Monitoimimies on harmissaan, ettei Tapio Pulkkasen menestys ole saanut Kotkassa aikaan junioribuumia.
Pitkän linjan golfosaajaa Tommi Nousiaista voisi helposti kuvitella työnarkomaaniksi. Toimiihan hän Kymen Golfissa toiminnanjohtajan ja kenttäyhtiön toimitusjohtajan tehtävien ohella seuran prona ja Euroopan kiertueella pelaavan Tapio Pulkkasen henkilökohtaisena valmentajana.
Hän kertoo, ettei ole varta vasten tullut tavoitelleeksi useampaa vakanssia Kotkan Mussalon kentällä. Asiat ovat vain ajan kuluessa muotoutuneet niin.
”Tämä kuvio toteutuu hyvin, kun on selvä jako eri työtehtävien välillä. Sopimuksessani on eriytetty, milloin hoidan seuran ja kenttäyhtiön asioita ja milloin valmennusta. Pelikaudella vaihdan iltapäivisin pron hommiin. Ei siitä mitään tulisi, jos hyppisin edestakaisin toimiston ja rangen välillä.”
Työskentelyn golfopettajana porilaistaustainen Nousiainen, 49, aloitti vuonna 1992 Yyterissä, mistä hän siirtyi viisi vuotta myöhemmin Kymen Golfin valmentajaksi.
”90-luvun lopulla elettiin lajin parissa kultaisia vuosia. Silloin tuli hirmuinen määrä uusia pelaajia, ja koulutettavia riitti. Viime vuosikymmenen alun jälkeen aloittelijoiden kiinnostus golfia kohtaan alkoi tasaantua.”
Kymen Golfin hallitukset tarjosivat sittemmin Nousiaiselle klubin toiminnan- ja toimitusjohtajan paikkaa, jossa hän aloitti syksyllä 2003.
”Se tuli hyvään paikkaan, sillä en olisi elättänyt perhettäni enää pelkillä pron hommilla. Tj:n ja golfopettajan tehtävien muodostama kombinaatio nähtiin seurassa myös säästönä. Pron roolin vuoksi en nauti täyttä kuukausipalkkaa toimistotöistäni.”
Kilpavalmennus sydäntä lähinnä
Kuvio on toiminut Mussalon kentällä 15 vuotta, joten Kymen Golfin hallitukset lienevät olleen varsin tyytyväisiä Nousiaisen panokseen. Nousiainen kuitenkin hieman harmittelee, ettei ehdi useiden tehtäviensä vuoksi ”jalkautua” jäsenistön pariin niin usein kuin haluaisi.
”Onhan täällä ajoittain käyty keskustelua siitä, pitäisikö meillä olla erikseen toimitusjohtaja ja pro. Asiassa on kuitenkin tähän saakka edetty talous edellä. Seura ja kenttäyhtiö pyrkivät parhaansa mukaan säästämään euron sieltä mistä se on mahdollista.”
Nousiainen kertoo, että kaikkein lähimpänä hänen sydäntään golfissa on kilpavalmennus. Yhteistyö Tapio Pulkkasen kanssa on kestänyt jo niistä ajoista lähtien, kun ”Hattu-Tapio” ilmestyi noin kymmenvuotiaana Kymen Golfin rangelle.
”Pidimme täällä vuosituhannen molemmin puolin muutamana kesänä McDonald’s Golfkoulua junioreille. Näissä ryhmissä Tapsakin harrastuksensa aloitteli.”
Toiminnanjohtaja vaihtaa iltapäivisin näillä kulmilla ylleen valmentajan ”haalarit”.
Hän pelasi tuolloin – muun muassa nykyisen maajoukkuepelaajan Teemu Pukin kanssa – jalkapalloa KTP:n junioreissa. Pulkkanen oli jossain vaiheessa jalkapallokuvioista sivussa loukkaantumisen vuoksi, ja ehti käymään aktiivisemmin golfkentällä.
”Aika pian huomasin, että tuosta kaverista tulee joskus ihan hyvä golfin pelaaja.”
Valmentaja ei ymmärrä, mikä lopulta on lahjakkuuden merkitys tai hyöty urheilumenestyksessä.
”On ihan selvää, että lajista riippumatta pitkälle päästäkseen urheilijalla pitää olla palava halu tekemisiään kohtaan. Lahjakkuudella ei ole varsinaisesti käyttöä, jos työnteko tökkii. Sen voin sanoa, että Tapsa on lyönyt uransa aikana jumalattoman määrän palloja, ja ehkä vähän enemmänkin.”
Pulkkasta hän kutsuu hieman hitaasti kypsyneeksi pelaajaksi, joka ei vielä juniorivuosinaan erityisesti erottunut joukosta paitsi pienestä koostaan ja naisten mailoistaan. Nousiainen kertoo suojattinsa halunneen lyödä vähintään yhtä pitkälle kuin paljon isommat pojat, joten Tapsa ”antoi mennä täysillä”. Tämä lienee yksi merkittävimmistä syistä hänen pitkälyöntisyyteensä.
Olen muistuttanut häntä, että sano suoraan kasvotusten kun tulee se päivä, jolloin haluat kokeilla uusia tuulia.
”Niistä mailoista häntä kai jotkut hieman härnäsivätkin. Sitten tuli kasvunpyrähdys, ja koko homma oli vähän aikaa kadoksissa, kun piti sopeuttaa kroppa uudelleen liikeratoihin.”
”Lukioon mennessään Tapsa alkoi itse huomata, että hänellä voisi olla mahdollisuuksia päästä lajissa vähän pidemmällekin. Siitä lähtien olemme edenneet suunnitelmallisesti parin vuoden projekteissa.
Joukkuelajit houkuttelevat junioreita
Kymen Golfissa on aina arvostettu sekä kilpa- että juniorigolfia ja seuran tuki on ollut sen mukainen. Nuorimmat juniorit aloittavat seuraohjaajien koulutuksessa ja siirtyvät sitten Nousiaisen ammattimaiseen valmennukseen. Pulkkasen esimerkki ei ole kuitenkaan saanut aikaan junioribuumia Kotkassa.
”Täällä on joukkuelajeilla pitkät perinteet. Koripallon ja jalkapallon ohella myös jääkiekko ja salibandy ovat nousussa, mikä tekee junioreiden saamisen golfin pariin entistä vaikeammaksi.”
Nousiainen joukkoineen on reagoinut asiaan parhaansa mukaan. Viime keväänä Mussalossa kävi 500 koululaista lyömässä palloja rangella, ja myös joukkuelajien harrastajat pääsivät kokeilemaan golfia oikealla kentällä.
Junioriryhmien harjoituksissa käy nykyään 15–20 junioria, kun heitä on parhaimpina vuosina ollut kolmin-nelinkertainen määrä.
”Voimme ottaa tästä myös omaan piikkiimme. Panostimme yhdessä vaiheessa ehkä liikaakin seuran kärkipelaajiin. Satsaus kyllä tuotti useimpia SM-mitaleita ja muuta menestystä, mutta samalla unohdimme pienimmät juniorit.”
Verkostoituminen muiden valmentajien kanssa on yksi pron hyödyllisimpiä työkaluja. Vieressä yhdysvaltalaisvalmentaja Brian Manzella.
Tommi miettii, että junioreiden golfin aloittamiseen liittyy yksi keskeinen seikka. Lähes kaikki tulevat poikkeuksetta perheistä, jossa vähintään jompikumpi vanhemmista harrastaa lajia entuudestaan. Tähän ”sääntöön” hän haluaisi poikkeuksen, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
”Olemme nyt koettaneet nopeuttaa junioreiden saamista kentälle loputtoman range-hinkkaamisen sijaan. Hinnoistakaan ei pitäisi olla kiinni: meillä alle 15-vuotiaat maksoivat tänä vuonna kaudesta 80 euroa.”
Nousiaisen harras toive olisi, että golfista saataisiin huomattavasti kansanläheisempi laji. Tämän toteutuminen edellyttää hänen mielestään koko toimialueelta hyvää yhteistyötä.
”Golfia riivaa vieläkin pinttyneet ennakkoasenteet kansan syvissä riveissä. Siitä kun päästään eroon, niin meillä on mahdollisuudet mennä tämän lajin kanssa vaikka kuinka pitkälle.”
Vuoden valmentajaksi Suomen PGA:n toimesta vuosi sitten valittu Nousiainen toivoo kouluttavansa vielä ”uuden Pulkkasen” huipulle. Hyvästä aihiosta käy tämänvuotisessa lyöntipelin SM-turnauksessa neljänneksi sijoittunut 19-vuotias Elias Haavisto.
”Hänessä on jotain samaa kuin Tapsassa. Molemmat kypsyivät pelimiehiksi hitaasti ja kumpaakin voi kutsua määrätietoseksi harjoittelijaksi ja persoonaksi.”
Lehtien haravointia ja nikkarointia
Pulkkanen ja Nousiainen pyrkivät tapaamaan aina kun ensin mainitulla on kisataukoa. Tiiviin kilpailukalenterin vuoksi yhteisiä valmennussessioita oli tänä kesänä kerran kuukaudessa. Pulkkasen esityksiä hän ollut seuraamassa tällä kaudella neljä kertaa, viimeksi Turkissa.
Tapion kanssa hän ei ole vielä sopinut ensi kaudesta. Nämä niin kuin monet muutkin asiat keskustellaan yleensä vasta pelikauden jälkeen, joka on päättymässä hänen valmennettavansa osalta sunnuntaina Etelä-Afrikassa.
”Olen muistuttanut häntä, että sano suoraan kasvotusten kun tulee se päivä, jolloin haluat kokeilla uusia tuulia. Pitkä tie tässä on jo yhdessä kuljettu, ja tietysti toivon, että se jatkuisi vielä.”
Nousiainen on selvästi osoittanut murtaneensa jutun otsikkoon liittyvän myytin. Mitä aiemmin mainittuun työnarkomaniaan tulee, hän kehottaa kysymään tästä mielipidettä Liisa-vaimoltaan.
Tuskin siihen on tarvetta, viiden pojan isä kun ennättää vielä puuhata työajan ulkopuolella kaikenlaista välttämätöntä kotitöistä lehtien haravointiin ja pieneen nikkarointiin, unohtamatta perheen yhteisiä golfkierroksia.
”Mutta kyllähän tässä lomaa jo odottelee. Tilikausi päättyi lokakuun lopussa, ja meillä on vielä pari kokousta. Sitten joulukuussa pääsee kunnolla hengähtämään”, hän sanoo.
Pulkkasen menestys on toistaiseksi lähes yksinomaan golfareiden ja golfuutisten seuraajien tiedossa, junioribuumiin tarvitaan enemmän. Jos ja kun, niinkuin uskon, Pulkkasen saavutukset noteerataan jatkossa medioissa toistuvasti ja näkyvästi useaan kertaan, on ihme, jos sillä ei ole positiivista vaikutusta nuorten golfharrastukseen. Se ei rajoitu yksinomaan Kotkaan – harvapa tietää Pulkkasen kotipaikkaa tai -kenttää eikä asialla ole liiemmin vaikutustakaan.