Kim Koivua valmentavalla David Da Silvalla on selkeä näkemys siitä, miksi hänen suojattinsa on pystynyt ottamaan urallaan seuraavan askeleen. Suuntaviivat tulevaisuuden varalle on myös jo piirrety.
David Da Silvan ei ole vaikeaa nimetä tärkeintä ominaisuutta Kim Koivun menestykselle. Se on työmoraali. Kuusi vuotta Suomessa asunut Da Silva on vaikuttunut suomalaisten nuorten urheilijoiden työmoraalista yleiselläkin tasolla, mutta Koivu erottuu tässäkin ryhmässä edukseen.
”Sitoutuminen. Huomion kiinnittäminen pieniinkin yksityiskohtiin. Pitkäjänteisyys. Järjestelmällisyys”, Da Silva luettelee Koivun menestyksen takan olevia henkisiä ominaisuuksia.
”Kim on muuttanut pelistään aivan kaiken. Kun aloitimme, hän tiesi itsekin lyöntinsä olevan todella huono. Kun hän pyysi minua valmentajakseen, hän sanoi olevansa kova tekemään töitä ja olevansa valmis tekemään sen, mitä valmentajana häneltä vaadin. Valmentajana en voi pyytää enempää, mutten myöskään vähempää. Kummankin osapuolen on sitouduttava tähän sataprosenttisesti.”
”Kun hän silloin sanoi haluavansa joskus pelata PGA Tourilla, ymmärrän hyvin, että monet saattoivat naurahtaa ajatukselle”, Da Silva sanoo.
Kun Koivu ja Da Silva aloittivat yhteistyön 2013 ei Silvakaan toki heti tajunnut saaneensa käsiinsä kultakimpaletta. Koivun poikkeuksellisuus selvisi kuitenkin pian.
Silvan mukaan Koivu on helppo valmennettava. Hän on äärimmäisen kilpailullinen – ominaisuus, jonka ansiosta hän on voittanut kilpailuja kaikilla tasoilla ja silloinkin, kun lyönti oli varsin heikolla mallilla.
Koivu vakiinnutti amatööriuransa loppumetreillä jalansijansa maajoukkueen vakiokasvona ja lopulta jopa tukipilarina, vaikka murtautui liittovalmennusrinkiin suhteellisen myöhään. Hän ehti pelata sinivalkoisessa edustusasussa lopulta neljän kauden ajan.
”Kim pelasi amatöörinäkin niin hyvin, ettei häntä voinut maajoukkuevalinnoissakaan sivuuttaa, vaikka peli ulkoisesti näytti miltä näytti”, Silva sanoo.
Toistoja, toistoja
Silvan valmennusmetodi perustuu toistoihin. Hän ei usko lahjakkuuteen vaan työntekoon ja järjestelmällisyyteen sekä tilastoihin. Portugalilainen pitää tarkkoja tilastoja valmennettaviensa pelistä ja valmennuksen linjaukset tehdään niihin perustuen.
Tilastollinen analyysi paljastaa pelaajan puutteet ja toisaalta myös sen, mitä hyvin menestyvät kilpakumppanit tekevät paremmin ja missä lajin huipulla mennään.
Kun yhteistyö Koivun kanssa alkoi, Silva arvioi kestävän kolmesta viiteen vuotta, kunnes Koivun peli olisi vaadittavalla tasolla. Sillä edellytyksellä, että työmäärä olisi jatkuvasti valtava.
Häneltä pitää jatkuvasti vaatia enemmän. Hän ei tyydy keskinkertaisuuteen.
”Tekniikkamuutos vaatii toistoja. Se on tieteellisesti todistettu”, hän sanoo.
Se tarkoitti valtavaa työmäärää ja toistoja toistojen perään. Silvan valmennuksessa Koivu saattoi parhaimpina päivinä lyödä palloja 10 tuntia päivässä. Peruspäivänäkin tehokasta harjoitusaikaa kului 7–8 tuntia.
”Taidan edelleen olla akatemiastamme ainoa, joka pystyy treenaamaan sellaisia määriä. Kroppa pitää totuttaa treenaamaan kovaa. Olen aina treenannut niin paljon kuin olen pystynyt ja lisännyt määrää pikku hiljaa. Pystyin tekemään 150 000 toistoa vuodessa ja pelaamaan kisat päälle”, Koivu kertoo Golflehden artikkelissa.
David Silva on hankkinut kotimaansa Portugalin lisäksi valtavan määrän kokemusta valmentamisesta ympäri maailman.
Samanaikaisesti Koivun hentoon varteen alettiin rakentaa lisää lihasmassaa ja ruutia fysiikkaharjoittelun kautta. Vielä muutama vuosi sitten pelaaja painoi reilut 60 kiloa, nyt 72 kiloa. Tavoite on hankkia vielä muutama kilo lisää lihasta.
Seuraava askel
Valmentajana Silva seuraa pelaajiensa edesottamuksia usein kentän laidalla. Hän haluaa olla läsnä ja portugalilainen onkin tuttu näky erilaisissa kilpailuissa kesäkaudella.
Koivun kohdalla se ei enää ole mahdollista kuin poikkeustapauksissa, mutta valmentajan rooli on tärkeimmillään silloin, kun peli ei suju. Vaikeinakin aikoina pelaajan on tärkeää pitää kiinni suunnitelmasta ja sitoutua prosessiin. Valmentajan on saatava pelaaja luottamaan siihen, että menestys seuraa työntekoa aikanaan. Silvan mukaan Koivu on tässä suhteessa hyvin poikkeuksellinen. Hän kestää ala- ja ylämäkiä harhaumatta valitulta polulta.
Koivun tavoitteet ovat korkealla ja hän vaatii itseltään paljon. Valmentaja ei päästä häntä yhtään vähemmällä. Seuraava askel on jo suunniteltu.
”Häneltä pitää jatkuvasti vaatia enemmän. Hän ei tyydy keskinkertaisuuteen.”
”Vien hänet ensi vuonna jenkkeihin huippuvalmentajien valvovan silmän alle, jotta saamme harjoitteluumme seuraavat suuntaviivat”, Silva suunnittelee.