Toni Hakulan, 24, tavoite oli kuluvalla kaudella yltää karsintojen kautta mukaan PGA Tourin haastajatason Web.com Tourille. Tavoite jäi kuitenkin toteutumatta, kun matka tyssäsi esikarsintavaiheessa.
PGA Tour Canada -kiertueella, joka sittemmin on muuttanut nimensä Mackenzie Touriksi, hän pelasi kymmenen kisaa, jossa selviytyi jatkokierrokselle kolmesti.
”Ei ollut ihan helpoin kausi. Paljon tuli opittua ja entistä isompi motivaatio tehdä töitä kovempaa. Olen pettynyt karsintatulokseen, mutta edessä on muita hyviä vaihtoehtoja nyt myös”, Hakula kertasi.
Loistavan amatööriuran päätteeksi ammattilaiseksi kesällä 2014 siirtyneen Hakulan ura ei ole lähtenyt ammattilaisena lentoon samalla tavalla kuin samassa yliopistossa (University of Texas) opiskelleen ja yliopiston golfjoukkueessa Hakulan kanssa pelanneen Jordan Spiethin.
Vertaus maailmanlistan ykköseen on kova, jopa kohtuuton, mutta myös Hakulassa on nähty paljon potentiaalia ja moni odotti uran urkenevan nopeasti myös ammattilaisena. Loikka uusiin ympyröihin on kuitenkin iso, eikä muutos tapahdu hetkessä, elleivät asiat lähde heti etenemään oikeaan suuntaan.
Toni Hakula oli vuona 2013 toinen erittäin arvostetussa British Amateurs -kilpailussa.">Toni Hakula oli vuona 2013 toinen erittäin arvostetussa British Amateurs -kilpailussa.
”Kauden eri vaiheille eri osa-alueet jarruttivat peliä, mutta suurimmaksi osaksi wedge-peli ei ollut tarpeeksi hyvää. 80–130 jaardin välillä oli hankaluuksia tehdä riittävä määrä birkkuja. Oli useampi viikko, jossa wedgellä birkkuprosentti ei ollut edes kymmentä, niin sillä ei voi millään pärjätä” Hakula analysoi itse kauttaan ja pelinsä sudenkuoppia.
Amatöörivuosina Hakula operoi viheriöllä pitkällä, ankkuroitavalla putterimallilla, mutta siirtyi jo hyvissä ajoin takaisin ns. tavalliseen putteriin, kun tieto vuoden 2016 alussa voimaan astuvista sääntömuutoksista julkistettiin.
”Viime vuoden karsinnan jälkeen päätin vaihtaa lopullisesti lyhyen putteriin. Pelasin koko kauden lyhyellä putterilla ja sain paljon hyvää aikaa muutokseen kauden alussa. Töitä on vielä, mutta kokonaisuutena puttaaminen oli ihan ok, ajatellen muutosta joka oli”, hän pohtii.
Suunnitelmat menivät osittain uusiksi, kun pelioikeutta karsintojen kautta ei tippunut. Hakula ilmoitti jo muutama vuosi sitten pyrkivänsä rakentamaan uraansa ensisijaisesti Yhdysvalloissa, muttei sulje pois mahdollisuutta hakea nousua isompiin ympyröihin Euroopan kentiltä.
”Loppuvuonna pelailen muutamia pienempiä kisoja Teksasissa ja mahdollisesti yhden tai kaksi kisaa PGA Latin American Tourilla. Enimmäkseen kuitenkin menee pelin rakentamisessa ensi kautta varten. Muutamia svingijuttuja ym., jotta ensi kaudella ollaan vahvempia”, hän kertoi lokakuun lopussa.
Adams Pro Tourin Winter Series -kisassa marraskuun alkupuolella Hakula (72-64) oli lähellä ensimmäistä voittoaan ammattilaisena. Kahden kierroksen mittaisessa Falcon Point Classic -kisassa hän jäi kuitenkin niukasti toiseksi, hävittyään voittajalle vain yhden lyönnin.
Marraskuun lopussa kiertueella pelataan vielä Kingwood Island Open, jonka osallistujalistalla Hakulan nimi jo on.
”Vuoden alussa on karsinnat PGA Latin Americaan ja PGA Canadaan, niihin varmaankin lähden ja pelailen ensi vuoden siellä. Tarkoitus on edelleen rakentaa uraa täällä, joten en osaa sanoa jos Eurooppaan lähden ensi vuonna vielä. Kaikki suunnitelmat muokkautuvat varmaan vähän myöhemmin tänä vuonna”, hän päättää.
Sami Sarpakunnas
Hieno juttu että suomalaiset jaksavat yrittää unelmiensa eteen. Amerikassa on hyvät mahdollisuudet ja mahdollisuuksien maa. Hyvä että toni on opiskellut toisenkin ammatin, että kaikki ei ole yhden kortin varassa. Oli kiva tietää näiden nuoren suomalaisten budjetista tarkemmin. Siis miten on taloudellisesti mahdollista yrittää. Hieno juttu jokatauksessa että yrittävät ja reissuista jää varmasti golffin lisäksikin paljon käteen. Toisaalta jos onnistuu pääsemään kunnon tuurille ja menestymään niin sitten maksaa nopeasti takaisin.
Hakulalta ei rahat loput. Jos yhtään tietää taustoja.
Ei voi pitää mitenkään epäonnistumisena, että karsinnat eivät sujuneet, sillä harva ymmärttää kuinka kovasta kiertueesta on oikeasti kyse. College golfin NCAA div 1 (korkein divisioona) pelaajista keskimäärin 1% tulee joskus pelaamaan PGA Tourilla. Divisioonassa on noin 3000 pelaajaa ympäri maailman. Jo päästäkseen tuohon Div 1 joukkoon pelaamaan tulee olla todellinen lahjakkuus ja valmis pelaaja. Se hyvä puoli on, että kaikki suorittavat jonkin tutkinnon ja suurin osa jatkaakin uraansa aivan jossakin muussa ammatissa. Ja puhuin pelkästään tuosta college golfin korkeimmasta divisioonasta. NCAA II, NCAA III tai muilta college-tasoilta tulevien ammattilaisten määrä on tietenkin vielä huomattavasti pienempi. Mutta ehkä suomalaisilla on se etu, että ei tarvitse ihan siellä 1% joukossa ollakaan, että saa näkyvyyttä suomalaisessa mediassa ja sitä kautta ehkä sponsoreitakin. Kun sitä palloa on koko nuoruutensa lätkinyt niin ei sitä ihan hetkessä kannata luovuttaa niin kuin jenkeissä on tapana tehdä kun ei ura heti aukenekaan. Jos se tekniikka ja mentaalipuoli loksahtaaakin kohdalle alkushokkien jälkeen..
Shokista puheenollen… Olipa asiallinen kommentti! Itse menin ihan shokkiin. Lisää tuollaisia ja tästähän tulee hyvä mesta.