Oscar-gaalankin 19 kertaa juontanut viihdetaiteilija pelasi intohimoisesti, mutta ymmärsi myös, että kyky nauraa itselle tekee golfistakin paljon hauskempaa.
Meidän tosikkojen vastapainoksi useimmista golfyhteisöistä löytyy onneksi niitä, jotka osaavat nauraa itselleen ja kaikelle muullekin golfiin elimellisesti liittyvälle. He luovat valoisalla ja viisaalla asennoitumisellaan ympärilleen hyvää tuulta, tuovat piristystä muuten synkkään päivään ja auttavat laittamaan golfin sille kuuluvaan asemaan elämän rikkaassa kirjossa.
Yksi on joukossa ylitse muiden. Kyseessä on ihmisiä ammatikseen viihdyttänyt Bob Hope. Hän otti huolehtiakseen muun muassa palveluksessa olleiden sotilaiden mielialasta, usein golf apuvälineenään. Golfista polttoaineensa saaneita letkautuksia syntyi uran varrella mittava määrä.
Jos tutustuu vain Hopen huulenheittoon, luulisi kyseessä olleen tavallinen sadan lyönnin rikkomisen kanssa taisteleva tuuppari. Pinnan alla kyti kuitenkin lajiin kunnianhimoisesti suhtautuva golfari, jonka tasoitus liikkui parhaimmillaan neljän ja kuuden välillä.
Maukkaan annoksen Hopen huumorista saa, kun lukee hänen muistelmansa Confessions of a Hooker. Jo kirjan nimi on tietysti monimerkityksellinen vitsi. Alaotsikko on rakkaudentunnustus pelille: My Lifelong Love Affair with Golf.
Yhtenä päivänä lähdet pelaamaan lyöden slaisseja ja soketteja ja kulkemalla bunkkerista toiseen yhteenkään griiniin osumatta. Ja kun seuraavana päivänä otat uusiksi, pelaatkin ilman mitään syytä surkeasti.
Alku oli kuitenkin hankala. Ensikosketus lajiin 24 vuoden iässä ei tehnyt vaikutusta. Tuli huteja ja duffeja, tai osuman saanut pallo vain vilisti pitkin maata. Toinen yritys muutama vuosi myöhemmin muutti kaiken. Koukusta ei enää päässyt irti, kun kunnollisia osumia alkoi tulla.
”Huono lyönti ottaa minua pannuun niin kuin kaikkia muitakin”, Hope kirjoittaa. ”Mutta on tyhmää antaa pelin mennä ihon alle. Kun töppään, ajattelen vain sitä, kuinka aurinko paistaa kauniisti ja kuinka raikasta on hengittää puhdasta ilmaa. Sitten vedän syvään henkeä. Se on tärkeää. Se antaa minulle voimaa mailan rikkomiseen.”
Pitkälyöntiseksi Hope ei edes yrittänyt itseään väittää.
”Bobilla on erinomainen lähipeli. Ikävä kyllä avauksissa”, hän kertoo Jimmy Demaret’n kerran todenneen.
Pelin omimmasta luonteesta Hopella oli pistämätön analyysi.
”Golfista on vaikea saada tolkkua. Yhtenä päivänä lähdet pelaamaan lyöden slaisseja ja soketteja ja kulkemalla bunkkerista toiseen yhteenkään griiniin osumatta. Ja kun seuraavana päivänä otat uusiksi, pelaatkin ilman mitään syytä surkeasti.”
Pelikavereihin lukeutui mittaamaton määrä kuuluisuuksia Yhdysvaltain presidenteistä Arnold Palmerin kaltaiseen säännölliseen pro-am-partneriin.
”Arnold on suurin yleisömagneetti sitten siirrettävien käymälöiden keksimisen… Hän on voittanut enemmän rahaa kuin minä olen käyttänyt pron tunteihin. Hän neuvoi minua, kuinka pudottaa kahdeksan lyöntiä tuloksesta… jätä yksi par kolmonen väliin. Mutta kun viimeksi pelasimme, Arnold oli vain muutaman lyönnin karussa. Sitten me siirryimme kakkostiille.”
Hope perusti vuonna 1965 oman PGA Tourin osakilpailun, Bob Hope Classicin. Vuonna 1995 samassa ryhmässä Hopen kanssa pelasivat presidentit Ford, Bush ja Clinton. Tiettävästi kolmea presidenttiä ei milloinkaan ennen tai jälkeen ole nähty samassa lähtöryhmässä.
Vääräleuka sai presidentillisestä seurasta yhden huulenheiton aiheen lisää.
”Olen aina nauttinut pelaamisesta presidenttien kanssa. Ainoa ongelma on se, että Salaisen Palvelun miehiä on niin paljon ympärillä, että fuskaaminen käy vaikeaksi.”
Naurun sanotaan pidentävän ikää. Hopen kohdalla se piti paikkansa. Hän kuoli 100 vuoden iässä kesällä 2003. Kenties pitkän iän salaisuus oli nimenomaan golfissa, jota Hope pelasi päivittäin, jos se suinkin oli mahdollista.
World Golf Hall of Famen vuoden 2003 juhlallisuuksissa Hopelle omistettiin videotribuutti. Se kertoo omaa kieltään Hopen merkityksestä yhtenä lajin kautta aikain merkittävimmistä suurlähettiläistä.
Bob Hope 1903–2003
Omasta mielestään Bob Hope oli ennen kaikkea golfari. Suurelle yhdysvaltalaiselle yleisölle hän, yksi viihteen suurista, oli stand up -koomikko, varieteetaiteilija, laulaja, radio- ja TV-tähti, elokuvanäyttelijä ja paljon muuta. Oscar-gaalan Hope isännöi ennätykselliset 19 kertaa. Puolustusvoimien viihdekiertueilla hän oli mukana peräti 50 vuoden ajan.
Erilaisia tunnustuksia Hopelle myönnettiin yli 2000, joukossa 54 yliopiston kunniatohtorius. Arvokkaimmat mitalit olivat John F. Kennedyn myöntämä Congressional Gold Medal ja Lyndon B. Johnsonin myöntämä Presidential Medal of Freedom. Ne ovat arvokkaimmat tunnustukset, joita Yhdysvallat voi kansalaiselleen siviilissä myöntää.
World Golf Hall of Famen jäseneksi Hope valittiin vuonna 1983.