Kuuluisalla Anfield Roadilla jalkapalloa pelanneella Timo Ikosella lienee maailman pohjoisin golfin kivijalkaliike.
Oululaisella Timo Ikosella on eräs mielenkiintoinen ylpeyden aihe. Onhan hänen kaupungin keskustan tuntumassa sijaitseva myymälänsä maailman pohjoisin golfin kivijalkaliike. Tai sellainen käsitys hänellä itsellään ainakin on.
”Lännestä olen etsinyt, mutta tuloksetta, ja idän suuntaan on turha edes katsoa”, Ikonen kertoo.
Ikonen alkoi harjoittaa golftuotteiden myyntiä 90-luvun puolivälissä, ja Torikadun liikkeen hän avasi vajaat 15 vuotta sitten. Toiminta käynnistyi Sankivaarassa Oulun Golfin kentällä.
”Minulla oli myös Raahen ja Paltamon kenttien shopit, mutta nämä jäivät sittemmin pois. Kivijalkaliikkeen avasin, kun lopetin kymmenen kesän jälkeen Sankivaarassa.”
Torikadulla Ikonen hallitsee 120 m² suuruista kahdessa tasossa olevaa liiketilaa. Hän on yrityksensä ainoa työntekijä, millä epäilemättä on keskeinen rooli tarkastellessa tilikauden päätteeksi viivan alle jäävää tulosta.
Mikään ei ole tullut helpolla
Ikonen pitää Tikosgolf-nimisen liikkeensä ovet auki tiistaista perjantaihin. Pelikauden ulkopuolella hän on paikalla sopimuksen mukaan. Oululaisten golfin harrastajien ohella asiakkaita käy kaikista lähellä olevista isommista kaupungeista, joidenkin tullessa jopa Rovaniemeltä, Torniosta ja Kittilästä saakka.
Jotkut käyvät testaamassa kenkiä, ja ottavat niistä valokuvia, mutta eivät edes harkitse ostavansa niitä täältä.
Hän kertoo, että on pystynyt kasvattamaan vuosittain yrityksen liikevaihtoa tasaisesti noin kymmenellä prosentilla. Vaikka toiminnan kehitys on jatkunut nousujohteisesti, mikään ei ole tullut helpolla saati itsestään. Vuoden ansio on käytännössä tehtävä viiden kuukauden aikana.
”Eihän tässä pysty kilpailemaan millään muulla kuin nöyrällä ja hyvällä palveluasenteella. Nettikauppa on vienyt paljon asiakkaita. Verkossa tapahtuva myynti myös määrittelee tänä päivänä hintatason, ja siihen on tyydyttävä. Yritetään kamppailla siinä mukana.”
Kaksikerroksisesta liikkeestä löytyy hyvä valikoima lajin kaikkia keskeisimpiä tuotteita. Tikosgolf kuitenkin tunnetaan Oulussa etenkin asiantuntevana mailakauppana.
Vaikka monet asiakkaat tuntevat lukkarinrakkautta jo pitkään toiminutta liikettä ja yrittäjää kohtaan, on nykyaika tuonut yhä selvemmin esiin kaupankäynnin raadollisuuden.
”Paljon on sitä, että haetaan demomailoja kentälle testattavaksi, ja tehdään kaupat netissä hieman halvemmalla hinnalla. Jotkut käyvät testaamassa kenkiä, ja ottavat niistä valokuvia, mutta eivät edes harkitse ostavansa niitä täältä.”
Hän toteaa, että vain muutaman euron hintaero nettikaupan hyväksi saattaa ratkaista isommissakin hankinnoissa. Nuoremmalle sukupolvelle paikallisen kauppiaan toiminnan jatkuvuus on Ikosen mielestä pitkälti yhdentekevää.
Toiminta jatkossa vain Torikadulla
Yleisen käsityksen mukaan golftuotteiden hintataso Suomessa on eurooppalaisittain huokeimmasta päästä. Ikonen näkee, että tämän taustalla on pääkaupunkiseudun isojen kivijalkaliikkeiden pitkään kestänyt hintasota. Vallitsevan tilanteen hän toivoisi jo rauhoittuvan.
Ikosen toistaiseksi paras kauppavuosi on ollut 2007, jolloin hän pyöritti samalla kaudella kuvaan mukaan tulleen Virpiniemi Golfin shopin ohella vielä Paltamon ja Raahen kentän myymälöitä. Ensi vuodesta lähtien Ikosen ”palettiin” ei kuulu enää yhtään shopia.
”Sopimus Virpiniemessä päättyi tähän kauteen, enkä ollut halukas sitoutumaan uusiin ehtoihin, mitä sieltä tarjottiin. Myynnin kannalta Virpiniemi ei jätä isoa aukkoa, sillä se käsitti liikevaihdosta alle kymmenen prosenttia.”
Liikkeenharjoittaja hoitaa gripinvaihtoa ja kirjanpitoa myöden itsenäisesti kaiken omassa yrityksessään.
Kauppias sanoo, että kaikki liikkeessä olevat tuoteryhmät ovat toiminnan kannalta tärkeitä, mutta yksi ylitse muiden on mailat. Tikosgolfin edustamista merkeistä myydyin on pidempään ollut TaylorMade ja hyvänä kakkosena tulee Callaway.
Puttereista kysytyimpiä ovat Odysseyn ”kulmaraudat” ja väyläpuiden sekä hybridien joukossa Cobra on nostanut viime aikoina tuntuvasti kiinnostustaan. Wedge-puolella parhaiten kauppansa tekevät Titleistin Vokey-mallit.
Ehkä joskus kuuden vuoden kuluttua olisi mahdollista hakeutua varhennetulle eläkkeelle, mutta saattaa olla, että pidän golfliikettä vielä kymmenenkin vuotta.
”Mailakauppa ei ole enää aivan yhtä vilkasta kuin takavuosina, jolloin laji veti paremmin nuorempaa väkeä. Varttuneemmat golfarit eivät vaihda kovin useasti varusteitaan.”
Juuri tämän vuoksi Ikonen ei ole erityisemmin satsannut custom fit -palveluun.
”Standardi-mailat sopivat 90 prosentille pelaajista. Sellaisia pelaajia, jotka ovat tarkkoja mailojensa säädöistä, on Oulun suunnalla tätä nykyä varsin vähän. Jäykkävartisia ’pelimiehen’ mailoja kysytään harvoin, kun taas seniori- ja lady-mailat menevät paremmin kaupaksi.”
”Tällä sapluunalla jatketaan”
Ikonen on ensi kaudella golfkauppiaana ensimmäisen kerran tilanteessa, jossa hänellä on vain yksi myyntipiste. Tätä hän pitää hyvänä asiana, sillä nyt koko myynnissä oleva valikoima on isännän itsensä silmien alla.
Hän ei usko, että omaan toimintaan tulee jatkossa ”oikeastaan minkäänlaisia” muutoksia. Rajalliset tilat eivät salli paljon suurempaa valikoimaa, eikä muuttokaan ole mielessä.
”Tällä sapluunalla mennään. Ehkä joskus kuuden vuoden kuluttua olisi mahdollista hakeutua varhennetulle eläkkeelle, mutta saattaa olla, että pidän golfliikettä vielä kymmenenkin vuotta. Aika näyttää.”
”Eihän tämä sovi laiskottelijalle”
Timo Ikonen, 55, näyttää tehneen aikoinaan onnistuneen ratkaisun perustettuaan golfliikkeen Oulun Torikadulle. Liike sijaitsee kaksisuuntaisen kadun varrella ja sen edustalla on maksutonta pysäköintitilaa. Tämä on pieni, mutta merkittävä tekijä, kun liikkeessä mailakauppoja suunnittelevan ei tarvitse miettiä, riittääkö parkkiaika.
Matkaa keskustaankin on vain rautaseiskan lyönnin pituinen matka, joten poikkeaminen Tikosgolfissa muun asioinnin ohella vaikuttaa vaivattomalta.
”Yhden miehen show” vaatii ponnisteluja, mutta kuten mainittu, se selittää monessa mielessä sen, miksi Ikonen on onnistunut kasvattamaan liikevaihtoaan tasaisesti jo lähes neljännesvuosisadan ajan.
”Kun olin etsimässä sopivaa liiketilaa, omistaja kertoi etsivänsä sille pitkäaikaista vuokralaista kohtuullisella vuokralla. Sellaisen hän on minusta saanut. Mitä liikkeen pyörittämiseen tulee, niin eihän tämä sovi laiskottelijalle.”
Melkoinen valttikortti on sekin, kun kauppias itse asuu vain 400 metrin päässä liikkeestään. Siksi ei ole temppu eikä mikään käydä tarvittaessa palvelemassa asiakasta vaikka iltamyöhällä.
Timo Ikonen ehti kyseenalaistaa jo ensimmäisenä vuotena kivjalkaliikkeen pitämisen mielekkyyden, kun Torikadun tieremontti sotki pahasti kaupankäyntiä.
Ikonen kantoi Torikadun ensimmäisenä vuotena hieman huolta, kun kiinteistön edustalla tehtiin tieremonttia. Asiakkaat joutuivat kulkemaan liikkeeseen takaovesta, ja hän ehti jo miettiä, ”onko koko asiassa mitään järkeä”.
”Siitä se lähti hiljalleen kulkemaan. Parhaani mukaan olen pyrkinyt palvelemaan, sillä tyytyväinen asiakas kertoo kokemuksistaan kymmenelle muulle henkilölle. Jos kokemus on ollut huono, saman luvun voi tuplata.”
”Melkoisesti on tässä vuosien varrella kertynyt kanta-asiakkaita, heitä tietysti on paljosta kiittäminen. Monet myös poikkeavat vaihtamaan kuulumisia liikkeeseen ja juomaan kupillisen kahvia. Tuttuja on ehtinyt kertyä seudun golfareista valtava määrä.”
Viikonloput Paltamolla
Ikonen piti liikettä alkuaikoina auki pelikaudella joka päivä. Sittemmin hän päätti vakiinnuttaa aukiolon neljään arkipäivään. Yhden ihmisen akku on rajallinen, ja sitä on ladattava vapaa-aikana. Sitä hän viettää mieluiten Paltamon kentän äärellä sijaitsevalla kesäasunnolla.
”Lähes kaikki viikonloput tulee pelattua Paltamossa. Loukkasin keväällä akillesjänteeni, minkä vuoksi tämän kesän ensimmäisen kierroksen pelasin vasta heinäkuun lopussa. Normaalisti pelaan noin 50 kierrosta kaudessa.”
Ikonen muistelee aikaa, kun hän työskenteli vielä Rautaruukin palveluksessa. Työpaikan ikkunasta näki suoraan Oulun Golfkerhon silloiselle Kaukovainion kentälle. Eräs kaveri houkutteli häntä kentälle, mutta laji ei olisi Ikosen mielestä voinut näyttää ”hölmömmältä”.
Kauppias viettää talvikauteen ajoittuvan kesälomansa mieluiten Thaimaan lämmössä.
”Tulihan sinne sitten lähdettyä. Innostuin jo muutaman lyönnin jälkeen, ja heti seuraavalla viikolla kävin ostamassa mailat.”
Hän kantaa huolta pelaajien riittävyydestä tulevaisuudessa, vaikka Oulun suunnalla kentät ovat täynnä ja tilanne vakaa. Suurten ikäluokkien varttuessa, on nuorempia harrastajia saatava lähes keinolla millä hyvänsä lajin pariin.
”Golfin ympärillä vallitsee Suomessa liian paljon byrokratiaa. Seurajäsenyys pitäisi olla vapaaehtoista, ja golfkurssi ei ole välttämättömyys. Valtaosalle riittäisi, kun joku vähän näyttäisi lyöntiä ja antaisi sitten kiinnostuneen hetken aikaa harjoitella. Ihmiset olisi saatava kentälle nopeasti ja nykyistä edullisemmilla hinnoilla. Pelaamaan oppii pelaamalla ja säännöt siinä samalla.”
Dalglishin paita jäi saamatta
Oulu on tunnettu palloilukaupunki, ja myös Ikonen oli nuorempana melkoinen pallotaituri. Hän harrasti jalkapalloa, jääkiekkoa ja jääpalloa, jossa eteni aina nuorten maajoukkueeseen saakka. Ykköslajiksi muodostui kuitenkin jalkapallo, jota hän pelasi Oulun Palloseuran riveissä.
”Ikimuistoisin urheilukokemus on Euroopan Cupista Liverpoolin kotistadionilta Anfield Roadilta 80-luvun alusta, kun pääsin vaihdosta kentälle ottelun loppupuolella. 7-0-tappio ei harmittanut lähellekään niin paljon kuin se, etten saanut vaihdettua pelipaitaa Liverpoolin tähtihyökkääjän Kenny Dalglishin kanssa.”