Kenttävahdilla on tuhdit keinot, joilla hän pistää hidastelijat etenemään samaan tahtiin muiden pelaajien kanssa.
Paul Grundström teki pitkän uran laivanvarustajana ja oli vuosituhannen vaihteen jälkeen jäämässä eläkkeelle ylitettyään 60 vuoden rajapaalun.
Lähes koko ikänsä purjehdusta harrastaneella ja kilpailleella Grundströmillä oli venettä ja meripassia myöten valmis suunnitelma lähteä purjehtimalla Atlantin työkiireiden jäädessä taakse.
”Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Nilkkani murtui, tämän onnettomuuden seurauksena tasapainon hallintani ei palautunut entiselleen. Atlantin valtameri jäi ylittämättä. Lääkäri suositteli minulle golfia uudeksi harrastukseksi. Näin tulin aloittaneeksi lajin ja päädyin Peuramaalle”, Grundström kertoo.
Ensimmäisinä vuosina hän pelasi hurjia määriä, jopa 130-140 kierrosta kaudessa.
”Pääsin hyvin mukaan, laji tuntui omalta. Ainoa asia joka harmitti, oli alituinen odottaminen kentällä joidenkin pelaajien hitauden vuoksi.”
Seuran silloinen puheenjohtaja Mirja Aalto ehdotti Grundströmille kenttävahdiksi ryhtymistä tämän pelattua golfia parin vuoden ajan.
Grundström suostui, nyt käynnistynyt kausi on jo 13:s samassa tehtävässä. Pelikierroksia kertyy edelleen noin 30-50 kautta kohden.
Tavoitteena neljän tunnin kierros
Peuramaan neljästä kenttävahdista Grundstöm on virkaiältään vanhin. Hän uskoo olevansa myös toimintatavoiltaan tiukin.
”Suurin osa pelaajista ja ryhmistä etenee oikein hyvää tahtia. Mukaan mahtuu kuitenkin niitä, joilla rutiinit kestävät turhan pitkään. Mailan valinta, matkojen mittaamiset ja tuulen arviointi ottavat aikaa.”
Paul Grundströmiltä ei puutu rohkeutta tarttua ongelmakohtiin, joita hän kentällä havaitsee.
Peuramaan golfyhtiön hallituksen puheenjohtaja nostaa hatun päästä arvioidessaan kokeneimman kenttävahdin merkitystä.
”Kun kenttä kulkee hyvää vauhtia, jengi tiedostaa, että Paul on työvuorossa. Hän on Peuramaan yhteisölle todella arvokas persoona, todellinen herrasmies.”
Grundström tarkkailee pelin etenemistä autostaan.
”Jos ryhmän vauhti ei ole muiden pelaajien tasolla, otan ryhmän puhutteluun. Toinen vaihe on pelaajien jako kahteen ryhmään, viimeisenä pallon ottaminen taskuun ja kävely suoraan seuraavalle tiiauspaikalle.”
Mikäli Grundström havaitsee, että ryhmä ei laita turpeita takaisin paikalleen tai paikkaa alastulojälkiään viheriöillä, hän pyytää heidät takaisin korjaamaan virheensä.
”Tässä toimessa täytyy olla johdonmukainen ja suora. Suuri osa kenttävahdille tulevasta palautteesta on positiivista. Kiitosta tulee siitä että kenttä rullaa. Lähes päivittäin saan kyllä kuulla ojennetuilta pelaajilta valitusta siitä, että olen kiiruhtamisellani pilannut heidän päivänsä. Tuota kritiikkiä ei voi ottaa henkilökohtaisena. Vuosien varrella olen kuullut kyllä myös joukon uskomattomia selityksiä syistä joiden takia peli ei etene. Itse olen oppinut sen, kuinka eri tavoin ihmiset suhtautuvat saamaansa palautteeseen ja miten näissä tilanteissa kannattaa asia esittää”, Grundström jatkaa.
”Kentistämme Vanha Peura on nopeampi, sille ihanneaika on neljä tuntia, Porkkala pituutensa vuoksi vaati kymmenen minuuttia pidemmän ajan. Näihin tavoitteisiin pääsemme hyvällä prosentilla ja se tuottaa kaikille hyvän mielen.”
Golfin sosiaalisuus on ylivertaista
Nilkan murtuminen ennen unelmien purjehdusreissua ja golfin aloittaminen 2000-luvun alkupuolella muuttivat Paul Grundströmin elämää varsin paljon.
”Tullessani Peuramaalle tunsin vain yhden jäsenistä. Nyt lähes kaikki ovat tuttuja, golfkentästä on tullut kauden aikana toinen koti. Lajin kautta olen saanut suuren määrä ystäviä, joiden kanssa tapaamme myös lajin ulkopuolella. Kenttävahdin homma sopii minulle, purjehdusuran aikana olin mieluusti kilpailupäällikkö. Saan nautintoa siitä, että asiat toimivat ja ihmiset ovat iloisia.”
Purjehdustaitojaankin Grundström pitää yllä muutaman kerran vuodessa.
”Pojilleni purjehdus on ykköslaji, heitä en ole saanut lajiin innostettua. Lapsenlapsia olen golfiin jo tutustuttanut, heistä saatan saada pelikavereita.”
Paul Grundström lukeutuu golfin suurkuluttajiin ja seura-aktiiveihin jollaiset ovat kaikille golfyhteisöille myös suunnannäyttäjiä ja golfkulttuurin kehittäjiä.
Peuramaan vuoden 2010 Birkku-lehdessä hän määritteli kirjoituksessaan harrastusten merkityksen seuraavasti:
”Entisenä intohimoisena purjehtijana olen sitä mieltä, että
harrastus kuin harrastus nielee aikaa ja rahaa – mikä enemmän,
mikä vähemmän. Tärkeintä ei kuitenkaan ole mitata
kustannuksia rahassa vaan löytää jokaisessa elämänvaiheessa
harrastus, joka tuo mukanaan liikunnan nautintoa, hyvää
oloa ja elämäniloa.”
Jos porukka ei korjaa lyöntijälkiään vaikka on valvontaa niin ensin huomautetaan asiasta pelaajalle. jos sama show jatkuu niin seuraavasta fikkeestä annetaan varoitus. Jos vielä jättää korjaamatta niin pitää antaa pelikieltoa vaikka kuukausi näin alkuun. Kun joku kentällä on saanut pelikiellon korjaamattomien jälkiensä seurauksena, niin puskaradion säestyksellä muutkin rupeavat korjaamaan jälkiään pelikiellon pelästyttämänä. Kummalliselta kuullostaa toimarin ongelma vaikka kentillä on valvontaa. Eikö valvojat uskalla antaa pelikieltoa??