16.–23.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[14][16]
KilpailuaSuomalaista
Henkilöt

Tobias Salmelainen johtaa HIFK:n urheilutoimintoja ja golfaisi enemmän, jos pystyisi – ”Golf on rakas laji”

Salmelainen vaatii alaisiltaan aina perusteltuja vastauksia.

SM-liigan yksi suurimmista seuroista palkkasi viime marraskuussa pitkäaikaisen urheilujohtajan Tom Nybondaksen jatkajaksi Tobias Salmelaisen. Salmelainen, 33, hyppäsi tehtävään tuoreena kasvona, mutta minään ummikkona hän ei vaativaan pestiin lähtenyt.

Salmelainen pelasi omalla urallaan SM-liigaa HIFK:ssa, Ässissä, Jokereissa ja Bluesissa. Myös Mestis ja Tanskan pääsarja tulivat tunnetun kiekkosuvun jäsenelle tutuksi. Hänen isänsä Tommi on ensimmäinen suomalainen NHL:ään varattu pelaaja. Tobiaksen veli Tony varattiin myös NHL:ään ja hän pelasi taalakaukaloissa 70 ottelua.

Salmelaisen pelaajaura päättyi ongelmiin selän kanssa. Mies ei jäänyt tilannetta surkuttelemaan vaan hankki viimeisellä pelikaudellaan itselleen työpaikan myyntitöistä rahoitusalalta. Veri veti silti kiekkokaukaloiden äärelle ja hän kuului Espoo Bluesin B-junioreiden valmennusryhmään samaan aikaan.

”Halusin tasapainon myös siihen, että kiekko pysyy osana elämää, koska halusin nähdä mitä itse haluan tehdä. Sitä on mahdotonta tietää, mutta tärkeintä on se, että altistaa itseään eri virikkeille ja ärsykkeille. Jossain vaiheessa lopetin työt, koska huomasin olevani aika loppu. Laitoin niin paljon energiaa siihen valmentamiseen. Nautin siitä paljon ja huomasin, että tämä on se minun juttu, jota haluan tehdä. Urheilun ja jääkiekon parissa toimiminen”, Salmelainen kertoo.

Intohimo jääkiekkoa kohtaan näkyi myös seuraavan työn hankkimisessa. Salmelainen meni agenttitoimisto Acmen pomon Markus Lehdon puheille ja omien sanojensa mukaan ”möin heille itseni hommiin”. Siitä alkoi 3,5 vuoden mittainen aika pelaaja-agenttina.

”Silloin lähdin kuukausi kerrallaan tekemään hommia vähän kuin, että ansaitse kaikki mitä saat. Niin sen pitää mennäkin.”

Jääkiekon pelaaja-agenteista näkyy isossa mediassa heidän neuvottelemansa sopimukset NHL-pelaajille. Todellisuudessa sopimusneuvottelut erityisesti nuorten pelaajien kanssa ovat pienessä roolissa.

”Agenttina yrittää auttaa pelaajia oppimaan, mikä se oikea ajatusmaailma huippu-urheilijalla pitää olla, että pystyy maksimoimaan oman potentiaalin.”

”Pelaajan eteen hänen polun ja uran suunnittelu on jatkuvaa. Vähintään viikoittain on läsnä pelaajien kanssa. Varsinkin nuoren pelaajan kanssa tapahtuu paljon asioita. Voi olla erittäin hyvät kaksi viikkoa ja sitten yksi huono peli, niin pelaaja on maansa myynyt. Silloin pitää yrittää olla tukena ja auttaa yksilöä ymmärtämään, että maailmanloppu ei ole siinä, jos yhdessä pelissä ei tule tehopisteitä. Tai se, että pelaaja ei päässyt alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Sekään ei määritä sitä tuleeko ammattilaista vai ei.”

Agenttitoimensa lisäksi Salmelainen halusi kehittää itseään kouluttautumalla. Opinahjoksi valikoitui Johann Cruyff Instituutin verkko-opinnot. Ne avarsivat Salmelaisen ajattelutapaa merkittävästi esimerkiksi siitä miltä jokin asia vaikuttaa yrityksen johtoportaan näkökulmasta.

Salmelainen toistaa haastattelun aikana useaan otteeseen, kuinka asioiden pitää olla itselleen perusteltuja ennen kuin tekee päätöksiä. Ennen agentin työtä Blues tarjosi hänelle B-junioreiden päävalmentajan paikkaa. Agenttitoimen aikana HIFK yritti saada Salmelaista leiriinsä. Molemmista hän kieltäytyi. Moni kolmekymppinen olisi ottanut kiljuen vastaan kyseisenlaiset työnkuvat.

”Ehkä siinä tullaan siihen persoonaan. Yksi on sellainen, että luota vaistoihin. Vahva oma tunne siitä, että tämä ei ole oikein. Kaikki asiat joita teen, niin niille on perustelu. Noihin ei olisi ollut fiksuja perusteluja itselle. Se olisi mennyt siihen, että menet ja jossittelet. Ikinä ei kannata tehdä ratkaisuja, joita voi jossitella. Siksi pitää perustella asiat itselleen ja käyttää sillä hetkellä olemassa ollut informaatio päätöksentekoon. Sen jälkeen voit aina katsoa itseä peiliin ja katsoa kuka oli vastuussa.”

Viime syksynä Salmelainen koki olevansa valmis ja lähti HIFK:n rekrytointiprosessiin mukaan. Viime kausi on vielä liian lyhyt kertomaan, miten hänen kädenjälkensä näkyi, mutta Salmelaisen puheista päätelleen kädenjälki tulee varmasti näkymään.

Sitten parin vuoden jälkeen, kun tasoitus ei enää tippunutkaan menin kauppaan ja vaihdoin rightyn mailat.

”Perustan itse kaiken siihen, mihin uskon eniten. On se urheilujohtaminen tai mikä muu, niin johdat ihmisiä. Puhun avoimuudesta, vaatimustasosta ja työnteosta. Kaikki pitää olla läpinäkyvää. Selkeys ihmisille ja epätietoisuuksien poistaminen. Ne ovat niitä asioita, jotka estävät turhautuneisuutta, koska turhautuneisuus estää kehityksen”, Salmelainen sanoo.

”Olen joka päivä ihan siellä keskellä. Teen sitä, mitä vaadin muilta. Tämä on sellainen laji, jossa ei ole työtunteja. Se, miten pystyy motivoimaan jokaisen työntekijän haluun olla töissä enemmän ilman, että se tuntuu siltä. Se on ihan sitä, että kuinka tärkeäksi pystyy luomaan sen ihmisen roolin. Jokaisella meidän työntekijällä on äärimmäisen tärkeä rooli ja heidän täytyy tietää, mikä se rooli on. Miten he muuten voivat pitää sitä tärkeänä?”

Kiekkomiehen mielestä urheilujohtaminen on murroksessa. Kuva: Petteri Linnavalli

”Jos mietitään psykologiaa, niin jokaiselle ihmiselle jokin asia tuottaa hyvää oloa. On se sitten vaatteet, matkustaminen, työssä matkustaminen tai mitä vaan. Hyvän johtajan täytyy tietää jokainen alainen niin hyvin, että hän tietää mikä ohjaa alaisen hyvään oloon. Mitä se vaatii? Aivan hirveän määrän töitä. Jokainen on erilainen, mutta johtajankin pitää päästä siihen, että alainen luottaa sinuun. Sillä saa maksimoitua sen, että saa parhaan irti.”

Suomalaisesta urheilujohtamisesta keskusteltaessa monesti termi puuhastelu nousee esiin. Mediassa heikommista ja epäonnistuneista urheilujohtamisista näkyy enemmän artikkeleita kuin hyvistä. Suomalainen urheilu on ammattimaistunut viimeisen 20 vuoden aikana siihen pisteeseen, missä se tällä hetkellä on. Urheilujohtaminen ei ole pysynyt muutoksessa mukana. Salmelainen löytää ainakin yhden mahdollisen selittäjän asialle.

”Varmasti urheilujohtaminen on murroksessa. Se on vasta alkamassa Suomessa. Uskon siihen, että sitten kun lopetetaan pelkääminen siitä, että itseltä loppuu työt, niin voidaan kehittyä. Tällä hetkellä laajakuva on se, että pelätäänkö me liikaa oman työpaikan puolesta. Urheilu on kuitenkin sellainen ala, jossa monet haluavat tehdä töitä.”

”Urheilussa on aivan mielettömän hienoa olla töissä. Toisaalta isommissa pesteissä laittaa silloin itsensä lisäksi myös perheensä likoon. Media voi olla aika raaka. Sosiaaliseen mediaan kuka tahansa voi kirjoittaa jotain, ja siellä on aika kovaa tekstiä. Minun vanhempani eivät koskaan olisi katsoneet läpi sormien, jos kirjoittelisin sellaisia asioita eri ihmisistä. Esimerkiksi meidän pelaajat, jotka saivat viime kaudella pelikieltoja, niin ei kukaan ihminen ansaitse sellaisia kirjoituksia, mitä siellä kirjoitetaan. Se täytyy muistaa, kun pelätään oman työpaikkansa puolesta”, Salmelainen kertoo.

Vaikka Salmelainen on eurooppalaiseksi huippuseuraksi tähtäävän jääkiekkojoukkueen urheilujohtaja, niin silti hänen suurelle intohimolleen golfille löytyy edes jonkin verran aikaa kesäisin.

”Nuorena pelasin todella paljon. Nykyään pelaisin vielä enemmän, jos olisi aikaa. Golf on erittäin rakas laji. Odotan aina kesäisin, että pääsee pelaamaan. Ammattini olen valinnut, eli talvisin ei pääse pelaamaan. Kesä pitää siis yrittää maksimoida.”

Salmelaisen tämän hetken tasoitus on 9,6. Teini-iässä hän halusi tasoituksen tippuvan jopa niin raivoisasti, että päätyi radikaaliin ratkaisuun.

”Golf alkoi 13–14-vuotiaana siten, että pelasin ensin leftyltä. Sitten parin vuoden jälkeen, kun tasoitus ei enää tippunutkaan menin kauppaan ja vaihdoin rightyn mailat. En ollut lyönyt rightyltä kertaakaan. Ihan hyvin se meni loppupeleissä”, Salmelainen nauraa kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Innokkaaseen pelaamiseen golfia aloitellessa liittyy myös Salmelaisen mieleen ikuisesti painunut muisto.

”Junnuna golfmaraton on hieno muisto. Faija vei kentälle viideltä aamulla ja ei sillä hetkellä hirveän iloinen ollut. Muistan kun hän sanoi, että hoidat sitten itsesi himaan täältä, hän ei tule hakemaan. Päivä loppui kymmeneltä ja sit kävin jokaiselta klubilla kysymässä et voiko heittää Espoonlahden dösärille et pääsis kotiin. Olin koko kisan viimeinen. Neljä kierrosta painoin ja ei tuntunut missään. Olisin voinut vetää vaikka vielä viidennenkin. Lopulta sain kyydin ja pääsin himaan.”

Toinen hieno muisto liittyy vielä niihin aikoihin, kun molemmat Salmelaisen veljekset pelasivat jääkiekkoa ammatikseen.

”Kerran teimme veljeni Tonyn kanssa yhdistetyn viiden päivän golf -ja treenireissun Portugaliin. Päivä alkoi golfkierroksella ja lounas perään. Sitten menimme juoksemaan tunniksi ja teimme salitreenin siihen päälle. Illalla vielä toinen kierros tai sitten ihan rauhassa oleilua. Se on toistaiseksi ainoa golfreissu, jonka olen kerennyt tekemään.”

Mikä golfissa kiehtoo eniten?

”Lajin helppous viehättää. Ne tunteet mitä se herättää. Draivin jälkeen se voi olla maailman paras laji, lähestymisen jälkeen maailman surkein laji ja putin jälkeen ihan ok-laji. Sitten se voi kääntyä vielä joka väylällä.”

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje