15. – 23.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[12][13]
KilpailuaSuomalaista
Henkilöt

Mun tapa pelata – Seve Ballesteros

Suomen Golfliiton #muntapapelata on tervetullut muistutus golfin monipuolisuudesta. Golfpisteen uusi kirjoitussarja nostaa samassa hengessä esiin erilaisia pelaajatyyppejä ja perusasennoitumisia.

Jos rock on rajaton riemu, niin miksei myös golf. Ainakin laji sopii jokseenkin kaikille ikään katsomatta. Ja jos elämäntilanne antaa myöten, golfia voi myös harrastaa lähes rajattomasti, kaiken lisäksi kohtuullisin kustannuksin. 

Myös erilaisia pelaajatyyppejä ja harrastamisen tapoja on laidasta laitaan. Suomen Golfliiton brändiuudistuksen myötä lanseerattu #muntapapelata-ajattelu on hyvä muistutus sitä, että on korkea aika hankkiutua eroon yksinkertaistavista stereotypioista ja antaa kaikkien kukkien kukkia.

Joukkoon mahtuu niin kuumakalleja kuin lehmän hermolla varustettuja pelaajia. Jokaista tykittäjää kohti löytyy palloa turvallisesti siirtelevä varmistelija tai lähipelillä tulosta tekevä nakuttelija. Lannistumattomien karpaasien vastapainona on leikin läskiksi heittäviä luovuttajia ja itsesyytöksiin taipuvaisia surkuttelijoita.

Osa on notkeita kuin pajunvitsa, toinen puoli syystä tai toisesta kankeita kuin rautakanki. Jotkut ovat palloa sydämen kyllyydestä piiskaavia hittereitä, toiset sulavasti pallon matkaan saattavia svingaajia. On pitkiä, on pätkiä.

Jokainen golfari suhtautuu peliin omien tavoitteiden, halujen, odotusten ja intohimojen ehdoilla. Erot pelaajien välillä voivat olla hyvinkin suuria. Samoin syyt palaamiselle kerta kerran jälkeen takaisin.

Voittaja, Severiano Ballesteros, pelasi varsinaisen kentän sijasta mieluummin omaansa, joka pääosin koostui heinäpelloista, parkkipaikoista, katsomorakenteista, pudotusalueista ja jopa naisten vaatteista.
– Colin MacClaine

Joillekin golf on kilpailemista ja omien taitojen pitkäjänteistä kehittämistä. Toisille se on tapa elää mukana itselle tärkeässä sosiaalisessa verkostossa. Ja mahtuupa joukkoon niitäkin, joille arvokkainta ovat kierroksen tarjoamat luontoelämykset ja harrastuksen siivillä kuin varkain saatu kuntoliikunta.

Erot temperamentissa ja persoonallisuudessa heijastuvat väistämättömästi siihen, kuinka peli yksilöllisesti kohdataan. Joillekin golf on ennen kaikkea leikkiä, joillekin se voi sen sijaan olla kalvinistista itseruoskintaa, oppimista elämään oman rajallisuuden kanssa. Ja kerrotaanpa jonkun tarttuneen golfmailaan puhtaasti statusmielessäkin.

Osasta tulee sääntöniiloja, osa ottaa suruttomasti vapaita droppeja kesken kierroksen. Jotkut ovat luontaisesti nopeita etenijöitä, toiset lyöntiin tolkuttoman pitkään valmistautuvia säätäjiä.

Golfpisteen uusi kirjoitussarja esittelee joukon pelaajatyyppejä ja perusasennoitumisia, joiden avulla piirretään kuvaa erilaisista tavoista pelata. Riviharrastajien sijasta painopiste on kilpakentiltä tutuissa hahmoissa ja lajiin muuten kiinteästi liittyneissä persoonallisuuksissa.

Taikuri – Seve Ballesteros

Jokaiselta klubilta löytyy pelaajia, joilla on arvokas kyky kirjata toistuvasti reikätulokseksi par tai birdie, vaikka sivullisten silmissä uhkaamassa olisi bogi, tupla tai jopa vielä suurempi lukema.

Yhteisinä nimittäjinä näillä pelaajilla on eri vaihtoehtoja nopeasti läpi käyvä mielikuvitus ja taito suoriutua hankalistakin paikoista rohkean päättäväisesti. Pehmeät kädet ja hyvä pallotuntuma viimeistelevät kokonaisuuden. Kokemuksesta on luonnollisesti apua, ja harjoittelu tekee mestarin tässäkin tapauksessa.

Seve Ballesteros teki itsestään legendan nimenomaan taikurimaisena selviytyjänä. Vastapainona ja selittävänä tekijänä oli varsinkin avauslyöntien poikkeuksellinen villeys. Sanottiinkin, että Ballesteros oli valmis maksamaan tuplabogeilla halunsa tehdä jokaisella reiällä eaglen. Välillä hän joutuikin maksajaksi, kaikesta taituruudestaan huolimatta.

Kokemusta mahdottomilta vaikuttavista tilanteista tuli uran varrella runsaasti. Harjoitellessaankin Ballesteros piti riman korkealla. Hän heitteli palloja pitkään raffiin, painoi niitä bunkkerin hiekkaan ja niin edelleen. Kun kilpailukierroksella tuli  vastaan vastaavanlaisia tilanteita, mieli oli valmis kohtaamaan haasteen.

Golfkirjoittajien kermaan lukeutuva Peter Dobereiner pitää Ballesterosia malliesimerkkinä pelaajasta, jonka moraali ei horju vaikeuksien keskellä. ”Kukaan ei ole ollut parempi selättämään ongelmia, koska kukaan ei ole painunut niiden kanssa yhtä paljon.”

Prosenttigolf ei ollut Ballesterosia varten. Hän tavoitteli pelottomasti suoraa linjaa kahden pisteen välillä, vaikka matkalla olisi ollut bunkkereita, vettä tai muita harmeja. Se tiesi usein hankaluuksia, varsinkin kun Seven pallo ei aina halunnut lentää suoraan.

”Seve ei ole koskaan vaikeuksissa”, luonnehti kilpakumppani Ben Crenshaw. ”Hänet näkee kyllä usein puiden keskellä, mutta se on hänelle vain normaalia.”

Ballesterosin pelityyli kiinnitti myös kilpailutoimikunnan puheenjohtajan Colin MacClainen huomion vuoden 1979 Open Championshipissä. 

”Voittaja, Severiano Ballesteros, pelasi varsinaisen kentän sijasta mieluummin omaansa, joka pääosin koostui heinäpelloista, parkkipaikoista, katsomorakenteista, pudotusalueista ja jopa naisten vaatteista.”

Tie ei ollut suora myöskään kevään 1980 voittoisassa Masters Tournamentissa. Toisen kierroksen 17. reiän avaus oli valtaisa hukki, ja pallo päätyi seitsemännelle griinille David Grahamin ollessa juuri valmistautumassa puttiinsa. Ballesteros otti vapaan dropin, etsi linjan lipulle ja löi pallon puiden yli noin neljään metriin. Taas yksi birdie lisää.

”I see the shot”, vakuuttaa Ballesteros myös oheisella videolla, jälleen kerran puiden keskellä. Uskomaton muuttuu kuin taikaiskusta todeksi vuoden 1993 European Mastersin kalkkiviivoilla.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje