä on ollut itselleni merkitystä. Rakastan sitä, kuinka kentälle voi tulla kuka tahansa. Juniorit ja seniorit maksavat kierroksesta alle 10 dollaria. Pelaajilla on farkut jalassa. Tietyllä tavalla tässä työssä turtuu korkeaan laatuun, kun kulkee huippukentältä toiselle. Siksi kolikon kääntöpuolta ei saa unohtaa. Käyn kentällä kerran tai kaksi vuodessa, juttelen pelaajien kanssa ja haen tuntumaa siihen, mikä heille on tärkeää. Siihen, mikä tekee pelaamisesta hauskaa.”
Oma työ
”En missään vaiheessa ollut kiinnostunut toimitusjohtajan roolista. Rakastin työtäni säännöistä ja kilpailuista vastaavana johtajana. Tunsin voivani olla siinä oma itseni. Kasvoin kilpagolfia pelaten, ja rakastan kenttäarkkitehtuuria. Mukana oli paljon sellaista, mikä sopi minulle. Nyt moni työpäivä kuluu budjetin, henkilöstöasioiden tai hallitustehtävien kimpussa. Kun työ menee politiikaksi, tunnen, että se ei ole minua varten. Mieleen nousee silloin ajatus, että olen etääntymässä niistä asioista, joita rakastan. Silti en rakasta tässä työssä mitään niin paljon kuin tunnetta siitä, että voin antaa oman panokseni pelin parhaaksi. Se tekee minut onnelliseksi.”
”Puhun paljon henkilökunnalle ja hallitukselle. Sanon, että me emme aina voi olla oikeassa ja että vain olemalla uskollisia sille, mikä on golfin etu, me voimme olla vahvoja pitkällä tähtäimellä. Golf on tavallaan uima-allas, jossa peliä eri puolilla maailmaa hallinnoivat tahot polskivat kaikki omilla radoillaan. Uskon, että USGA:ssa meillä on kyky katsoa asioita eteenpäin.”
En milloinkaan voisi esitellä itseäni pääjohtajana. Tuntuu paljon paremmalta tulla kutsutuksi toimitusjohtajaksi.
”Tässä työssä ei ole kyse tuloksen tekemisestä tai siitä, että järjestö pitäisi saada näkymään mairittelevassa valossa. Kun tekee päätöksiä, ei voi olla kaikkien mieliksi. On vain lakkaamatta kysyttävä itseltään, mikä on oikein? Ja oltava valmiina ottamaan vastaan iskuja silloin, kun niitä on tullakseen. Ankkurointisääntö käy hyvin esimerkiksi. Kuraa tuli niskaan joka puolelta. Asioista voidaan toki olla monta mieltä, mutta uskon, että palvelimme peliä pitkällä tähtäimellä.”
”Olenko tullut sinuiksi roolissani USGA:n kasvoina? Enpä taida olla. Mutta olen alkanut ymmärtää, että jonkun sekin rooli on otettava. Olemme aina yrittäneet olla nöyriä, emmekä ole halunneet markkinoida itseämme, koska saman rahan voi käyttää juniorigolfiin, tutkimukseen tai mihin tahansa. Toisaalta on niinkin, että jos brändi ei ole kunnossa, se on pois omasta vaikutusvallasta ja suorituskyvystä. Siksi meidän on nykyistä paremmin kerrottava siitä, keitä me olemme ja mitä me teemme. Useimmat ajattelevat, että me olemme niitä, jotka yrittävät joka vuosi tehdä pelaajat naurunalaisiksi U.S. Openissa. ’Ne ovat niitä, jotka kirjoittavat golfin säännöt. Ja minä inhoan golfin sääntöjä.’ Kukaan ei halua olla hallinnoitavana. Mutta meillä on paljon hyviä tarinoita kerrottavanamme, ja niitä meidän täytyy kertoa.”
”En milloinkaan voisi esitellä itseäni pääjohtajana. Tuntuu paljon paremmalta tulla kutsutuksi toimitusjohtajaksi. Meidän on edelleen raportoitava hallitukselle, joka on vastuussa pääsuunnasta. Olen tehnyt työtä edellisten toimitusjohtajien kanssa – Joe Deyn, Harry Esterlyn, P.J. Boatwrightin, Frank Hanniganin, David Fayn – ja katsonut kaikkia ylöspäin. Tunnen ylpeyttä siitä, että kuulun nyt samaan joukkoon.”
”Pidän siitä, että voin nyt tehdä aiempaa enemmän päätöksiä. Vielä puolisentoista vuotta sitten hallituksen puheenjohtaja oli säädösten mukaan pääjohtaja. Muutos on ollut mielenkiintoinen, enkä itse ollut sitä ajamassa. Hallituksen kunniaksi on sanottava, että se osasi esittää itselleen hyviä kysymyksiä. Minkä organisaation etu on vaihtaa pääjohtajaa joka toinen vuosi? Minkä organisaation kannattaa pitää pääjohtajaa, joka ei työskentele pääkonttorissa? Tärkeintä on, että johtoryhmä voi nyt tehdä päätöksiä ilman antiikkisen järjestelmän lamaannuttavaa vaikutusta.”
Uusi missio
”On kiistatonta, että olemme muuttuneet. Minulla on menossa 28. vuosi, ja talossa oli viime aikoihin asti vallalla periaate, että menemme aina golfpeli edellä, oli pelaajia sitten viisi tuhatta tai 25 miljoonaa. Kuutisen vuotta sitten missiomme muuttui. Nyt ei ole enää kyse pelkästä pelistä, vaan myös niistä, jotka nauttivat golfin pelaamisesta. Harrastajat on nostettu keskiöön. Kun ihmiset kysyvät, onko USGA mukana kasvattamassa harrastajakuntaa, niin vastauksemme on kyllä. Olemme nykyisin mukana noissakin ponnisteluissa. Haluamme antaa oman panoksemme ja käyttää osan varoistamme pelaajien rekrytoimiseen. Fokuksemme on kuitenkin ennen kaikkea pelaajien sitouttamisessa viihtymisen kautta. Sillä jos mukaan halutaan saada junioreja, naisia, keitä tahansa, homma toimii vain, jos tulijat tuntevat nauttivansa. Mitä iloa on siitä, että ihmiset saadaan kokeilemaan, jos he eivät kuitenkaan pysy lajin parissa? Niinpä kysyn jatkuvasti kaikilta golfalan toimijoilta mikä on vialla, kun tulijoita ei saada kiinnittymään golfiin.”
Noin 40 vuoden ajan vaikeus oli synonyymi hyvyydelle. Nyt suunta on ilmiselvästi muuttunut. Hyvyys on yhtä kuin hauskuutta.
”Kaikki lähtee golfkentästä. Mistä pelaajat nauttivat? Ei ole yhtä oikeaa vastausta. Aloittelijan mieltymykset poikkeavat omistani, minun puolestaan eliittipelaajan odotuksista. Eroja on paljon, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy. Yleisesti ottaen ihmiset haluavat pelata hyvin. Jotkut kaipaavat haasteita muita enemmän. Kukaan ei pidä pallojen etsiskelystä. Niinpä pelaajat on hyvä laittaa pelaamaan sopivalta tiiltä ja kentät virittää niin, ettei palloa tarvitse lennättää ilmassa tiettyä matkaa eikä palloja olla koko ajan etsimässä pitkästä heinästä.”
”Mitä palloihin tulee, säännöt sanovat, ettei pallojen etsinnässä saa käyttää hyväksi elektroniikkaa. Miksi ei? Ajattele vaikkapa Topgolfia ja palloissa olevia mikrosiruja.”
”Kun puhutaan esimerkiksi pelinopeudesta, kaikki ovat syyttämässä pelaajia ongelmista. Toki he ovat osa ongelmaa, mutta meidän näkökulmastamme kentät ja niiden hallinnointi ovat suurempi ongelma. Hämmästyisit, jos tietäisit, kuinka moni yhdysvaltalaiskenttä laittaa neljän pelaajan ryhmät liikkeelle kahdeksan, seitsemän tai kuuden minuutin välein. Golfin matematiikka ei toimi noin. Niinpä me olemme aloittaneet hankkeen, jolla yritämme iskostaa omistajien ja operaattoreiden päähän, että sama määrä pelaajia saadaan päivän aikana kentälle lähtövälejä harventamalla. Kaiken lisäksi kaikki saavat paremman kokemuksen, ja moni tulee uudestaan.”
”Olen pitkään puhunut arkkitehtien kanssa. Noin 40 vuoden ajan vaikeus oli synonyymi hyvyydelle. Nyt suunta on ilmiselvästi muuttunut. Hyvyys on yhtä kuin hauskuutta. Kapeat väylät, pitkät raffit ja laiskuus kannustaa pelaajia pelaamaan taitojen mukaisilta lyöntipaikoilta eivät ole hyväksi pelille. Kentänhoidossakin ollaan heräämässä. Kentillä pärjättiin vuosikymmeniä pelkkien griinien ja tiiauspaikkojen kastelulla, mutta viimeiset 25 vuotta koko kenttäalue on käytännössä kasteltu. Voi hyvin sanoa, että se on vienyt osan golfin viehätyksestä.”
Uusi viestimme on ’pitäkää väylänne pitempinä mutta kuivempina’.
”Monet innovaatiot ovat tuoneet mukanaan parannuksia, mutta on myös sellaisia, jotka eivät välttämättä ole olleet hyväksi pelille. Otetaan esimerkiksi griinien nopeus. Nykyisin ihmiset vetävät yhtäläisyysmerkin nopeiden ja hyvien griinien välille. Mutta nopeat griinit tulevat hitaampia kalliimmiksi hoitaa. Nopeat griinit ovat alttiimpia taudeille. Nopeat griinit vaarantavat joidenkin hienojen kenttien alkuperäisyyden. Nopeat griinit ovat takuuvarmasti tehneet jipsistä aiempaa yleisemmän vaivan. Lisäksi ne ovat myrkkyä pelinopeudelle. Niinpä me kysymme itseltämme, ovatko innovaatiot heinälajeissa ja leikkuulaitteistossa olleet sittenkään pelille hyväksi. Samoin on talvikauden päällekylvöjen laita. Ne tulevat kalliiksi, eivätkä ole agronomisesti hyväksi. Ja talvehtiva bermuda on sitä paitsi oikein hyvä pelialusta. Toivon, että tulevaisuudessa pääsemme tilanteeseen, jossa päällekylvöistä on kokonaan luovuttu. Piste. Sellainen ajattelutapa, että kaiken tulee olla viimeisen päälle viimeisteltyä on haitaksi golfille ja haitaksi pelinautinnolle.”
”Kun otin U.S. Openin vastuulleni, väylät leikattiin puoleen tuumaan. Sitten oltiinkin jo neljännestuumassa. Ero on kuin yöllä ja päivällä, usko pois. Kun pallo makaa väylän pinnalla, keskivertogolfari ei pysty poimimaan palloa samalla lailla kuin oikein hyvä pelaaja. Merionin U.S. Amateurissa 2005 väylät leikattiin neljännestuumaiseksi, eivätkä pallot tahtoneet pysyä lainkaan väylillä pinnanmuotojen vuoksi. Niinpä palasimme samalla kentällä vuonna 2013 pelattussa U.S. Openissa puoleen tuumaan, mitä pidin hyvin radikaalina. Väylät alkoivat näyttää jo hieman hoitamattomilta, ja pelkäsin, että pelaajat alkaisivat valittaa flyereistä. Mutta keneltäkään ei tullut yhtään poikkipuolista sanaa. Myös jäsenet ja heidän vieraansa olivat innoissaan. ’Mahtavaa, nythän minäkin pääsen pallon alle.’”
”Ei minun nuoruudessani kukaan topannut chippejään. Nyt puhutaan jo chippijipsistä. Niinpä uusi viestimme on ’pitäkää väylänne pitempinä mutta kuivempina’. Se on hyväksi, koska riviharrastajan lyönnit pomppivat hieman pitemmälle. Hyvillä pelaajilla pelin strateginen puoli korostuu, koska pelaaja joutuu pohtimaan pallon käyttäytymistä alastulon jälkeen, sitä, mihin pallo rullaa ja päätyy. Klubigolfari pystyy myös pomputtamaan pallon griinille.”
”Pelistä voidaan tehdä nautittavaa monella tavalla. Kuinka mukavaksi pelaaja tuntee olonsa golfkentällä? Moni aloittelija ei ymmärrä etiketin tai sääntöjen hienouksia, eikä kukaan pidä epävarmuudesta. Siksi teemme parhaamme sääntöjen yksinkertaistamiseksi. Jos edes useimmat eliittipelaajat eivät saa niitä päähänsä, meillä on ongelma. Muistan, kuinka pohdimme Peter Dawsonin (R&A:n entinen pääsihteeri) kanssa näitä asioita. ’Meidän täytyy olla rohkeita’, sanoin. ’Meidän on katsottava asioita tuoreesti ulkopuolisen silmin. Jos emme siinä onnistu, se on häpeäksi meille kaikille.’ Me olemme yhä tiiviimmin tekemisissä näiden asioiden kanssa, sillä mitä kotoisammaksi pelaajat olonsa kentällä tuntevat, sitä enemmän he myös pelaavat.”
U.S. Openin tärkeys ja tapaus DJ
”Muistan kuinka Dick Rugge (USGA:n entinen tekninen johtaja) kääntyi puoleeni vuoden 2007 U.S. Openin jälkeen. ’Meillä on ollut kolme onnistunutta U.S. Openia putkeen, ja välineosastokin on nyt parempi.’ Hän halusi sanoa, että jos olemme uskottavia tärkeimmän kilpailumme järjestäjinä, se heijastuu myös toimintaamme laajemmin. Jos toisaalta jokin menee U.S Openissa pieleen, joku voi alkaa ajatella, että välinetestauksemmekin on hataralla pohjalla.”
”Virheillä U.S. Openissa on siis merkitystä. Olimme siitä hyvin tietoisia viime kesän U.S. Openin jälkeen (kohu kilpailun voittaneen Dustin Johnsonin rankaisemisesta). Asia on mielessä, kun se tapahtuu. Sitä pohtii edelleen viikko kilpailun jälkeen. Ja se painaa mieltä, kun käy läpi tuhatta hyvin kriittistä palauteviestiä. Ei voi sanoa, että kaikkihan meni oikein hyvin tuota yhtä juttua lukuun ottamatta. Sillä juuri sitä asiaa ei voi lakaista maton alle. Ja ymmärrän sen hyvin.”
Sääntö pallon liikkumisesta viheriöllä saattaa meidät jatkuvasti kiusalliseen valoon.
”On ironista, että Oakmontissa moni asia onnistui erinomaisesti. Onni ei sään suhteen olisi voinut olla juurikaan huonompi, mutta kenttä oli silti hienossa kunnossa. En keksi toista kenttää, joka pystyisi ottamaan vastaan tuollaisen määrän vettä ja tarjoamaan silti pelaajille monipuolisen testin. Saimme hienon voittajan. Dustin Johnsonia ei voi liiaksi kiittää siitä, kuinka hyvin hän asiaan suhtautui. Mutta teimme virheitä ja olemme ottaneet niistä opiksemme. Se oli melkoinen myrsky. Luulenpa, että 99 % golfväestä ei vieläkään ymmärrä, mitä oikeastaan tapahtui. Ammattilaisetkaan eivät ymmärrä. DJ itse toimi vanhan säännön mukaisesti kertoessaan tuomarille, ettei ollut vielä asettunut lyöntiin pallon liikkuessa. Uusi sääntö ei kuitenkaan tuntenut tuollaista sanamuotoa. Pelaaja ei siis ymmärtänyt sääntöä, ja me saimme virheellistä tietoa, jonka vasta videokuva täsmensi. Olen yhä sitä mieltä, että DJ:n piti saada yhden lyönnin rangaistus siinä hengessä, missä sääntö aikanaan oli kirjoitettu. Vihasin uutta sääntöä, mutta meidän oli toimittava sen mukaisesti. Onneksi sitä on sittemmin muutettu.”
”Teimme virheen siinä, ettemme antaneet rangaistusta heti, vaan odotimme DJ:n saapumista tulostarkastukseen. Olisi pitänyt heti sanoa, että ’DJ, tiedän, että tämä tuntuu kovalta, mutta olet saanut lyönnin rangaistuksen – jatka peliä’. Nyt kukaan ei tiennyt, mikä tilanne kärjessä oli, ja se oli epäreilua muita kohtaan.”
”Jos minulla olisi vielä mulligan käytössäni, kiirehtisin tapauksesta kuultuani Foxin lähetyskoppiin ja kertoisin asiasta tarkemmin. En ollut Oakmontissa sääntötoimikunnan jäsen – siellä oli säännöt minua paremmin tuntevia – ja asia oli heidän hoidossaan. Mutta tässä tapauksessa organisaation ykkösmiehelle olisi ollut käyttöä. Kriisin hetkellä on oltava valmis astumaan esiin ja tarttumaan toimeen. Nyt tiedän senkin.”
”DJ:n tapaus kääntyi lopulta parhain päin. Sanoin R&A:n kollegoille, että sääntö pallon liikkumisesta viheriöllä saattaa meidät jatkuvasti kiusalliseen valoon. Kiertueet ovat kärsineet siitä, ja se saa säännöt näyttämään hölmöiltä. Siksi vauhditimme sääntömuutosta, jota olisi jouduttu odottamaan pitempään ilman Oakmontia.”
Lexin rangaistus
”Golfyhteisö reagoi vahvasti neljän lyönnin rangaistukseen, joka Lexi Thompsonille tuomittiin sääntörikkeestä kesken ANA Inspirationin viimeisen kierroksen. Televisiokatsoja oli kiinnittänyt LPGA:n huomion tapaukseen edellisen päivän lähetyksen perusteella. Tapaus vaikutti meihin kaikkiin, eikä kukaan soisi tuollaista tapahtuvan. Juuri tämän kaltaisia tapauksia olemme pitäneet mielessämme, kun olemme lähteneet nykyaikaistamaan sääntöjä. Toivon, että lopputulos on hyvä. Yksi ehdotetuista muutoksista sanoo, että ’pelaajan kohtuullinen tilannearvio hyväksytään, vaikka myöhempi todistusaineisto osoittaisi sen virheelliseksi’. Se vähentäisi osaltaan videoon perustuvien tuomioiden tarvetta. On velvollisuutemme arvioida perusteellisesti videoteknologian kokonaisvaltaisia vaikutuksia golfpeliin jo tapahtuneenkin valossa.”
Chambers Bayn griinit
”Vuoden 2010 U.S. Amateur pelattiin Chambers Bayssä. Agronomiselta kannalta kaikki sujui hyvin, ja nataheinäisillä griineillä oli ilo putata. U.S. Openissa (2015) ongelmana oli edeltävän talven kylmyys. Griineillä kasvoi sekaisin paksulehtistä poa annuaa ja hienolehtistä nataa. Viheriöt näyttivät karmeilta, ja pallo käyttäytyi niillä karmeasti. Mutta me emme käytännössä voineet tehdä asialle mitään. Niinpä meidän olisi pitänyt lähestyä pelaajia läpinäkyvämmin. Jos olisimme viikkoa ennen kilpailua tunnustaneet avoimesti, että pelaajat joutuvat griineille, joiden kuntoon sen paremmin Chambers Bay kuin mekään emme ole tyytyväisiä, vastakkainasettelusta ei olisi tullut niin jyrkkä. Yritimme säilyttää positiivisen asenteen, mutta pelaajat tulkitsivat asian niin, että yritimme kiistää koko ongelman olemassaolon.”
Fox-sopimus ja USGA:n puskurirahasto
”Foxin kanssa tehdyn sopimuksen (12-vuotinen ja 1,1 miljardin dollarin arvoinen sopimus allekirjoitettiin vuonna 2013) voi nähdä monessa valossa. Olin mukana, kun ABC vuonna 1995 vaihtui NBC:hen, ja silloinkin mukana oli paljon loukattuja tunteita kuten nyt NBC/Golf Channelilta Foxille siirryttäessä. Toisaalta, Foxin kaltaisen ison tekijän saaminen mukaan golfiin on todennäköisesti ollut golfille lajina kokonaisuutena hyvä asia. Toivoisin, että ihmiset osaisivat nähdä sopimuksen tuovan USGA:lle enemmän rahaa, sillä mehän olemme voittoa tavoittelematon järjestö. Kaikki varat on kanavoitava takaisin golfiin. Sen sijaan, että pelaajat melkein närkästyneinä ajattelevat meidän juosseen rahan perässä, haluaisin heidän ymmärtävän, että nuokin rahavirrat tekevät työtä golfin hyväksi. Emme me laita rahoja omaan taskuumme.”
Jos esittäisin tuhannelle golfarille kysymyksen ’kuka haluaa lyödä lyhyempiä lyöntejä?’, nousisiko yksikään käsi?
”On erittäin tärkeää, että meillä on vararahasto käytössämme. Sijoitussalkussa on tällä hetkellä noin 320 miljoonaa dollaria. Jotkut kysyvät, miksei tuotakin rahaa laiteta takaisin golfiin. Ensinnäkin summa on vakuutus siltä varalta, että jokin uhkaisi toimintamme jatkamista tulevaisuudessa. Se voi olla mitä tahansa. Mitä tapahtuu, jos U.S. Open jää parina vuonna pelaamatta? Niin on käynyt kuudesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Jos 9/11 -terrori-isku olisi osunut Bethpagen aikaan kesäkuussa? Kilpailu olisi jäänyt väliin. Toisaalta rahaa tarvitaan siihen, että voimme lajin hallinnoinnissa pitää kiinni siitä, mitä pidämme oikeana. Se on äärimmäisen tärkeää. On ollut aikoja, jolloin USGA on joutunut antamaan periksi oikeusjuttujen pelossa. Me haluamme seistä sen takana, minkä uskomme olevan parhaaksi golfpelin kannalta. Jos meidät haastetaan ja häviämme, olkoon niin, mutta emme halua tinkiä periaatteistamme. Tällä hetkellä uskomme rahastojen olevan riittävällä tasolla.”
”Yritämme tasapainottaa tulomme ja menomme viiden vuoden jaksoissa. Tänä vuonna menetämme rahaa. Käytämme paljon rahaa investointeihin, joita teemme tulevaisuuden ja uuden teknologian ehdoilla. Liikevaihtomme kasvaessa myös investointimme golfiin kasvavat. Emme tähtää sijoitussalkun arvon kasvattamiseen. Muiden sijoitustemme odotamme maksavan itsensä takaisin.”
Kysymys lyöntipituuksista
”Kun katselen taaksepäin yli USGA:ssa viettämieni vuosikymmenien, tunnen suurinta katumusta siitä, mitä lyöntipituuksille on tapahtunut. Se on mitä luultavimmin suurin yksittäinen tekijä siinä, mitä golfpelille on päässyt käymään. Miljardeja dollareita on laitettu golfkenttien muutostöihin – ja minkä vuoksi? Jos esittäisin tuhannelle golfarille kysymyksen ’kuka haluaa lyödä lyhyempiä lyöntejä?’, nousisiko yksikään käsi? Minun ajateltaisiin tulleen hulluksi. Ei kukaan halua lyhyempiä lyöntejä. Toisaalta lisääntyneet pituudet ovat aiheuttaneet golfkentille mittavia ongelmia. Kenttien on täytynyt kasvaa ja käyttää hoitoon enemmän resursseja. Kierrokseen kuluu enemmän aikaa. Uudet kentät tarvitsevat aiempaa isomman maa-alueen, ja rakentaminen on kalliimpaa kuin ennen. Joissakin tapauksissa kenttien alkuperäinen luonne on menetetty. Onko näistä jokin hyvä asia?”
”Golf on ainoa mieleen tuleva peli, jossa välinekehitys on jatkuvasti heijastunut pelikenttään ja sen kokoon. Se ei voi olla oikein. Kuvittele nyt, että välineinnovaatiot jalkapallossa, koripallossa, baseballissa, jääkiekossa tai tenniksessä vaatisivat stadionien kasvattamista. Hullua, ja juuri noin golfkentille tapahtui 1900-luvulla. Pituus on suhteellista. Miten siis sovittaa välineet kenttään, jos kaikki kentät eivät ole saman kokoisia? Vancouverissa pidettiin äskettäin innovaatiosymposiumi, ja maalasin siellä tulevaisuudenkuvaa golfista, jota pelataan lento-ominaisuuksiltaan erilaisilla palloilla. Se olisi mahdollista nykyistenkin sääntöjen puitteissa. Kuulostaa ehkä radikaalilta, mutta jos olisi mahdollista pelata 18 reikää vaikkapa 30 hehtaarin alueella, kierrokseen tarvittaisiin vain parisen tuntia. Ylläpitokin tulisi edullisemmaksi, koska työtä tarvittaisiin vähemmän, samoin polttoainetta, vettä ja lannoitteita. Kun asiaa ajattelee, siinä alkaa olla järkeä. Myös pelaaja voisi hyötyä kustannussäästöistä ainakin teoriassa. Joskus toivon, että voisimme vain napsauttaa sormiamme ja sanoa, että koko golfmaailma palaa lyöntipituuksissa ajassa taaksepäin. Karu totuus kuitenkin on, että tuollaisesta päätöksestä seuraisi kaaos, eikä se saisi tarvittavaa hyväksyntää.”
Kun vaalit olivat ovella, USGA:ssa vallitsi kammottava hiljaisuus.
”Välineitä koskien on pituuden lisäksi puhuttu paljon siitä, kuinka ne ovat tehneet pelistä helpomman. Innovaatioista on ollut monenlaista iloa miljoonille harrastajille. Kuka voisi vastustaa uutta draiveria, jolla pallo lentää pidemmälle ja suorempaan kuin vanhalla mailalla? Se on kuin taikuutta. Toisaalta kehitys on vähentänyt taidon merkitystä lajin huipulla. Tämä epäsuhta harraste- ja kilpagolfin välillä on tehnyt välinesääntöjen hallinnoinnista jatkuvasti vaikeampaa ja vaikeampaa. Tämä on alue, jonka kartoitukseen meidän mielestäni pitäisi R&A:n kanssa paneutua, toivon mukaan jo hyvin pian. Molemmet organisaatiot uskovat lujasti, että golfiin ei tarvita kaksia rinnakkaisia sääntöjä, mutta se ei saisi merkitä sitä, ettemme ole avoimia tutkimaan erilaisia mahdollisuuksia välinerintamalla. On puntaroitava välineiden vaikutusta golfkenttiin ja pelissä tarvittavaan taitoon.”
”Tähän mennessä asiaan ei ole vielä kunnolla paneuduttu. R&A:n ja USGA:n vastuulla on varautua siihen, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Yhteinen intressi on olemassa. Voi olla, että asetetuista tavoitteista ei onnistuta pitämään kiinni, mutta on suureksi häpeäksi, jos emme ole edes keskustelleet asiasta.”
Suhde Trumpiin
”John DeLoreanilla ja hänen perheellään oli kaunis maa-alue vain kymmenen minuutin päässä USGA:n pääkonttorista. Kun sille ryhdyttiin puuhaamaan golfkenttää, muistan ajatelleeni että ’Voi pojat, tänne saisi upean kilpakentän’. Rahat loppuivat, jolloin Trump tuli hätiin ja saatteli projektin hienosti loppuun. Mitä hänestä ikinä sanotaankin, hänen rakkautensa golfiin on aina ollut palavaa. Hän kääntyi puoleemme, jolloin päätimme järjestää kentällä, Trump Nationalilla, vuoden 2009 Junior Amateur Championshipin. Jos Jordan Spiethiltä kysyttäisiin, minkä kilpailun hän muistaa juniorivuosiltaan parhaiten, olisin hämmästynyt, jos se ei olisi juuri tuo tapahtuma. Puitteet olivat mahtavat. Istuin alas Trumpin kanssa ja sanoin, ettei tästä voi tulla ’Donald Trump Boys and Girls Junior’, ja hän sanoi ymmärtävänsä asian. Hän oli hieno isäntä. Käveli mukana yleisön joukossa, eikä yrittänyt varastaa show’ta tai astua jaloillemme. Ja sitten hän palasi uuden ehdotuksen merkeissä. ’Järjestäisin mielelläni U.S. Women’s Openin’. Sopimus tehtiin. Ja sitten hän oli yhtäkkiä kampanjoimassa presidentiksi, jolloin asiat alkoivat mutkistua.”
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että sieltä täältä Yhdysvalloista ja Kanadasta kantautui tietoja, joiden mukaan joidenkin pelaajien tasoituskierrosten aitous herätti jatkuvasti kysymyksiä.
”Koska tästä maasta on tullut niin polarisoitunut, toistelimme jatkuvasti itsellemme vanhaa mantraamme siitä, että USGA:ssa on kyse golfista ja että emme halua sotkeutua mihinkään muuhun. Emme halunneet olla mukana politikoinnissa, koska siitä ei olisi koitunut mitään hyvää. Toinen puoli kansasta ajatteli yhdellä tavalla, toinen toisella.”
”Kun vaalit olivat ovella, USGA:ssa vallitsi kammottava hiljaisuus. Kun Trump sitten voitti, meidän oli kysyttävä itseltämme, mikä on parhaaksi U.S. Women’s Openille ja naisten golfille? Olisiko viisainta siirtää kilpailu tuonnemmaksi, vaihtaa kenttää ja palata takaisin sitten, kun Trump ei enää ole presidentti? Asiat mutkistuivat niin, että päätimme lopulta jatkaa suunnitelmien mukaisesti. Mikä päätöksemme olisikin ollut, se olisi joka tapauksessa saanut kulmakarvat kohoamaan. Päätimme olla valmiita kantamaan seuraamukset ja viemään kilpailun parhaalla mahdollisella tavalla läpi.”
Tasoitus
”Moni ihmettelee, miksi USGA ei enää pidä yksin pelattuja kierroksia tasoituskelpoisina. Syy ei ole se, ettemme luottaisi pelaajien rehellisyyteen – luottamus pelaajien kunniallisuuteenhan on golfin sääntöjenkin perusta. Mutta me olemme pian siirtymässä maailmanlaajuiseen tasoitusjärjestelmään, ja yksin pelattu kierros on hyväksytty vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Mitä enemmän asiaa ajattelimme, sitä tärkeämmältä tasoitusten oikeellisuus alkoi näyttää. Ja rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että sieltä täältä Yhdysvalloista ja Kanadasta kantautui tietoja, joiden mukaan joidenkin pelaajien tasoituskierrosten aitous herätti jatkuvasti kysymyksiä. ’Se ei ole hyvä’, ajattelimme. Mutta lopulta ratkaiseva sysäys tuli siitä, kuinka golfia pelataan Australiassa, Aasiassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Sitä paitsi, pelaaja voi edelleen jättää tasoituskortin, jos on kiertänyt kentän caddien tai merkitsijän kanssa. Pohjimmiltaan kyse oli tasoitusten yhteismitallisuudesta.”
Ankkurointikielto
”Olemme hyvin tyytyväisiä lopputulokseen, sillä muutos ei ole ollut niin raju kuin monet pelkäsivät. Halusimme yksinkertaisesti varmistua siitä, että golfmailaa myös jatkossa käytetään vapaalla heilahdusliikkeellä, joka mielestämme on elimellinen osa pelin sisintä olemusta. Ilmassa oli ollut huolestuttavia merkkejä. Junioreita opetettiin ankkuroimaan, ja näköpiiriin tuli jopa pitkiä kainaloon lukittavia wedgejä. Mikään ei puhu sen puolesta, että sadat tuhannet harrastajat olisivat jättäneet lajin, kuten jotkut ennakoivat. Ei ollut kyse siitä, että olisimme halunneet pitkät putterit pois pelistä. Me jopa näytimme, kuinka putteria voi edelleen käyttää ankkuroimatta. Bernhard Langer esimerkiksi omaksui metodimme. Kunpa R&A ja USGA vain olisivat tehneet ratkaisun jo neljännesvuosisata sitten. Tiedän joidenkin ihmisten ja organisaatioiden pahoittaneen mielensä, mutta onneksi se on jo taakse jäänyttä aikaa. Prosessi ei ollut miellyttävä, mutta lopputulos oli hyväksi pelille.”
Hippusia
”Kuinka turvallisen johtoaseman tarvitsisin ennen viimeistä kierrosta voittaakseni U.S. Openin televisiokameroiden edessä? Tasoitukseni on kolme ja risat. (Pitkä tauko.) Jotain 20 ja 25 lyönnin väliltä. (Naurua.) Se on nolostuttavaa. Olen pelannut U.S. Openin kenttiä niitä viimeistellessäni, joskus omin päin. Takatiiltä pelatessa pallot alkavat löytää raffiin, mikä voi johtaa syöksykierteeseen. Mutta jos minulle annettaisiin 25 lyönnin kaula ja kaksi viikkoa aikaa harjoitella, uskon, että veisin kannun kotiin.”
En ota mulliganeja golfia pelatessani. Lopetin, kun pelasin kierroksen Peter Dawsonin kanssa. Hän painotti sitä, että ykköstiin avaus on yksi päivän kovimmista haasteista. Olitpa sitten hieman hermostunut, vielä jäykkä tai muuten vain epätietoinen siitä, minkä suunnan peli on tänään ottamassa, se on yksi vaikeimmista lyönneistä golfissa. Haaste vesittyy, jos tiedät saavasi automaattisesti uuden mahdollisuuden. Peter oli juuri niin vakuuttava kuin hän osaa olla. Sanoin, että tästedes minäkään en enää milloinkaan ota mulligania. Enkä ole ottanut.”
”Olen alkanut käyttää etäisyysmittaria.”
”Tein vaimoni kanssa pari vuotta sitten kaupat pienestä talosta Floridan Jupiterissa. Kävi ilmi, että talon oli alun perin rakennuttanut Toney Penna itselleen. Pelasin aikoinaan monta vuotta Toney Penna -draiverilla. Talo tuntuu kuin meille tehdyltä.”
”Kymmenen ensimmäisen USGA-vuoteni aikana pelasin vielä joitakin amatöörien kutsukilpailuja, mutta vähitellen se jäi. Osallistun vielä Seminolen Pro-Member-tapahtumaan. Olen kutsunut Annika Sörenstamin peliparikseni jo usean vuoden ajan. Hän osuu yhä puhtaasti palloon ja keskelle väylää. Sitä on ilo katsoa.”
Oma perintö
”Kun jätän USGA:n, olisi hienoa kuulla jonkun sanovan, ’Tiedätkö mitä, viimeisten X vuoden aikana olen havainnut mukavaa edistystä siinä, mitä USGA tekee golfpelin parhaaksi’. Se olisi hienoa. Mutta säpsähdän aina, kun joku alkaa puhua ’Mike Davisin aikakaudesta’. Odotan innolla pääsyä pois parrasvaloista, ihan oikeasti.”
”Kun aika koittaa, haluan edelleen antaa oman panokseni vapaaehtoisena pysyäkseni edelleen osallisena pelistä. Olisi myös hauskaa olla pienesti mukana golfarkkitehtuurissa. Ei minulla ole pätevyyttä oman kentän suunnitteluun, mutta olisi upeaa olla arkkitehdin aisapari. Antaa hieman sivustatukea ja iskeä kädet saveen.”
”Minua ajaa eteenpäin halu saattaa päätökseen muutama hanke ja ainakin luotsata meidät tilanteeseen, jossa voin sanoa meidän olevan hyvässä kunnossa. Haluaisin nähdä edistystä välinerintamalla tarjolla olevissa vaihtoehdoissa ja päästä eron joistakin välineiden aiheuttamista negatiivisista asioista. Kun sinne asti on päästy, ollaan jo pitkällä.”
Paljon asiaa. Pitkien lyöntien ja greenien nopeuden ihannointi on mennyt ihan liiallisuuksiin. Suomessakin kaunis, omassa luokassaan todella houkutteleva kenttä maalaismaisemassa jyrää greenit, jotta ’ne saadaan mahdollisimman nopeiksi’. Kuvitellaan, että greenien nopeus on syy miksi siellä pelataan ja jopa osakkaat ensimmäiseksi mainitsevat kuinka nopeat heidän greeninsä nykyään ovat.
Kun ensin taistelet itsesi greenille pitkästä raffista ja suhtkoht pitkäruohoiselta väylältä, on suorastaan ärsyttävää päätyä greenille, jolla pallot viuhahtavat puolelta toiselle – niitä greenejä ei ole alunperin suunniteltu nopeiksi, eivätkä ne ole pelattavia, eivätkä millään lailla samalla viivalla muun kentän kanssa!
^ se on juuri noin.
Sekään ei olisi vielä niin ärsyttävää että griinistä tehdään nopeampi leikkaamalla ruoho lyhyeksi (silloin griini usein vielä käyttäytyy loogisesti), mutta sitten kun pitää väen vängällä saada griini, jossa ei ole vielä kunnon ruohoa, nopeaksi niin seurauksena on kivikovaksi jyrätty savimaa, johon on turha yrittää saada lähestymisiä pysähtymään.. Ja sitten tosiaan kun kyseisiä griinejä ei (muotojensa puolesta) ole tarkoitettu niille stimpeille niin olo on kuin puttailisit jättimäisen, väärinpäin käännetyn vessanlavuaarin päällä..
Anteeksipyyntö niille, joiden mielestä on omalla kentällä greenien nopeus kaikkein tärkeintä. Iso harmitus juontaa siitä, kun pari vuotta sitten kovin odotuksin mentiin pelaamaan osin uusitulle kentälle, josta muistot olivat kovasti leppoisat ja mukavat ja koko kierros oli taistelua jyrätyillä greeneillä tai oikeastaan niiden ympärillä, niinkuin downhill mainitsi.
Hmm…..
En ole yli 30v kestäneellä harrastustaipaleellani törmännyt liian nopeisiin griineihin. Koskaan. Se sijaan olen kyllä törmännyt huonosti muotoiltuihin ja suunniteltuihin griineihin. Osa ollut kelvottomia suuriin nopeuksiin alusta alkaen, osa tullut vuosien saatossa mahdottomiksi roudan / talven jättäessä jälkensä puttialustaan.
Eihän se nopeus itsessään ongelma koskaan olekaan, vaan se millä tavalla ja millä ”hinnalla” se on kaivettu (joskus ihan kirjaimellisesti).. Joidenkin griinien tulisi vaan hyväksyä se, ettei niitä ole tarkoitettu nopeiksi..
Kuten totesitkin: ”Osa ollut kelvottomia suuriin nopeuksiin”