Melkein citygolfia - Golfpiste.com

28.6.–5.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[15][27]
KilpailuaSuomalaista
Golfkentät

Melkein citygolfia

Golfmuotia Talin malliin 1950-luvulta. Kuvassa

HGK:n klubirakennnus huokuu historian. Kaikille avoin ravintola on noussut varsin suosituksi lounas-ja illallispaikaksi.

HGK:n klubirakennnus huokuu historian. Kaikille avoin ravintola on noussut varsin suosituksi lounas-ja illallispaikaksi.

Asumme Helsingin Etu-Töölössä, joten automatka Pitäjänmäelle vie vain parikymmentä minuuttia. Emme käänny vielä Stockmann Tukun kulmasta, vaan jatkamme seuraavasta risteyksestä poikki teollisuusalueen ja hetkessä ruuhkat ovat takana. Ajelemme hissukseen pitkin hiekkaista vanhojen vaahteroiden reunustamaa kartanotietä, ja pian ykkösväylän greeni näkyy jo vasemmalla.

Tulemme kartanoon vähän kuin takapihan kautta, jätämme auton parkkipaikalle, otamme bagikärryt ja lähdemme tutustumaan tiluksiin. Keskustan aamuliikenne oli elokuun viimeisenä perjantaina odotettua sujuvampaa, joten ehdimme nauttia aamiaisen ennen tiiausaikaa.

Ravintolarakennus on sokkeloinen talo terasseineen ja monine pikku huoneineen, mutta tuoreiden leivonnaisten tuoksu paljastaa missä päin myyntipiste on. Seinien valokuvat kertovat samaa kuin herraskainen rakennuskin, historiaa on.

Caddiemaster ja suihkutilat ovat toisessa rakennuksessa lähellä ykköstiitä. Ensivaikutelma on kodikas ja sympaattinen.

Markku Ignatius on monella mittarilla Suomen aktiivisimpia golfjohtajia. Aiemmin hän toimi Lohjalla St.Laurence Golfin toimitusjohtajana.

Markku Ignatius on monella mittarilla Suomen aktiivisimpia golfjohtajia. Aiemmin hän toimi Lohjalla St.Laurence Golfin toimitusjohtajana.

Toiminnanjohtaja Markku Ignatius on aloittanut työssään reilu vuosi sitten, ja hän on päättänyt laittaa kentän kuntoon. Hän listaa perinteisen Talin golfkentän parhaat puolet kuin arvoasuntoja keskustassa kauppaava välittäjä: sijainti, sijainti ja sijainti.

Ignatius tietää, että kentän kuntoa on aiempina vuosina moitittu ja ensivaikutelma on ollut joillekin pettymys, mutta asia on kuulemma hoidossa.

­ – Tämä on arvokas kenttävanhus. Puusto ja kartanomiljöö suorastaan huokuu perinteitä, se on parasta. Kunto oli jo viime kesänä aika hyvä, ja tänä kesänä se on erinomainen. Ainoastaan seiskaväylän greeni on huonossa kunnossa, muut ovat kaikki tasaisen liukkaita, hän tiivistää.

Seuraavana työlistalla ovat talon edustalla olevat väylät (mm. 6 ja 18), jotka ovat vanhaa merenpohjaa ja maaperältään savisia, niiden kuivatusjärjestelmä on pakko jossain vaiheessa uusia.

– Sen jälkeen siirrytään kartanon puolelle. Piha-alueella ensimmäinen tehtävä on väylien kattaminen, hiekkaa on liiaksi ja kaikkialla, Ignatius kertoo.

Hänellä on viisivuotissuunnitelma; sen jälkeen kaikki näyttää paremmalta kuin nyt.

Ja niin tiiaamme liikkeelle toisella draivilla, aamukohmeessa soin itselleni mulliganin. Ykkösväylän näkymä on avara ja puistomainen ja puut ovat vanhoja, väylät hyvässä kunnossa parin viikon takaisen Erkko Trophy kisan jälkeen. Vältämme bunkkerit ja teemme liukkailla greeneillä puttaukseen totutellen bogit. Siitä se lähtee.

Kakkosväylä kiertää takaisin klubin luo, ja siitä jatkamme kauniin parkolmosen greenille ympäröiviä puita ja bunkkereita vältellen. Liukas on tämäkin, joten puttaamiseen pitää todella keskittyä. Jatkamme Munkkiniemen suuntaan, merta kohti, mutta rantaan asti väylät eivät ulotu. Vettä ei alkupuolella ole lainkaan, mutta ojia ja outteja on aivan riittämiin.

Vitosväylä nousee taas klubitalolle. Väylät on rakennettu tosi säästeliääseen tilaan, alue on käytetty täydellisesti, mutta kiitos vanhojen puiden, vaikutelma on enemmän puisto kuin peltomainen.

Klubitalon lisäksi toinen risteysasema on ns. Piccadilly-aluen väylän ysi päässä, jossa on samalla aukiolla myös 12 ja 15 väylien greenit. Ja lähteviä väyliäkin on kolme: 10, 13 ja 16 . Yllättävän hyvin kaikki sujuu eikä fore-huutoja kuulu.

Bunkkerit houkuttelevat yllättävän paljon, mutta onneksi pääsin ylös melko sujuvasti. Vettä ei vieläkään näy monestakaan kohtaa. Kierroksen idyllisin paikka on väylällä 16, jossa greeni jää suojaan veden taakse.

Mies kehuu vanhoja puita ja kodikasta miljöötä: Tämä on kaunis puistokenttä, historia antaa lisäbonuksen, kuin olisimme ulkomailla, ja näin lähellä kotia.

– Katso noitakin kahta vanhaa lehmusta väylän reunalla, hän sanoo, ne ovat kallistuneet toistensa puoleen ja näyttävät melkein hyväilevän toisiaan.

Emme pidä taukoa, mutta istahdamme silloin tällöin edellä kulkijoita odotellessamme hetkeksi penkille hörppäämään rauhassa vettä. Penkkejä on muuten jokaisella tiiauspaikalla.

Olemme molemmat vakuuttuneita, että tämä kenttä sopii muutenkin mainiosti vaikka huonokuntoisellekin, sillä vaikka kumpuja ja korkeuseroja on jonkun verran, niin siirtymät ovat kaikki tosi lyhyitä. Meno tuntuu ripeältä ja kepeältä.

Syömme edullisen klubilounaan ja viipyilemme aurinkoisella terassilla. On kiehtovaa ajatella, että täällä on istuskeltu jo kahdeksankymmentä vuotta sitten.

Tämä on yhdistyspohjainen kenttä ja jäsenyys täällä on tavoiteltua, mutta osakkeita tänne ei kaupata. Tänne jonotetaan, ja kun lopulta onnestaa, niin sitten maksetaan ”kynnysraha”, joka on tällä hetkellä 5000 euroa, jota ei voi siirtää eikä myydä kenellekään. Jäseniä on tällä hetkellä 1350, ja vaihtuvuus on aika pientä.

Teemme päätöksen, että aiomme hakea klubin jäsenyyttä. Olkoonkin, että jonotus voi kestää viisitoista vuotta, mutta ei se mitään.

Tali sopii nimittäin oikein hyvin vanhuudenpäivien kentäksi. Lähellä kotia, ei ole pitkä matka ajella. Tiiviillä kentällä ei väsymyskään niin helposti yllätä, ja jos uupuu niin aina löytyy penkki mille istahtaa ihailemaan suomalaisen golfin syntysijoja. Ei hullumpi vanhuuspäivien visio!

Sanna Wirtavuori

Ripaus historiaa. HGK:n 75-v juhlakilpailussa kesällä 2007 Aron ja ja Salimäen pariskunnat pukeutuivat entisaikojen malliin.

Ripaus historiaa. HGK:n 75-v juhlakilpailussa kesällä 2007 Aron ja ja Salimäen pariskunnat pukeutuivat entisaikojen malliin.

Mikä: Helsingin Golfklubi on Suomen vanhin golfseura, perustettu 1932. Talin kartanon mailla, Helsingin Pitäjänmäellä sijaitseva golfkeskus sijaitsee aivan asutuksen tuntumassa, vanhojen puiden suojassa. Haastetta tuovat vanhat puut ja liukkaat greenit.

Green fee: 70 € , (tasoitusvaatimus miehillä 30 ja naisilla 36)

Toimitusjohtaja Markku Ignatius: ”Jokaisen suomalaisen golfarin kannattaisi pelata tämä kenttä ainakin kerran elämässään. Tämä on historiaa, täällä näkee mistä golf on Suomessa alkanut.”

Muuta tekemistä: Helsingin rautatieasemalle on vain kuusi kilometriä – joten ruoka- ja majoituspaikkoja sekä kulttuuritarjontaa on yllin kyllin.

www.helsingingolfklubi.fi/)

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (4 kpl)

  • Jarmo Akkanen says:

    Ignatius : ”Kunto oli jo viime kesänä aika hyvä, ja tänä kesänä se on erinomainen”. Erikoinen näkemys toiminnanjohtajalta, itse tänä kesänä Tallissa pelattuani väittäisin kentän ( väylien/tiiboksien ) olevan korkeintaan kohtalaisessa kunnossa !! Vertailukohtana n. 15 eri kenttää eteläsuomesta. Jokainen toki kehuu omaansa, mutta luulisi Ignatiuksenkin pelaavan myös muualla kuin Talissa. Erinomaisuuteen on valitettavasti vielä aika paljon matkaa. Mielestäni esim. Kytäjän kenttämestarit voisivat todeta kentän olevan erinomaisessa kunnossa…

  • Juha Rossi says:

    Mun mielestä Tali on ehdottomasti yksi mukavimpia kenttiä Suomen niemellä. Vaikka kunto ei olisikaan aina täydellinen (vettä muutamalla väyliällä johtuen merenpinnasta jne) niin fiilis kentällä on kyllä loistava. Hinta on aika suolainen mutta kerran pari kesässä sen maksaa mielellään! Ignatiuksen kanssa samaa mieltä, Talissa pelaaminen kuuluu suomalaisen golffarin yleissivistykseen!

  • Markku Ignatius says:

    Jarmo Akkaselle sen verran täsmennyksenä, että kentän kunto edellisiin vuosiin verrattuna on ollut erinomainen, sen verran uskallan julkisesti Talia kehua. Artikkelin kirjoittaja haastatteli minua puhelimessa ja ehkä kijoitukseen jäi se maku, että kaikki olisi erinomaisessa kunnossa. Ei toki. Vielä on matkaa siihen, että Tali olisi jonain päivänä Suomen huippua kunnoltaan (kuten Kytäjä ja Linnagolf ainakin tänä kesänä), jahka siihen koskaan meidän olosuhteissa päästäänkään (esim. väylien rakenne savisessa maassa). Mutta työtä tehdään kovasti mm. kuivatuksen uudelleensuunnittelun myötä. Nyt on peruskorjauksessa 7. viheriö ja siksi loppukauden hionnatkin on alennettu.

  • Markku Ignatius says:

    Viimeiseen lauseeseen jäi painovirhe, eli piti kirjoittaa hinnat (ei hionnat). PS. Mätäjokeen on muuten väylän 16 kohdalle tehty upeat kalaportaat ja joki solisee nyt sillan kupeessa