Juniorien Ryder Cupissa 2010 pelannut Albert Eckhardt päätti amatööriuransa 2014 MM-kisojen päivän parhaaseen tulokseen (62). Tämän jälkeen "Hippu" on pelannut golfia melkoiseen vastapuhuriin
Minne on kadonnut Suomen golfin suurimpiin lupauksiin lukeutunut Albert Eckhardt?
Mistä hän oikeastaan tuli, mitä saavutti, ja miksi tähti on viimeisten vuosien aikana hiipunut?
Albert Eckhardtista on kirjoitettu Golfpisteen sivuille tämän vuosituhannen aikana kymmeniä artikkeleita. Joidenkin mielestä jopa liian paljon.
Syitäkin nuorukaisen nostamiselle on riittänyt, sillä hän oli juniorina poikkeusyksilö menestystensä kautta.
Kahden ensimmäisen ammattilaisvuoden aikana nykyään 23-vuotiaan vihtiläisen nimeä ei ole löytynyt tuloslistojen ensimmäisiltä sivuilta. Pitkä peli on ollut kadoksissa, kauden 2016 toisella puoliskolla jo junnuvuosina iskeneet selkäongelmat keskeyttivät pelit.
Täydellisyyttä hipova green card suoritus
Golfpisteen sivuilla oli ensimmäinen artikkeli Eckhardtista syksyllä 2001, jolloin seitsemänvuotias, 125-senttinen ja 22-kiloinen Hippu suoritti Unkariin suuntautuneen peli-ja harjoitusmatkan yhteydessä green cardinsa tämän artikkelin kirjoittajalle.
Nuorukaisessa oli loputtomasti virtaa harjoitteluun ja pelaamiseen. Hän kiersi pelikokeessa 5060 metrin mittaisen kentän tulokseen 124 ja osui palloon puhtaasti lähes kaikilla lyönneillä.
Näytös oli tuon kokoiselta täydellisyyttä hipova ja jäi elävästi mieleen. Eikä itseluottamus horjunut puheissa tai ajatuksissa.
”Mä oon oikeastaan kaikessa aika hyvä, ei ole missään kohtaa ongelmia. Isona musta tulee aika varmasti golfpro, en mä ihan varma ole, mutta uskon että tulee”, Hippu kertoi.
St.Laurencen kasvatti voitti ensimmäisinä junnuvuosinaan mm. Tsemppi Tourin kisan kahdeksan kertaa peräkkäin.
Menestys seurasi Eckhardtia myös isommissa kisoissa. Hän voitti European Young Mastersin ja pääsi mukaan juniorien Ryder Cupiin 2010 jossa pelasi tasaisen ottelun Jordan Spiethin kanssa.
USA:n ja Euroopan juniorijoukkueet yhteiskuvassa syksyn 2010 Ryder Cupissa. Eckhart alarivissä, neljäs oikealta. Kuva:Getty Images
Tähtirooli kirkastui kaudella 2011, jolloin 17-vuotiaan ansiolistalle kirjattiin Erkko Trophyn sekä Finnish Tourin osakilpailun voitto Kytäjällä.
”Parasta peliäni esitin mielestäni 2013 kun voitin Royal Lytham Trophyn Englannissa ja olin heti perään Ranskan avoimissa kolmas. Sekin kisa oli esityksen puolelta vahva, turhaan laskin voiton käsistäni”, Hippu muistelee.
Sosiaaliset taidot vahvuutena
Timo Rauhala on valmentanut Hippua hänen koko kilpauransa ajan. Mikko Ilonen on nähnyt Eckhardtin tekemisiä tästä johtuen tavallista lähempää.
”Hipun vahvuus on hänen persoonassaan. Hän uskaltaa vieraassakin porukassa mennä heti mukaan touhuun ja tulee toimeen ihmisten kanssa. On tärkeää viihtyä ulkomailla ja imeä kokeneemmilta ja paremmiltaan vaikutteita”, Ilonen luonnehti vuonna 2013 tätä koskevassa artikkelissa.
”Nuoruudessa täytyy kokea muutakin kuin golfia, muuten ontto olo purkautuu tavalla tai toisella ulos myöhemmin. Hipun kohdalla en ole nähnyt tällaisia ongelmia. Monella tavalla näen hänessä samoja piirteitä kuin itsessäni on. Jos meno jatkuu aiemman kaltaisena , Hippu ajautuu tavalla tai toisella väkisin European Tourille ja tekee siellä hyvää tulosta”, Ilonen jatkoi analyysiään.
Ammattilaiseksi siirtymisensä vaiheilla Hippu poseerasi yhdessä European Tourilla voittaneiden Mikko Ilosen ja Roope Kakon välissä.
Viimeinen amatöörivuosi 2014 oli jo vaisumpi, vaikka kisa kruunautui Eckardtin tehtyä MM-kisoissa päätöspäivän parhaan tuloksen.
”En ollut mitenkään hyvässä lyönnissä. Se kierrostulos (62) oli kovimpia mentaalisia rutistuksia, joita olen urani aikana saavuttanut”, Eckhardt määrittää.
Svingi kadoksissa, selkävaivat palasivat
Kaksi ensimmäistä ammattilaiskautta ovat olleet Eckhardtille kova koulu.Hän sai seitsemän villiä korttia Challenge Tourille vuodelle 2015, kisatuntumaa Hippu haki myös Nordic Leaguen kautta.
Vuosi 2016 päättyi kisojen osalta keskeyttämiseen Ahvenanmaalla Ålandsbanken Finnish Openissa.
Menestys on ollut hyvin vaatimatonta, paras sijoitus Nordic Leaguella oli 17. Challenge Tourilla pelit päättyivät yhtä lukuunottamatta ( Belgiassa 46.) karsiutumiseen.
”Svingitekniikan kanssa on ollut melkoisia haasteita. Lyöminen ei pysy kasassa, etenkin pitkä peli on ollut murheenkryyni. Ihan vihkoon tämä on mennyt”, hän myöntää.
Kauden 2016 aikana Albert Eckhardt joutui samojen selkävammojen uhriksi, jotka vaivasivat häntä jo 12-vuotiaana.
”Lihaksisto on lyömisen johdosta tukossa. Selkä menee kramppiin, tulee hermokipua, joka säteilee moniin suuntiin. Kipu on niin kova, että sen kanssa ei kykene pelaamaan. Kaudella 2016 pelaaminen oli melkoista neppailua, en kyennyt tekemään sitä liikettä jota tavoittelin.”
Vamman on arvioitu aiheutuvan Hipun selälle raskaasta tavasta svingata. Juniori-ikäisenä hän oli osumahetkellä melkoisessa kaaressa jalkojen ja ylävartalon osalta.
Sama taipumus on edelleen osittain mukana, vahva ylävartalon kierto on kroppaa kuluttava.
”Se on diagnosoitu magneettikuvausten ja parhaiden asiantuntijoiden avulla. Käyn hoidoissa ja treenaan lihaksistoa. Kykenen lyömään palloa, mutta jo kahden päivän treeni vetää paikat jumiin”, Eckhardt jatkaa.
Elokuun lopun jälkeen treenaaminen on ollut satunnaista.
”Lähes kaikkea muuta kuin svingaamista pystyn tekemään. Sali ja juoksu toimivat, pelaan kavereiden kanssa padelia ihan täysillä.”
Eckhard ilmoittautui kahteen Espanjassa pidettyyn talvikisaan.
”Ensimmäisestä jouduin jättäytymän pois lämmittelyn aikana. Rautakasi ei noussut hartiaa korkeammalle. Toisessa pääsin voimakkaiden särkylääkkeiden avulla kentälle mutta peli ei sujunut”, hän kertaa.
Albert Eckhardtin osumahetki kuvattuna Kytäjällä. Kuva VeVe Media.
Terveyteen liittymistä vastoinkäymisistä ja pelin takkuilusta huolimatta Albert Eckhardt on edelleen luottavainen.
”Nyt mennään tällaista vaihetta elämässä. Olen luonteeltani hyvin positiivinen, joten ei loukkaantuminen ole korvien väliin vielä mennyt. Askel kerrallaan eteenpäin mennään. Toivon tietysti olevani täydessä iskussa mahdollisimman pian.”
”En haikaile mihinkään vanhaan tekemisen. Golfissa pitää löytää uusia malleja toimia ja kehittyä. Kyllä mulla tietysti tavoitteitakin on, mutta haluan ne tässä vaiheessa pitää itselläni”, hän lopettaa Tapiolan klubitalolla pidetyn lounashaastattelun.
Kiitos jutusta, olenkin välillä miettinyt missä Hippu luuraa.
Onnea jatkoon, kyllä se menestys vielä sieltä tulee. Svingiremontin kautta jos ei muuten.
Katsoin aikoinaan hipun vartalon kaarta ja ihmettelin, miten kenenkään selkä kestää tuota. Samoinhan tigeriltäkin meni selkä ja uusi swingi ei toimi.
Harmittava juttu kaikkinensa. Kovasti odotettu , josko tulisi oikea pelimies Suomesta.
Tekniikka valmennus lieneen riittävän hyvää. Mutta mutta, mitenkäs on ollut
kehon huolto.
Fysio/hieronta erittäin tärkeää, varsinkin noin nuoren pelaajan kohdalla.
Onkohan siihen kiinnitetty tarpeeksi huomiota?