Yhdysvaltoihin kotiutunut australialaisvalmentaja sai viikonloppuna uusia sulkia hattuunsa Atlantin molemmin puolin.
Kun Open Championshipiä oli vielä kierros pelaamatta, Cameron McCormickilla oli jo syytä juhlaan. Ei siksi, että suojateista Jordan Spieth oli ottanut lujan otteen uran kolmannesta major-voitosta ja että Austin Connelly, valmennettavia hänkin, jakoi yllättäen kolmostilaa.
Juhlan aihe tuli jo lauantailta, jolloin Noah Goodwin, edellisvuoden finaalin hävinnyt osapuoli, vei nimiinsä U.S. Junior Amateurin, maailman arvostetuimman juniorikilpailun. Vei, vaikka oli neljä down kun enää kahdeksan reikää oli jäljellä.
Goodwinista tuli jo neljäs Junior Amateurin voittoon yltänyt McCormickin valmennettava. Spieth pelasi ykköseksi 2009 ja 2011, Will Zalatoris 2014 ja Philip Barbaree 2015.
McCormickin ansiokas työ nuorten pelaajien parissa oli viimeistään 2010-luvun alkupuolella pantu merkille. Kun Spieth vuonna 2015 sitten tuli ja voitti sekä Mastersin että U.S. Openin, McCormick nimettiin odotetusti PGA:n vuoden valmentajaksi. Olihan suojateista So Yeon Ryu, tämän vuoden ANA Inspirationin mestari, onnistunut voittamaan majorin jo aikaisemmin.
McCormick puhumassa PGA Merchandise Showssa Orlandossa Floridassa. Kuva: Getty Images.
Mikä mies tämä Cameron on?
Australiassa varttuneelle nuorukaiselle povattiin näyttävää uraa australialaisen jalkapallon huipulla. Kun kasvu kuitenkin pysähtyi ja muut jyräsivät ohi, golf astui tilalle.
Golf vei nuoren miehen myös Yhdysvaltoihin. Ja kun yliopistosta löytyi myös rakkaus, Yhdysvalloista tuli vakinainen asuinpaikka.
Kisällinä mestareiden opissa
Valmentajaksi mielivä nuorimies kirjoitti kirjeen useille huippuvalmentajille ja pyysi lupaa tulla seuraamaan näiden opetusta. Moni suostui, ja McCormick ammensi oppia muun muassa Butch Harmonin, Rick Jensenin, Randy Smithin ja Chuck Cookin tavasta toimia.
Eniten minuun ovat kuitenkin vaikuttaneet ne joita olen saanut valmentaa.
McCormickia on kiitetty ennen kaikkea monipuolisesta osaamisesta ja kyvystä saada pelaajat harjoittelemaan tavalla, joka mahdollistaa tavoitteellisen ponnistelun kohti asetettuja tavoitteita.
Kun urallaan läpi lyöneeltä Spiethiltä kysyttiin suhteesta valmentajaan, vastaukseksi tuli mairittelevaa tekstiä.
”Minulla on täysi luottamus kaikkeen mitä hän sanoo. Hän on svingivalmentajani, puttivalmentajani, lähipelivalmentajani, henkinen valmentajani, kaikkea mahdollista.”
McCormick itse sanoo, että harjoitteluun Spiethin kanssa sisältyy lähes poikkeuksetta kilpailunomaista haastetta. Mielikuvitusta ja ”tatsia” koetellaan pelinomaisilla harjoitteilla.
Kaikkea ei pidä sanoa
Kuinka paljon asioita tehdään selväksi puhumalla?
”Mitä viestintään tulee, omassa filosofiassani vähemmän on enemmän. On osattava sanoa oikeita asioita oikeaan aikaan ja laitettava pelaaja opetustilanteessa aika ajoin ponnistelemaan. Valmentajan tehtävä ei ole tarjota valmista ratkaisua tai lääkettä, pelaajalle on jätettävä tilaa oman tien löytämiseen oivalluksen kautta.”
Kuva: Getty Images.
McCormickin ajattelutapaan voi tutustua myös valmentajan Twitter-tilillä. Vastaan tulee maaliskuulta vaikkapa tällainen tiivistys:
There’s no sure pathway to success but the sure pathway to failure is to listen to everyone.
Ainakin Jordan Spieth on omaksunut tämän viisauden. Hän in tehnyt yhteistyötä McCormickin kanssa jo 12-vuotiaasta lähtien.
McCormick opettaa omien sanojensa mukaan nykyisin noin kaksi tuhatta tuntia vuodessa. Ja siihen vielä luennot päälle. Matkustaakin täytyy. Royal Birkdale -viikollakin McCormick oli Spiethin ja maailmanlistan 524. sijalla olleen Connellyn tukena, kun kaksikko haki tuntumaa links-olosuhteisiin.
Tuloksista päätellen moni asia tehtiin tälläkin kerralla oikein.