Amatöörinä ja ensimmäisinä ammattilaisvuosinaan loistanut lappeenrantalainen muutti Espooseen lyhentääkseen matkaa Euroopan kisakentille.
Antti Ahokas tunnettiin juniorivuosina kotikaupunkinsa lisäksi muuallakin Suomessa ennakkoluulottomana kilpailijana, jota ei huimannut kovassakaan seurassa. 15-vuotiaana hän oli seurakaverinsa Toni Karjalaisen caddienä tämän voittaessa amatöörien SM-kultaa Hämeenlinnassa. Paria viikkoa myöhemmin Ahokas juhli ensimmäistä juniorien SM-kultaansa.
Kolme ennakkoluuulotonta karjalaista, jotka ovat voittaneet yhteensä yhdeksän kertaa ET:lla ja CT:lla.
Jarmo Sandelin (vas.). Toni Karjalalainen (kesk.) ja Antti Ahokas (oik.).
Aikuiseksi vartuttuaan saavutukset olivat varsin kovia Amatöörien SM-kultaa hän voitti 20-vuotiaana 2005. Reissu USA:n yliopistosarjoihin Minnesotassa jäi hyvästä golfillisesta menestyksestä huolimatta lukukauden mittaiseksi. Ahokas palasi jouluksi kotiin.
”Se polku ei ollut minua varten. En tullut maitojunalla takaisin, vaan tarkan harkinnan tuloksena”, Ahokas puntaroi lähes 11,5 vuotta myöhemmin.
Kaudella 2006 Ahokasi pisti kisakentillä tuulemaan. Portugalin avoimissa tuli hopeaa, Irish Amateur Openissa kukistui uusinnassa 17-vuotias ihmelapsi Rory McIlroy.
”En silloin miettinyt mitä Rorysta ehkä isona tulee, fokus oli omassa tekemisessä. Minulla oli melkoisen kova luotto omaan tekemiseen. Jälkeenpäin ajatellen tuo voitto oli toki amatööriurani kruunu.”
Menestys jatkui vielä hyvällä sijoituksella US Amateur Openissa.
Amatöörien MM-kisojen jälkeen Ahokas suuntasi ET:n karsintoihin, joissa jäi finaalissa vain lyönnin päähän vahvasta kortista.
Antti Ahokas ja Argentiinan avointen voittopysti. Kuva Getty Images.
Kausi 2007 oli totuttelua ammattilaiselämään, mutta vuonna 2008 tärähti kunnolla. Ahokas voitti Challenge Touriin kuuluneen Argentine Openin sekä Tanskassa samaan kiertueeseen kuuluneen kisan. Voitto Argentiinassa toi myös suoran paikan PGA Tourin kisaan.
Hän oli 23-vuotiaana World Rankingilla 226 ja samalla Euroopan paras vasuri. Tässä vaiheessa korkeammalla samalla listalla oli suomalaisista käynyt vain Mikko Ilonen.
Mitä tapahtui Antti Ahokkaalle?
Golfliiton pitkäaikainen puheenjohtaja sekä EGA:n puheenjohtajana sekä oraganisaatiossa pitkän uran tehnyt Antti Peltoniemi on monta kertaa allekirjoittaneellekin kertonut, kuinka EGA:n kilpailutoiminnoissa mukana olevat ovat viimeisten vuosien aikana kyselleet, ”mitä tapahtui Antti Ahokkaalle”, josta yleisesti odotettiin vahvaa kilpailijaa pääkiertueelle.
Ahokas sai menestystensä johdosta kortin European Tourille vuodeksi 2009. Alkuvuosi oli kuitenkin vaikeaa, Ahokas keskittyikin loppuvuodesta taas Challenge Tourin kisoihin.
Edistyminen tyssäsi käytännössä vuoteen 2008, jonka jälkeen menestystä on tullut vain ripoitellen. World Rankingilla sijoitus putosi vaisujen vuosien myötä nopeasti, eikä paluuta 500 ensimmäisen joukkoon ole tapahtunut.
”Nuorena minulla oli tosiaan rajaton usko omaan erinomaisuuteeni. Tiesin pärjääväni. Tällä ajatuksella ja itseluottamuksella useat amatöörit pääsevät melko pitkälle. Aikuistumisen myötä menestys perustuu enemmän päivittäisen tekemisen laatuun, pitkäjännitteiseen tekemiseen”, Ahokas aloittaa pelivuosiensa paloittelun.
Yhtä erillistä syytä sille, että oma polku ei kasvanut pysyväksi menestykseksi hän ei kykene antamaan.
”Minulla on aina ollut kova tahto oppia uutta. European Tourilla havahduin nopeasti siihen, että pääkiertueilla on paljon muitakin, jotka osaavat lyödä palloa ja nimenomaan pelata tätä peliä. Rauhallisuutta olisi kaivattu, tein varmasti virheitä, jotka kuuluvat kaikkien golfarien uraan. Menin asioiden edelle.”
”Suomessa on niin vähän menestyneitä pelaajia, että meillä reagoidaan varsin vahvasti yksittäisten pelaajien huippukausiin ja kuoppiin. Golf on vaan niin kilpailtu laji maailmalla, että pienikin otteen lipsahtaminen pudottaa kovankin pelimiehen jonon jatkoksi.”
Antti Ahokas on hakenut useasti virettä golfiin Puumalan mökiltä, jossa kuvassa seurana isä Pertti Ahokas, sekä vuoden 2010 amatöörimestari Miro Veijalainen.
Loukkaantumisetkin astuivat kuvaan. Lonkka vihoitteli jo ensimmäisinä vuosina, se leikattiin 2012. Kausi 2016 meni puolikkaaksi jalan marssimurtuman ja siitä johtuneen leikkauksen johdosta.
Ahokasta valmensi juniorista hänen menestysvuosiinsa asti Marko Kostensalo. Tämän jälkeen Ahokas haki oppia Lontoossa vaikuttaneelta englantilaisvalmentajalta.
Jussi Helkala ja Timo Rauhala toimivat myös vasurin valmentajina ennen Mika Piltziä, jonka kanssa yhteistyön askelia on haettu vajaat kaksi vuotta.
”Mikan kanssa meillä on hyvä yhteinen näkemys siitä, mitä svingiltäni ja peliltä vaaditaan menestyksen saavuttamiseksi. Teemme suunnitelmallisesti töitä. Junnuna minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä pelini perustekijöistä. 32-vuotiaana tarvitaan selkeät paalut treenien jaksottamiseen ja pelistrategiaan. Enää ei voi mennä pelkällä tunteella.”
Kovalla asenteella tuloksen hakuun
Antti Ahokkaan kanssa harjoitelleet ja enemmän pelanneet ammattilaiskolleegat ovat lähes kuorossa antaneet positiivisia lausuntoja vasurin viimevuotisista tekemisistä, vakuuttaen tämän nostavan tasoaan pian myös kisoissa.
32-vuotiaan konkarin silmissä on edelleen paloa ja valoa. Kuva Vierumäki Finnish Challengesta 2016.
Kuluvalla kaudella Nordic Leagueen keskittyvä Ahokas on ollut jo kerran kolmas, kahdesti kuudes ja 11:s. Lisäksi hän oli toistaiseksi ainoassa CT:n kisassa Turkissa pitkään aivan kärjen tuntumassa.
”Tiedän edelleen osaavani paljon ja kykeneväni menestymään. Se tunne ei ole hävinnyt, vaikka kaikki ei ole mennytkään kuten Strömsössä. Draivi ja puttaaminen ovat vahvat osaset pelistä, wedgepelin taso vaihtelee liiaksi. En halua maailmalle huudella tavoitteitani, mutta kyllä tarkoitus on päästä nykyistä huomattavasti korkeammalle seuraavien vuosien aikana”, hän linjaa.
Nordic Leaguen kautta viisi ensimmäistä saa paikan Challenge Tourille kaudelle 2018. Ahokas uskoo osallistuvansa syksyllä European Tourin karsintoihin, pääkiertueelle pomppaaminen satelliittitourilta on ollut monen muunkin reitti.
”Challenge Tourin taso on noussut hurjasti kaudesta 2008, se on tyystin eri sarja kuin silloin. CT:lla kiertäminen on sekin kovaa hommaa, josta gloria on kaukana.”
Vierumäen Challenge Tour-kilpailu on luonnollisesti Ahokkaan ohjelmassa. Muuten hän uskoo pysyvänsä loppuvuoden Nordic Leaguen kisoissa.
Antti Ahokas ja vaimonsa muuttivat kesäkuun alussa Lappeenrannasta Espooseen, Roope Kakon ja Minea Blomqvist-Kakon kanssa lähes samaan pihapiiriin. Ajatuksena muutto on kytenyt päässä jo pidempään. Talvikausia Ahokas vietti pitkään Orlandossa, sielläkin Kakkojen naapureina.
Antti Ahokkaan tärkein tavoite on selvittää, kuinka hyväksi hän voi kehittyä.
Kahtena edellistalvena Ahokas on hakenut kauteen vauhtia lähinnä Etelä-Floridasta, West Palm Beachin alueelta.
”Pulkkasen Tapsan kanssa viettämäni jakso oli erittäin hyvä. Hän pistää treeneissä palloa ilmaan sellaista tahtia ja kovalla intesiteetillä. Hyvälaatuisia toistoja tulee paljon. Siinä sivussa omaan tekemiseenkin tuli uutta puhtia.”
Muutto pääkaupunkiseudulle mahdollistui tulevan perheenlisäyksen vuoksi. Esikoisen syntymä ajoittuu hyvin lähelle Vierumäki Finnish Challengea.
”Annikan äitiysloman ajan kokeilemme, kuinka paljon helpompaa Espoosta on operoida ulkomaille. Vaikka Lappeenrannassa viihdymmekin, pääkaupunkiseudun harjoittelu- ja pelimahdollisuudet ovat huomattavasti runsaammat. Lisäksi matkustusaika lyhenee oleellisesti. Ja tulevina vuosina on tarkoitus, että lentokoneen nokka osoittaa kohteisiin, jossa pelataan isoja kisoja”, hän kertoo haastattelun lopuksi.
Hyvä ja mielenkiintoinen teksti Teemu.