Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Swingin siirto rangelta kentälle?›Re: Swingin siirto rangelta kentälle?
ts kirjoitti: (23.8.2007 1:03:39)
Tuota… mitenkäs näet sellaisen asian, kuin hermotuksellinen kyllästyminen. Hyvänä esimerkkinä Langerin puttimuutokset vuosien varrella, kun häiriö hiipii kimppuun. Hänhän ei ole koskaan tehnyt piiku fixausta, vaan täysin toisenlaisen suorituksen valjastanut käyttöön.
Hyvä pointti. Tuohon lienee kaksi näkökulmaa, joiden pätevyydestä on vaikea kiistellä. Jos nimittäin kriteerinä on ’paraneminen’, lienevät molemmat käyttökelpoisia.
Nuo kaksi otetta eronnevat lähtökohtaisesti siinä, mikä oletetaan ongelman syyksi. Psykologista puolta (osumakammo) painottava näkökulma korostaa sitä, että swingi on kunnossa (’eihän harkkaswingissä ilman palloa esiinny yipsiä’), mutta pää ei hallitse tilannetta. Tämä otteen mukaan muutokset swingissä ovat turhia – olennaista on päästä eroon ahdistuksesta.
Toinen näkökulma nojaa ehkä enemmänkin neurologiseen häröilyyn (usein tosin tietämättä itse perustelua), ja lähtee siitä, että korjaus edellyttää uudelleenhermottamista. Se on juuri se, jota Langer on harrastanut. Kun homma tökkii, paketti uusiksi. Puttaamisen osalta se on ehkä helpompi myös toteuttaa kuin swingin osalta.
Todellisuudessa nämä eivät kuitenkaan ole toisistaan täysin riippumattomia näkökulmia, kuten alla on tullut pariin kertaan todettua. Vaikka ongelman ydin olisi neuromuskulaarinen oikosulku, se saa välittömästi seurakseen psykologisen vastineen. Voit kuvitella mitä David Duvalin päässä alkoi tapahtua, kun draivit yhtäkkiä alkoivat sinkoilla mihin sattuu. Michelle Wie taitaa käydä samaa prosessia läpi parhaillaan. Omalla kohdallani tuo uudelleenhermottaminen on ollut ainoa toimiva keino. Tatsin hakua uusin keinoin. Se mikä on mielenkiintoista – ja mitä ilmeisesti sinäkin tuossa kysymyksessäsi haet – on se, että vaikka ’uuden swingin’ lopputulos viime kädessä kuitenkin muistuttaa sitä edellistä, alkuperäistä, voi siinä nähdä jotakin olennaista kehittymistä. Kärjistäen: ikään kuin jotain olennaista olisi onnistuttu parantamaan siiheen alkuperäiseen nähden. Ja vieläpä jotain sellaista, jonka olemassaolo (korjausliike, kompensaatio, you name it) nimenomaan lisäsi moisen neuromuskulaarisen härön todennäköisyyttä, ellei jopa aiheuttanut sitä.
Silti en voi ymmärtää, miten joku voi kärsiä yipsistä putatessa 😉