Sain päättyvän kauden aikana olla ensimmäinen Golfliiton palkkaama tuomari kesän ajan. Toki työhön kuului myös muutakin kuin tuomarointia, kuten kilpailujen johtamista ja muuta järjestelyä, sekä kenttien slope-määritysten laatimista.
Pääpaino oli tuomaritehtävissä, joita tein 27 kilpailussa 23 eri kentällä. Kisoissa ja kentillä tapasin aivan uskomattoman osaavia ja avuliaita kenttien työntekijöitä ja vapaaehtoisia, joiden kanssa oli upeaa toimia.
Kiitos vielä kerran Teille: Anna, Antti, Anu, Erkka, Heikki, Ilkka, Janne, Juha, Jukka, Jyrki, Kai, Kari, Kimmo, Markus, Marie, Maritta, Matti, Minna, Nina, Outi, Sami, Timo, Tiina, Tommi, Toomas, Tuukka sekä monet muut nimeltä mainitsemattomat mukana olleet.
Kausi käynnistyi toukokuun alussa ja eteni tasaisesti yhden tai kahden kilpailun viikkovauhdilla kohti syyskuun lopun eri tourien karsintakilpailuja.
US Open, EM-kisat ja Lakiston SM-kilpailut
Parhaiten mieleen jäivät pitkät, viikon kestäneet kisarupeamat U.S. Open Seattlen lähellä, poikien EM-kisat Pickalassa ja SM-lyöntipeli Lakiston kentällä.
U.S. Openissa kenttä oli todella erilainen aiempiin U.S. Openeihin verrattuna, Pickalassa poikien pelin taso hämmästytti ja Lakistossa Lauri Ruuskan ylivoima oli mykistävää. Muillakin kentillä tuli koettua mieleenpainuvia asioita, kuten Paltamon kentän aivan virheetön kunto syyskuun alussa ja Kulloon kentän virheettömät viheriöt jo aivan toukokuun alussa, kun osa Suomen kentistä oli vielä lumen alla.
Mutta koko kauden kestänyt ihmettelyn aiheeni on ollut, että pelaajat, jotka todennäköisesti haaveilevat pelaavansa golfia jossain vaiheessa ihan ammatikseen, eivät viitsi opetella pelin perussääntöjä, ja saavat kohtuuttomasti kärsiä siitä tuloskortissaan.
Kardinaalimunauksia perusasioissa
Tilanteita on ollut kauden aikana paljon ja monenlaisia, mutta otetaanpa nyt esimerkiksi Finnair Junior Tourin Finaalin tapahtuma. Pelaaja oli lyönyt avauslyöntinsä Kytäjän kentän pitkään heinään. Jostain syystä hän ei ollut lyönyt varapalloa.
Kotvasen palloa heinikosta etsittyään hän kertoi pelikavereilleen lähtevänsä takaisin tiille lyömään varapalloa. Pelaaja löi tiiltä pallon väylälle ja kävellessään kohti pelikavereitaan nämä löysivät ensin lyödyn pallon. Tässä vaiheessa oli kulunut aikaa noin neljä minuuttia.
Pelaaja poimi enempää miettimättä toisena lyödyn pallon taskuunsa ja jatkoi ensimmäisenä lyömäänsä palloa eteenpäin pitkästä heinikosta. Tässä vaiheessa hieman kauempaa tätä touhua seurannut kilpailun tarkkailija huomasi ettei homma taida mennä aivan niin kuin säännöissä sanotaan ja ilmoitti asiasta minulle, kilpailun tuomarille.
Pyysin tarkkailijaa pysäyttämään peliryhmän etenemisen ja palaamaan takaisin tapahtumapaikalle tilanteen oikaisua varten. Pyysin pelaajaa pudottamaan toisena lyödyn pallon siihen kohtaan mistä hän sen poimi ylös ja jatkamaan peliä tällä pallolla pelaten aina reikään asti pudottamisen jälkeisen lyönnin ollessa seitsemäs lyönti. Pitkästä heinästä lyödyllä pallolla ei saanut enää jatkaa peliä eteenpäin, vaan se piti poimia ylös.
Mistä tuollainen valtava rangaistuslyöntien määrä sitten kertyi?
No, pelaajalla on kyllä viisi minuuttia aikaa löytää pallonsa, mutta hän ei saa laittaa uutta palloa peliin ennen tuon määräajan umpeutumista. Pelaaja saa lyödä varapallon, mutta se pitää tehdä ennen kuin pelaaja aloittaa alkuperäisen pallon etsinnän. Nyt kun pelaaja palasi etsintäpaikalta aloituspaikalle hän ei lyönytkään varapalloa vaan laittoi peliin uuden pallon ja oli siis väylällä kolmella lyönnillä.
Alkuperäisen pallon löytymisellä ei enää tämän jälkeen ole mitään merkitystä. Nyt ensiksi lyöty pallo kuitenkin löytyi ja pelaaja poimi ylös toisena lyömänsä, mutta pelissä olevan, pallon. Pelaaja syyllistyi pelissä olevan pallon liikuttamiseen ja sai yhden lyönnin rangaistuksen ja pallo oli palautettava paikalleen.
Pelaaja kuitenkin meni lyömään ensin lyömäänsä palloa, joka oli sääntöjen mukaan jo kadonnut ja täten väärä pallo, mikä tuotti hänelle kahden lyönnin lisärangaistuksen. Ja edelleen pelaajan oli palautettava toisena lyöty pallo paikalleen ja jatkettava sillä peliään nyt siis lyöden seitsemättä lyöntiään.
Ensin lyödyllä pallolla reikään asti pelaaminen ja jatkaminen seuraavalle väylälle ilman virheen korjaamista olisivat johtaneet pelaajan kilpailusta sulkemiseen.
Valtavasti ihmetyttää minua tämä ohut sääntötuntemus tilanteessa, myös kyseisen ryhmän muiden pelaajien osalta. Eikö kenellekään tullut mieleen, että tämä ei taida mennä ihan sääntöjen mukaan?
Talvi on mahdollista aikaa sääntöjen kertaamiseen
Miksi ei käytetä edes pientä aikaa harjoittelusta aivan sääntöjen perusasioiden parissa? Suomen talvi on pitkä ja pimeä, jolloin luulisi olevan aikaa tutustua sääntökirjaan edes yleisimpien tilanteiden osalta.
Minä ja moni muu Golfliiton liittotuomari tulemme mielellämme juttelemaan ja kertomaan säännöistä seurojen harjoituksiin tai vaikkapa vuosikokouksiin, jos omatoiminen sääntöjen opiskelu tuntuu raskaalta.
Ja kaikille pelaajille vielä kerran tiedoksi: Me tuomarit olemme siellä kentällä auttamassa pelaajia, jos tulee sääntöepäselvyyksiä. Kannattaa käyttää palvelua hyväksi, sillä se on ilmaista ja saattaa jopa säästää lyönnin tai lyöntejä lopputuloksesta.
Muutamissa kilpailuissa on ollut tunne kuin tuomarit olisivat kentällä vapaaehtoisten kiperiä fantasiatilanteita ja kysymyksiä varten, kun pelaajat eivät ole pyytäneet avukseen. Tietenkin me ”kyttäämme” kellon kanssa pelinopeutta, mutta senkin me teemme siksi, että kaikilla olisi samanlaiset peliolosuhteet ja kierrokset saadaan kaikkien kilpailijoiden osalta pelattua ennen pimeää erityisesti syksyllä, kun pimeä tulee huomattavasti aikaisemmin.
Varmimmin pelaajaryhmä välttyy tuomarin kellotukselta, kun se pysyy edellä kulkevan ryhmän perässä eikä ole perässä tulevan ryhmän edessä. Nyrkkisääntönä esittäisin, että pelaajaryhmä on yleensä hyvässä tilanteessa, jos se saa lyötyä kaikki avauksensa par-4-väylällä ennen kuin edellä kulkeva ryhmä on poistunut sen väylän viheriöltä.
Tuomaritoimintaan kuuluu paljon muutakin työtä kuin pelkästään golfautossa istuminen ja sääntötilanteiden selvittäminen. Tuomarin tehtävänä on laatia paikallissäännöt yhdessä kilpailunjohtajan kanssa, tarvittaessa myös englanniksi. Kentän merkinnät tuomari tarkastaa ennen kilpailua lisäämällä tai poistamalla tolppia sekä maalaamalla rajoja tärkeisiin paikkoihin.
Kunnostettavien alueiden merkitseminen tolpilla tai maalaamalla kuuluu niin ikään tuomarin tehtäviin. Usein tuomari käy myös merkitsemässä reikien paikat kilpailupäiviä varten, jotta kenttähenkilökunta tietää mihin reikä tulee sijoittaa.
Reiänpaikat puhuttavat-usein syystäkin
Se homma ei mennyt kuin Strömsössä, kun olin kilpailunjohtajana The Erkko Trophyssä. En omilta kiireiltäni mukamas ehtinyt perehtyä Am-am päivän lipunpaikkoihin ja annoin homman tehtäväksi yhdelle kilpailun tuomareista. Hän epäonnistui lähes täydellisesti.
Kahdeksastatoista lipunpaikasta kaksi oli aivan mahdottomia. Näillä viheriöillä nähtiin useita viiden putin suorituksia ja joku puttasi kuulemma seitsemän kertaa ennen kuin luopui tai sai pallonsa reikään. Muutkin reikäpaikat olivat usealla viheriöllä melko reunoissa ja hankalissa paikoissa. Selityksenä eksoottisille lipunpaikoille tuomari kertoi halun säästää viheriöiden hyviä paikkoja itse pääkilpailua varten.
Mutta sekään ei onnistunut, kun eräs reikä oli sijoitettu niin jyrkkään rinteeseen, että pallo ei pysähtynyt lähelle reikää, vaan valui aina samaan kohtaan tasaiselle kolmen metrin päähän reiästä. Siihen muodostui päivän mittaan aivan selvät jalanjäljet, kun ruoho kului lähes pois ja samalla tuhoutui jopa kaksi hyvää lipun paikkaa tuolta viheriöltä.
The Erkko Trophy saatiin kuitenkin pelattua ja tuomarityöskentely onnistui tältä tuomarilta huomattavasti reikäpaikkojen valintaa paremmin, mutta varmasti menee hetki ja toinenkin tovi ennen kuin am-am-kilpailun pelaajat unohtavat nuo lipunpaikat, jos yleensä koskaan unohtavat.
Golfpelin hengessä on paljon ainutlaatuista
Monenmoisia vaiheita ja tilanteita mahtui tähänkin golfkauteen. Lopuksi haluaisin tuoda vielä esille golfpelin ainutlaatuisuuden ja pelin hengen kovassakin kilpailutilanteessa.
Finnish Tourin karsintojen toisen päivän myöhäisenä iltapäivänä eräs pelaaja soitti minulle ollessaan jo kotimatkalla. Hän oli jutellut ystäviensä kanssa ja huomannut, että hänen toisen kierroksen aikana tekemänsä droppaus ei tainnut mennä oikein ja hän on pelannut väärästä paikasta.
Ryhmässä pelanneet olivat kyllä hyväksyneet droppipaikan täysin, mutta pelaaja itse tuli toisiin ajatuksiin kotimatkalla. Yhdessä totesimme droppipaikan olleen väärän ja pelaajan siten pelanneen väärästä paikasta.
Nyt kun tuloskortti oli jo palautettu ja siitä puuttui kaksi rangaistuslyöntiä, jotka väärästä paikasta pelaaminen hänelle tuottivat, oli seurauksena pelaajan kilpailusta sulkeminen. Tämän pelaaja kertoi tienneensä jo ennen kuin soitti minulle, mutta halusi, että hänen tuloksensa korjataan eikä hän siten vie kenenkään jatkopaikkaa viimeiseltä kierrokselta.
Pelaaja olisi nimittäin selvittänyt kahden kierroksen jälkeisen katkon, ellei häntä olisi hylätty. Mielestäni pelaaja on ymmärtänyt golfpelin hengen ja toimi ihailtavalla tavalla, vaikka se saattoi maksaa hänelle osallistumisoikeuden ensi kauden Finnish Tourin kilpailuihin.
Kuinka monessa muussa lajissa kilpailija ilmoittautuu kilpailun jälkeen ja pyytää hylkäystä virheellisen suorituksen vuoksi? Ja kyseessä on virhe, jota muut eivät ole edes huomanneet.
Tällaista tapahtuu vain golfissa.
Arto Teittinen
Artolla on aina mielenkiintoisia ja asiallisia juttuja! Asenne on myös kohdalleen, tuomarin pitää olla auttamassa pelaajia. Tsemppiä jatkoon!
Erittäin mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja tarinoilta Teittiseltä, lisää näitä
Kiitos mainiosta artikkelista! Yhtä virkettä en ymmärtänyt esimerkkitapauksessa: ”No, pelaajalla on kyllä viisi minuuttia aikaa löytää pallonsa, mutta hän ei saa laittaa uutta palloa peliin ennen tuon määräajan umpeutumista.” Lainaus säännöistä: ”Pelaaja voi koska tahansa, yhden lyönnin rangaistuksella, pelata pallon mahdollisimman läheltä sitä paikkaa, josta alkuperäinen pallo viimeksi pelattiin (sääntö 20-5); toimien lyönti ja lyöntimatka -rangaistuksen mukaan.”
Tarkoittaa sitä, että jos uusi pallo on jo pelissä, niin vanhaan palloon käytettävä 5 minuuttia ei ole enää voimassa. Jos uusi on kehissä, niin vanha on hylätty
Teittisen jutussa kerrotaan, että pelaaja ei saa laittaa uutta palloa peliin tuon viiden minuutin etsintäajan kuluessa. Totta kai saa laittaa, mutta ei ole merkitystä sillä, sanooko pallon olevan varapallo vai ei, koska pelaajan lyödessä palloa hän samalla hyväksyy, että alkuperäinen pallo on kadonnut ja, että lyödystä pallosta tulee pelipallo vaikka kadonneen pallon etsimisen aloittamisesta olis kulunut alle viisi minuuttia. Ei aistia on, jos kävellessään uutta palloa lyömään, kaverit löytävät kadonneen pallon viiden minuutin etsintäajan kuluessa.
Kun tutustuin sinuun, opin kunnioittamaan kansanläheistä asennettasi sääntöihin, jolloin niistä tulee helpommin ymmärrettävät. Tervetuloa visiitille tänne lämpimään. Kaikkea hyvää jatkossa!
Onnittelut Artsille ja kiitokset kun otit mukaan FJT:lle hommiin – oli mukava ja opettavainen päivä. Myös muutamalle junnulle 🙂