Kilpakentät vetävät peliuraltaan äitiyslomalla olevaa Minea Blomqvist-Kakkoa yhä puoleensa, mutta elämässä on nyt muutakin.
Tuttu iloisuus on yhä tarttuvaa. Minea Blomqvist-Kakon välitön olemus ja pirskahteleva nauru ovat tallella, vaikka takana on työntäyteinen alkuvuosi. Työn luonne on ollut erilaista kuin mihin hän on aiemmalla urallaan tottunut.
Minea Blomqvist-Kakko perusti viime syksynä miehensä Roope Kakon kanssa Minni & Roope Golf Schoolin, jonka toiminta käynnistyi marraskuussa. Golfkoulu vastaa Suomen suurimman golfkeskuksen, Pickala Golfin, opetustoiminnasta. Tommi Laitto ja Tuomas Tuovinen opettavat, Minni pyörittää useimpia käytännön asioita ja ammattilaisuraansa panostava Roope on vielä toistaiseksi enimmäkseen nimellään mukana hengessä.
Opettavaan kokoonpanoon kuuluu myös Golf Mentors -yrityksensä kautta mukana oleva Timo Rauhala, joka vastaa Pickalan kilpapelaajien valmennuksesta.
”Tästä tiimistä ei ainakaan intohimoa puutu. Meillä on kaikilla syvä rakkaus ja kunnioitus lajia kohtaan ja varmaan aika hyvä tuntuma pelistä. Puhumme samaa kieltä, ja pystymme haastamaan toisiamme”, Blomqvist-Kakko sanoo.
Unelma omasta golfakatemiasta heräsi jo vuosia sitten. Toimeen hän tarttui viime syksynä, vain joitakin viikkoja sen jälkeen, kun oli saattanut maailmaan perheen toisen lapsen, Kaapon.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että koulun operatiivista toimintaa luotsaisi golfperheen silloinen manageri Olli Marttinen. Hän sai kuitenkin pyöritettäväkseen Pickalan ravintolatoiminnan, ja Minean oli otettava vetovastuu. Uutta opeteltavaa oli paljon.
”Olisi pitänyt jo syksyllä tietää, että aika monen asian pitäisi olla kunnossa, kun golfkausi alkaa toukokuussa. Mutta olen yrittänyt pysyä rauhallisena ja ottaa tilanteet maltilla vastaan”, Blomqvist-Kakko sanoo.
”Ja hyvin on mennyt. Lähdettiin tekemään töitä todella hyvällä porukalla, jossa jokaisella on oma roolinsa. Tämä on kuin joukkueurheilua. Palapeli ei toimi, jos joku ei hoida omaa tonttiaan.”
Kun elämää katsoo isompana kuvana, onko se sitten niin tärkeää, että pelaisin vielä joskus olympialaisissa tai voittaisin LET:llä?
Blomqvist-kakolla olisi ollut toinenkin mahdollisuus: oma ammattilaispelaajan ura. Hänellä on yhä kauden 2020 kattava pelioikeus sekä Ladies European Tourille että LPGA Tourin haastajakiertue Symetra Tourille. Kilpapelaajana hän on kuitenkin tällä hetkellä äitiyslomalla, eikä kilpakentille palaaminen tullut vielä kysymykseen.
”Ei mulla ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin siirtää omaa treenistarttia. Ei siihen tarvinnut laittaa edes kysymysmerkkiä. Ei meillä ollut mahdollisuutta palkata ketään hoitamaan golfkoulun asioita puolestani”, Blomqvist-Kakko sanoo.
Hän vietti perheensä kanssa alkuvuodesta useita viikkoja Floridassa, Orlandon kakkoskodissaan, ja ajatteli ottavansa hiljalleen tuntumaa harjoittelemiseen. Tarkoituksena oli harjoitella iltapäivisin aina, kun aviomies Roope saapui kotiin omista harjoituksistaan.
”Tajusin heti, ettei siitä tule mitään. Se tuli Roopelle liian raskaaksi. Ei ammattiurheilijalla voi olla sellaista minuuttiaikataulua. Luovuin ajatuksesta ja kävin pelaamassa vain, jos Roopella oli mahdollisuus ottaa ilta rennosti ja olla lasten kanssa vaikka uima-altaalla.”
Roope Kakko rakentaa omaa uraansa haastajakiertue Challenge Tourin kautta, jossa hän pelaa nyt kolmatta kautta peräkkäin ja tavoittelee paluuta European Tourille. Edellisen täyden kauden pääkiertueella hän pelasi vuonna 2016 voitettuaan kaudella 2015 ET:n ja CT:n yhteiskisan Madeiralla. Palkintona voitosta oli vuoden ET-pelioikeus, jota Kakko ei kuitenkaan onnistunut uusimaan.
Pelimahdollisuudet ovat olleet sen jälkeen kirjaimellisesti kortilla, myös Challenge Tourilla. Tällä kaudella Kakko pelaa pääosin villien korttien varassa. Juhannukseen mennessä hän oli mahtunut mukaan vasta kolmeen CT-kilpailuun. Uraansa 37-vuotias Kakko kuitenkin sitkeästi jatkaa. Suomen ykköspelaaja Mikko Korhonen on osoittanut omalla esimerkillään, että golfissa kehittyminen ja uralla eteneminen on myöhemmälläkin iällä mahdollista.
”Olen koko ajan sanonut Roopelle, että hänen uransa on nyt ykkönen ja kaikki muu tulee sen jälkeen. En tiedä onko se aina toteutunut, kun elämässämme on paljon uusia juttuja ja nyt myös pieni vauva, mutta ymmärrän, mitä se vaatii. Huippu-urheilijan elämässä ei voi olla liikaa ylimääräistä. Ajatuksen on oltava aika puhdas. Hänen roolinsa on nyt pelata golfia.”
Minea Blomqvist-Kakko on vasta 34-vuotias, mutta uran toistaiseksi parhaista vuosista on aikaa jo toistakymmentä vuotta.
Hän nousi koko golfaavan maailman tietoisuuteen vasta 19-vuotiaana pelattuaan vuoden 2004 British Openissa tuloksen 62, joka oli naisten major-turnausten historiassa siihen asti kautta aikojen kovin kierrostulos. Samana vuonna hän voitti ensimmäisen LET-kilpailunsa Unkarissa ja tuli valituksi Euroopan pääkiertueen vuoden tulokkaaksi.
Pari vuotta myöhemmin tie jatkui naisten ykköskiertueelle, Yhdysvaltain LPGA Tourille, jossa Blomqvist-Kakon parhaaksi kaudeksi jäi vuosi 2008 hänen sijoituttuaan Safeway Internationalissa kolmanneksi ja kahdessa muussa kisassa sijoille viisi ja kahdeksan.
Kaudella 2009 alkoivat vaikeudet.
Blomqvist-Kakko alkoi svingimuutosten jälkeen kärsiä draivissaan jokaisen golfarin kauhusta, niin sanotusta jipsistä, eikä uskaltanut lyödä draivejaan enää läpi. Avaukset alkoivat sinkoilla ympäri kenttää, ja itseluottamus katosi.
”Jos ennen olin lyönyt yhden hyvän lyönnin, muistin vain sen, vaikka olisin lyönyt kuinka monta huonoa lyöntiä. Sitten homma kääntyi aivan toisin päin. Saatoin lyödä vaikka kuinka paljon hyviä lyöntejä, mutta reagoin vain siihen yhteen huonoon, ja hommasta tuli ihan hirveää. Pelkoni kasvoi liian suureksi. En pystynyt saamaan enää taitoani ulos”, Blomqvist-Kakko kertaa.
Myöhemmin jipsit iskivät lähipeliin. Chippaamisesta ei tahtonut tulla mitään.
Hän jäi ongelmien kanssa pitkälti yksin, osin omasta tahdostaan. Harjoituskierroksilla hän ei halunnut jipseineen olla häiriöksi sen paremmin Roopelle kuin oman kiertueensa pelikavereille. Kotona hän ei halunnut puhua jipseistä ääneen, etteivät ne alkaisi hiipiä myös Roopen mieleen.
”Tuli ajatus, että voinko luovuttaa. Mutta kun en halunnut. Oli vain taisteltava vaikeuksien läpi, ja teinkin sen. Kaudella 2013 olin Turkin kisassa kakkonen, vaikka jipsit olivat pahasti päällä.”
Kymmenen parhaan joukossa Blomqvist-Kakko on ollut Ladies European Tourilla Turkin kisan jälkeen vain kahdesti, viimeksi lokakuussa 2014. Rion olympialaisiin hän ei mahtunut mukaan Ursula Wikströmin ja Noora Komulaisen vietyä edustuspaikat. Jäätyään äitiyslomalle hän ei maailmanlistasijoituksen pudottua ensin mahtunut myöskään vuoden 2020 Tokion kisojen olympiavalmennusryhmään, mutta sai lopulta puhuttua itsensä mukaan.
”Ennen raskautta olisin ollut tiimissä mukana, joten ei olisi ollut kovin reilua menettää naisena raskauden takia paikkaansa. Asia piti perustella, mutta lopulta se onnistui aika helposti”, Minea sanoo.
Hän ei siis ole päästänyt vielä kilpaurastaan irti – eikä se kuulu myöskään myöhempiin suunnitelmiin.
”Rehellisesti sanottuna, en ole vielä miettinyt lopettamista. Kun olen ollut esimerkiksi olympiaryhmän treeneissä, ei mulle ole tullut sellaista oloa, että en enää jaksa tätä. Päinvastoin, tykkään treenata, ja golf on keskeinen osa elämääni. En yhtään ihmettelisi, vaikka pelaisin Euroopan touria vielä 48-vuotiaana”, Blomqvist-Kakko sanoo.
”Eikä sitä paitsi ole mitään helpompaa kuin ammattiurheilijan elämä”, hän yllättää. ”Saa keskittyä siihen, että on hyvässä kunnossa, syödä hyvin ja mennä nukkumaan, kun nukuttaa. Sehän on unelmaelämää! Olen yrittänyt sanoa Roopelle, että nauti nyt, kun vielä voit”, Minea nauraa.
Hänen mukaansa golfin ystävien on turha odotella samanlaista kertaluonteista uutista, jonka uransa aiemmin keväällä päättänyt Mikko Ilonen antoi.
”Jos urani ei jatku, niin sitten se ei vaan jatku. Olen kohta ollut niin kauan pelaamatta, että ehkä se olisi ennemmin uutinen, että Minea Blomqvist jatkaa uraansa”, hän hymähtää.
Golfia seuraava yleisö ei kuitenkaan miellä, että hän olisi kilpapelaajana jo jäähdyttelemässä. Kun Golfpiste.com:n suuressa harrastajakyselyssä udeltiin golfareilta heidän suosikkinaispelaajaansa, Minea Blomqvist-Kakko oli Michelle Wien, Lydia Kon, Lexi Thompsonin ja Brooke M. Hendersonin jälkeen viidenneksi suosituin ja suomalaispelaajien ykkönen. Hän sai kyselyssä yhden äänen enemmän kuin naisten maailmanlistalla suomalaisista korkeimmalla oleva Ursula Wikström. Maailmanlistalla Blomqvist-Kakon edelle mahtuu tällä hetkellä kymmenen muutakin suomalaispelaajaa.
Vaikka golfperheen arjen yhtälössä onkin tällä hetkellä monta tekijää, Blomqvist-Kakko uskoo, että sopivia ratkaisuja olisi löydettävissä, mikäli hän haluaisi vielä panostaa täysipainoisesti kilpauraansa. Halustakaan se tuskin jäisi kiinni.
Sitten hän menee mietteliääksi.
”Mutta onko se enää niin tavoiteltavaa? Kun elämää katsoo isompana kuvana, onko se sitten niin tärkeää, että pelaisin vielä joskus olympialaisissa tai voittaisin LET:llä?” hän pohtii, ja ehkä samalla osin vastaakin omiin kysymyksiinsä.
On kasvanut perhe ja golfkoulu. Roopen ura ja monta mielenkiintoista vireillä olevaa projektia.
”Ei ole aina sellaista lähtemisen fiilistä, ja Roopeakin näen nyt enemmän – ja kukatkin ovat vielä hengissä, kun yleensä ne kuolevat jo toukokuun puolella!” hän nauraa.
Elämä tuntuu hänen mukaansa nyt ihan toisenlaiselta kuin vielä pari vuotta sitten. Ehkä normaalimmalta ja tasapainoisemmalta, mutta yhä sellaiselta, johon golf kiinteästi kuuluu.
Vaikka Blomqvist-Kakolla onkin golfkoulunsa valmennuksessa vielä toistaiseksi pienempi rooli, valmennustehtävät vetävät häntä puoleensa. Hänen mukaansa pelaajauralta ei voi kuitenkaan suoraan hypätä valmentajan rooliin.
”Pelaaja kokee asiat omien tuntemusten ja oman kroppansa kautta. On eri asia valmentaa toista, jonka kroppa toimii toisin ja joka ehkä ajatteleekin ihan eri tavalla. Siihen on oltava koulutusta. Muuten valmentaisin itseni ja omien kokemusteni kautta, tavalla joka ei ehkä sovi ollenkaan toiselle”, Blomqvist-Kakko sanoo.
Haaveissa ei kuitenkaan välttämättä siintele perinteinen svingivalmentajan työ.
”Itseäni kiinnostaisi kovasti Pia Nilssonin ja Lynn Marriotin kaltainen rooli suomalaisessa golfissa. Haluaisin ymmärtää valmennuksen koko paketin, auttaa pelaajia itse pelissä ja olla tukena matkalla. Se voisi olla mun oma juttuni – eräänlainen uramentori”, hän pohtii.
Entä voisiko hän kuvitella työskentelevänsä kokonaan jollain muulla alalla kuin golfin parissa?
”Ehkä, mutta ei mulla ainakaan mitään halua siihen ole. Golf on rakas juttu, mun elämääni. Ja urheilumaailmassa on muutenkin hyvä fiilis. Siinä on positiivinen ja rehti meininki.”
Huippuhetkeni golfin parissa
Ehdottomia huippuhetkiäni ovat olleet LPGA Tourilla pelaamani kaksi sunnuntain finaalikierrosta, joista tulivat myös parhaat saavutukseni Yhdysvalloissa, 3:s ja 5:s sija.
Pääsin pelaamaan yhdessä lapsuuden idolini Annika Sörenstamin kanssa. Toisella kerralla voitinkin Annikan. Pystyin pelaamaan omaa peliäni ja näyttämään parasta osaamistani. Eikä peli mennyt jännityksen puolelle.
Tämä taisikin olla ensimmäinen juttu Mineasta tänä viikonloppuna.
Jaa a.
Niin paljon kun toivon Minnille ja myös Roopelle hyviä pelejä tulevaisuudessakin niin pahoin pelkään että molempien tulisi miettiä jotain muuta tienestipuolta kuin golfia.
Jos olette / ollaan realisteja niin molempien aika huipulle vielä, taitaa kuitenkin olla liian kivinen.
En tarkoita pahaa ja toivon kaikkea hyvää mutta voisiko olla aika tunnustaa realiteetit ja suunnitella elämää tulevaisuuteen joltain muulta pohjalta kuin golf?