Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Suomalainen ylivertaisuus›Re: Suomalainen ylivertaisuus
Pitkästä aikaan loistava keskustelu. Kiitoksia kaikille. Tästä saa itse aika hyviä ajatuksia toiminnan kehittämiseen, osa uusia, osa sellaisia joita itsekin on miettinyt / kokeillut.
Saattoi jossain viestissä tästäkin jo olla, mutta tuohon pelaajien kehittämiseen -> huipulle tähtäämisen pari juttua.
Laadukas harjoittelu on aloitettava varsin nuorena, motorinen herkkyys on parhaimmillaan 10 ikävuoden kahden puolen, eli silloin on perusliikesarjat saatava opetettua.
Golfin harjoittelu ja kehitys on vuosikausien työ. Harjouttelu tässä lajissa eroaa moneen muuhun urheiluun siinä, että golfari on pitkälti itse vastuussa harjoitusohjelmien noudattamisessa, jokaista treeniä ei valmentaja valvo pilli suussa kitarisat punaisena vrt. jääkiekko.
Panostus. Suomessa ainakin jääkiekko, jalkapallo, koripallo ja taitoluistelu ovat onnistuneet luomaan kulttuurin, jossa junnujen vanhemmat sidotaan toimintaan mukaan päälakea myöten. Vanhempien ajallinen ja rahallinen panostus näissä lajeissa on ihan mieletön.
Minulle on moni junnugolfaajan huoltaja todennut, että tämä on hyvä harrastus, nakkaa junnun kerta kaksi viikossa kentälle treeneihin, itse ei tarvitse olla paikalla, maksaa pienen kausi maksun ja homma hoituu.
Golfia ei vielä laajassa mittakaavassa mielletä vanhempien keskuudessa huippu-urheiluksi, vaan koko perheen hauskaksi harrastukseksi, jonka opettaminen on kuitenkin kohtuullisen vaativaa. Varsinkin golfissa isä-poika, äiti-tytär opetussessiot päättyy usein katastrofiin.
Helpompi nakata junnu seuran treeneihin samaan perusopetusta, jotta voidaan sitten kesälomalla käydä koko perheen voimin Katinkullassa pelaamassa viikko ruuhkagolfia.
Tämän kulttuurin muuttaminen on suuri haaste, siinä peiliinkatsomisen paikka meillä valmentajilla, seuraaktiiveilla, golfliitolla vanhemmilla…
Tarkoitan tällä kulttuurin muutoksella nimen omaan huippu-urheilun näkökulmaa.
Toki golf on massaurheilua, jossa suurin osa opetusta hakeva haluaa vain perusoppia, jotta kentällä olisi mukavempaa, ja ei tätä osaa ole syytä vaikeuttaa tai pilata totalitäärisella harjoittelulla, haaste on siinä, että tästä massasta pitäisi tehokkaammin scoutata lahjakkuudet esiin, kilpailulliset kyvyt ja luoda heille huippu-urheilun vaatimat harjoitusolosuhteet, samalla joudutaan kilpailemaan näiden suomalaisten isojen lajien kanssa ajankäytöstä, joista nyt viimeisimpänä uhkana on tuo pirun salibandy. Se vie paljon hyviä, urheilullisia junioreita pois muilta lajeilta, se kun on lajina niin helkkarin hauska peli harrastaa.