Chip Greenside kirjoitti: (1.10.2012 18:04:46)
Kyllä siellä koko joukkueella on ollut mahtava tunnelma. Mikään ei voita itse kokemaa voittoa, vaikka muistan hyvin Väätäisen voitot Helsingissä vuonna 1971 ja kuinka hienolta silloin tuntui. Kun Kaymer upotti viimeisen putin ja näki hänen ja joukkuetovereiden ilmeet ja riemun, niin tuli elävästi mieleen omat kokemukset kymmenien vuosien takaa kun Suomen mestaruutemme oli varmistunut.ja saimme siitä tiedon. Yhdessä kokeminen ja sen jakaminen kavereiden kanssa, joiden kanssa on pelannut ja harjoitellut yli kymmenenkin vuotta on kokemuksena sellainen, että sitä ei ylitä mikään kokemus oman perheen ulkopuolella. Samalla se tuo sellaisen yhteenkuulumisen tunteen, että vaikka jotakin kaveria ei olisi tavannut kymmeniin vuosiin ja tapaa uudelleen, niin kaikki on ikäänkuin ennallaan kuin oltaisiin eilen tavattu viimeksi. Ne on hienoja kokemuksia tuollaiset, vaikkakaan Suomen mestaruutta ja Ryder Cup’ia ei voikaan verrata toisiinsa.
Allekirjoitan täysin. Itsellä on samanlaisia kokemuksia ja yritän hankkia niitä lisää niin kauan kun kynnelle kykenee. Ainoa asia mitä hiukan viilaisin on tuo SM:n ja Ryder Cupin eriarvoisuus. Yksittäisen urheilijan kokemus voi olla vaikka vitosdivarissa samaa luokkaa. Yleensä kuitenkaan näin ei ole, koska ne intohimonsa säilyttävät pelaavat korkeammalla tasolla.
Lapsillahan lähes jokainen pihassakin pelattu matsi vastaa intensiteetiltään ja tunneskaalaltaan Ryder Cupia. Sen tunteen kun pystyisi säityttämään koko ikänsä, niin olisi kova jätkä ja urheilu olisi yhtä juhlaa.