TPC Harding Park on kulkenut pitkän tien rappiokuntoon ajautuneesta kunnallisesta golfkentästä major-isännäksi.
”Se oli äärimmäinen nöyryytys”, kuvailee sanfranciscolainen golfhistorioitsija Bo Links.
San Franciscossa, Olympic Clubilla, oli käynnissä vuoden 1998 U.S. Open, yksi miesten neljästä major-turnauksesta. Naapurikenttä Harding Park oli kisahumussa osallisena, mutta golfia siellä ei pelattu. Harding Park toimi turnauksen parkkipaikkana.
Harding Park ei ollut mikä tahansa golfkenttä. PGA Tour oli vieraillut siellä säännöllisesti jo 60-luvulla, mutta vuoden 1969 San Francisco Open Invitationalin jälkeen kiertue hylkäsi huonoon kuntoon päässeen kentän. Paluu suurten kilpailujen kentäksi tapahtui vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Kun golfkuume valtasi San Franciscon 1900-luvun alussa, kaupungin ensimmäinen kunnallinen kenttä Lincoln Park täyttyi nopeasti pelaajista. Kasvavaan kysyntään vastaamaan rakennettiin toinen kenttä, Harding Park. Sille löytyi mitä erinomaisin paikka Merced-järven itäpuolelta, vain noin kilometrin päässä Yhdysvaltain länsirannikon rantaviivasta. Tyyni valtameri ei kentältä näkynyt, mutta sen läheisyyden saattoi helposti aistia.
Väylillä oli suuria halkeamia, jotka kasvoivat koiranputkea. Bunkkerit rehottivat, mutta hiekkaa niissä ei ollut.
Harding Parkin savinen mutta hedelmällinen maaperä soveltui erinomaisesti golfkentän pohjaksi, minkä saattoi päätellä myös siitä, että Merced-järven eteläpuolella oli ennestään jo kolme yksityistä huippukenttää, vain lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan.
Yhdeksi U.S. Openin vakiokentistä myöhemmin nouseva Olympic Club sekä maineikas San Francisco Golf Club oli rakennettu jo 1800-luvun puolella. Willie Lockin suunnittelema ja Alister Mackenzien hieman myöhemmin virittämä Lake Merced Golf Club oli puolestaan avattu kaksi vuotta ennen Harding Parkia. Yhtä tasokasta neljän eri golfkentän ryhmittymää saa yhä nykyäänkin Yhdysvalloista etsiä.
PGA Tourin rukkasten jälkeen alkoivat Harding Parkin synkät vuodet. San Franciscon kaupungin puistotoimen hoitaman kentän kunto heikkeni edelleen 70- ja 80-luvuilla, kun kentänhoidon budjetista leikattiin.
90-luvun lopulle tultaessa kenttä oli jo lohduttomassa kunnossa. Riittämättömän kastelujärjestelmän vuoksi väylillä oli suuria halkeamia, jotka kasvoivat koiranputkea. Bunkkerit rehottivat, mutta hiekkaa niissä ei juuri ollut. Bunkkereiden seinämät olivat osin romahtaneet. Griinejä pidettiin pitkinä, jotta niiden ruoho pysyi ylipäätään hengissä. Väylätkin olivat huonossa hapessa ja varsinkin heikossa auringonvalossa korkeiden puurivistöjen varjostaessa niitä. Valon puutteesta väylät olivat muuttuneet paikoin paljaiksi ruohosta.
”Kenttä oli julkinen häpeäpilkku”, Bo Links kuvailee.
Harding Parkin pelastajaksi ilmestyi mies nimeltä Frank ”Sandy” Tatum. Hän oli sanfranciscolainen asianajaja ja toiminut Yhdysvaltain golfliitto USGA:n presidenttinä vuosina 1978-79. Tatum oli nähnyt sekä Harding Parkin parhaat vuodet 60-luvulla että sen rappion.
Harding Parkista tuli TPC Harding Park.
Tatum ohitti USGA:n ja kääntyi suoraan Tim Finchemin, PGA Tourin silloisen komissaarin, puoleen. Hän taivutti Finchemin uskomaan, että Harding Park voitaisiin remontoida vielä huippukuntoon. Vuoden 1998 alussa julkisuuteen vuodettiin tieto, että Finchem harkitsi PGA Tourin päätösosakilpailun, Tour Championshipin, kisakentäksi Harding Parkia. Se antoi potkua kentän kunnostussuunnitelmille.
Erinäisen kentän hallinnoimiseen liittyvän kädenväännön jälkeen peruskorjaus pääsi vihdoin vauhtiin vuonna 2002, PGA Tourin komennossa. Kentältä kaadettiin satamäärin puita ja ruoholajikkeet vaihdettiin. Kaikki griinit ja bunkkerit rakennettiin uudelleen, ja osa jopa uusiin paikkoihin. Kentän kastelujärjestelmäkin uusittiin, samoin klubitalo.
24 miljoonaa dollaria maksaneen perusteellisen korjauksen jälkeen Harding Park avattiin uudelleen elokuussa 2003. Kahdeksan kuukautta myöhemmin, Finchem kertoi, ettei Tour Championshipiä sittenkään järjestettäisi Harding Parkissa. Sen sijaan, kenttä isännöisi vuoden 2005 WGC-American Express Championshipiä.
Turnaus oli menestys – etenkin, kun se sai arvoisensa huipennuksen: Tiger Woods kukisti John Dalyn uusinnassa. Woods oli pelannut Harding Parkissa jo amatöörivuosinaan, ja oli muodonmuutoksesta ihmeissään.
“Kenttä oli aiemmin yhtä apilakenttää”, Woods sanoi.
Seuraavaksi oli vuorossa Presidents Cup, jota Harding Park isännöi vuonna 2009. Vuotta myöhemmin kenttä liitettiin PGA Tourin operoimien TPC-kenttien (Tournament Players Club) verkostoon ja se sai nimeensä maineikkaan etuliitteen. Harding Parkista tuli TPC Harding Park.
Samoihin aikoihin alkoivat keskustelut siitä, että Yhdysvaltain PGA:n pitäisi järjestää oma majorinsa, PGA Championship, TPC Harding Parkissa. Golfin paluu olympialaisiin vuoden 2016 Rion kisoista alkaen kuitenkin mutkisti asiaa, kun huippugolfin kilpailukalenterin rukattiin samalla uusiksi ja PGA Championshipin ajankohta vaihtui elokuulta toukokuulle.
Rory McIlroy vei TPC Harding Parkissa pelatun WGC:n reikäpelimestaruuden nimiinsä vuoden 2015 turnauksessa. Kuva Getty Images
Heinäkuussa 2014 sopimus oli lopulta valmis. Tim Finchem ja Yhdysvaltain PGA:n silloinen presidentti Ted Bishop kertoivat ylpeinä, että TPC Harding Parkissa pelataan seuraavina vuosina kolme merkittävää golfkilpailua: vuoden 2015 WGC-Match Play, vuoden 2020 PGA Championship ja vuoden 2025 Presidents Cup.
Turnauksista ensimmäinen järjestettiin ajallaan, mutta muilta osin suunnitelma ei vieläkään mennyt kerralla maaliin. Koronapandemia siirsi PGA Championshipin ajankohtaa toukokuulta elokuulle ja edelleen Presidents Cupien sykliä kokonaisella vuodella eteenpäin. Yhdysvallat ja kansainvälinen joukkue kohtaavat TPC Harding Parkissa siis vasta vuoden 2026 Presidents Cupissa – ellei sitten suunnitelma jälleen muutu.
Ensimmäistä majoria kentältä ei kuitenkaan enää mikään vie. TPC Harding Parkista tulee torstaina 6. elokuuta 2020 golfhistorian 119. kenttä, joka on isännöinyt miesten major-turnausta.
Lue seuraavaksi: Onko kauden ensimmänen – ja viimeinen – major kahden kauppa?