Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Suomiporojen taktiset kyvyt›Re: Suomiporojen taktiset kyvyt
Oli tossa loppuheinäkuusta tilanne, että pääsin pelaamaan kädin kanssa ja pelliseurakin oli hyvää.
Kenttänä oli HillSide ja tasuri oli 23,0 (ja on edelleen). Etuysillä pääsin pikku ’hurmokseen’ ja lyödessä en ajatellut mitään muuta kuin palloa ja sijaintia, JOHON SEN LYÖNNILLÄNI LAITAN. Muuten kyllä heitettiin läppää IHan tavallisesti. Muutama bogi ja paari (1 tupla?) ja päätyyn toinen birkkuni.
Ysi reiän birkku kuvastaa tuota etuysiä hyvin: olin gpc:n kisoissa lukenut joka väylän kuvauksen (en muista kenen, mutta kiitos niistä) aika huolellisesti ja muistin esim, että sellanen tarkka avaus yksinäisen koivun vasemmalle puolelle. Kakkosta pääsinkin lyömään kivasti, tosin jalat 10 senttiä palloa korkeemmalla, mutta muuten ok – ’Älä vedä pitkäksi; siellä on rotko’. Vedin pehmeän seiskan ns lay uppina, joka jäi viisi metriä kernistä. Katsoin suunnilleen mihin haluan chipin tiputtaa (siinä on sellanen nyppylä kernin etuosassa) ja pallo rullasi siitä about kahteen metriin. Tuuppasin pallon sisään ja HUOMASIN VASTA SEN JÄLKEEN, ETTÄ BIRKKU TULI.
Etuysi 43 lyöntiä eli selkeä personal best (23 pistettä muistaakseni).
Takaysillä mietin koko aika, kuinka paljon tasuri tippuu, jos pelaan näin ja näin. Tuloksena 56 lyöntiä ja 13 pinnaa. V***ttaa vieläkin.
Mulla on eka kesä kolopalloa takana enkä missään tapauksessa lähde vertaamaan itseäni edes fgt:n pelaajiin, mutta haluan tuoda esille ja yhtyä sekä alleviivata jo mainittua ’lyönti-kerrallaan’ -ajattelua, vaikka se onkin niin ikivanha hokema. Ei auta, että osaa toistaa mantraa, pitää osata pelata sen mukaan.