Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Suomalainen ylivertaisuus›Re: Suomalainen ylivertaisuus – Junnut ja seuratoiminta
Tämä ei ole vastaus mihinkään aiempiin viesteihin vaan kokemuksia siitä mitä olemme junnun kanssa huomanneet seuran/seurojen junioritoiminnasta hyvää/huonoa/ideoita/kustannuksia/toimintatapoja yms.
Alkukesällä oli kolmen päivän junnuleiri ja se oli ainakin omalle pojalle hieno kokemus, pääsi seuran edustuspelaajan kanssa kiertämään kentää 9 reiän verran ja palaute oli todella positiivista. Näki samalla kuinka peliä pelataan ja kuinka harjoittelun kautta pääsee hyviin tuloksiin. Tätä toivoisi lisää, jos vaikka kolmella junnulla kerralla olisi mahdollisuus päästä kilparyhmän pelaajan kanssa pari kertaa kesässä kiertämään koko kentän. Siinä saisi oppia myös vähän pelistrategiasta mitä tulisi ottaa huomioon. Toivottavaa tietysti olisi, että seuran prolla olisi myös joskus aikaa kiertää seuran kenttä tai edes muutama väylä ’haastajaryhmän’ junnujen kanssa, vaikka pientä maksua vastaan ennen tai jälkeen maksullisten kurssien. Siinä voisi seuran prokin nähdä paremmin kenellä on aineksia isompana hyvään menestykseen golfuralla ja kuinka saatu, edes pienikin oppi on mennyt perille. Ymmärtääkseni pron sana painaa aika paljon, kun kavereita nostellaan kilparyhmiin sitten joskus.
Se mitä olen kiertänyt muutamien junnujen kanssa omilla pelikierroksella, on ollut todella antoisaa ja opettavaa puolin ja toisin. Suurin virhe minkä olen näiden kanssa huomannut on kilpailu siitä kuka lyö pisimmälle mahdollisimman pienellä mailalla, tuntuu olevan perisuomalainen kilpailuvietti ja kuka on kovin jätkä ja sitten aletaan repimään oikein urakalla. Lopputulos ei varmasti ole niin hyvä kuin jos olisi valittu vähän isompi rauta ja rauhallisempi swingi näin saadaan enemmän positiivisia kannustavia kokemuksia. Toivottavasti olen ollut oikeassa.
On myös todella hienoa, että oman seuran edustuspelaajilla on ollut aikaa vetää junnujen treenejä kerran viikossa. Siinä ei tosin päästä kovinkaan syvälle, jos aikaa on 1-1,5 tuntia ja kavereita on ryhmässä noin 10. Järjestelyissä olisi ollut hieman toivomisen varaa kun kentällä odotti 12 kaveria eikä vetäjää tullut paikalle, lienee tietokatkos jossain, ymmärrettävää. No pitihän pojille ohjelmaa keksiä ja vedin ’treenit’ itse, ainakin oli kommenteista päätellen kivaa se lienee tarkoitus.
Pienillä asioilla parannuksia:
En pitäisi todellakaan huonona asiana sitä, että esim. seuran pro, joku kokenut edustuspelaaja tai muuten hyvä pelaaja tekisi pienen opuksen missä kerrottaisiin lyheyesti ja yksinkertaisesti kuinka omaa peliään voi parantaa. Tämä ei ole opas jolla tehdään huippupelaajia, mutta jonka avulla saadaan rutiineja kehitettyä ja sitä myöten herättää itsessä ajatuksia pelinsä parantamisessa.
Opas voisi sisältää ne perusasiat jotka tulee ottaa huomioon kentällä. Jaottelu voisi olla vaikka seuraavan kaltainen muistilista, ne kun tuppaa unohtumaan siellä kentällä ja keskitytään vain saamaan pallo sinne greenille unohtaen kaiken opitun, liekö syy suorituspaineissa?
1. Hyvän swingin perusasiat.
2. Lyöntiin valmistautuminen, pallon sijoittaminen,
3. Mailojen käyttö eri tilanteissa, mihin mikäkin on tarkoitettu.
4. Chipit eri paikoista, bunkkerilyönnit.
5. Puttauksen perusteet, greenin luku.
6. Pelistrategiaa.
Lisää saa keksiä.
Lopuksi vielä kustannuspuoleen, ainakin olisin itse valmis maksamaan junnun saamasta harjoittelusta ainakin pariin sataan €:oon kaudessa, ei kaiken tarvitse olla muilta seuran jäseniltä pois tai ilmaista. Tämän, kun jakaa viidelle kuukaudelle niin ei se paljoa ole. Onhan näiden junnujen pelikausimaksut yleensä aika edullisia, jos saavat hyvää opetusta niin tuskin kukaan vanhempi ei ole valmis siihen vähän satsaamaan. Jätetään vaikka se huippudraiveri ostamatta ja ostetaan vain hyvä ja sopiva, sillä tuokin on kustannettu ja lopputulos on varmasti parempi, vaikkei sitä nämä junnut aina varmaan ymmärrä.
Tuossa nyt päälimmäisenä mieleen tulevia asioita, ampua saa jos haluaa.