Itsellekin tämä oli jostain syystä harvinainen penkkiurheiluelämys. Siis oikein poikkeuksellinen. Mikään major ei pääse lähellekään, ja harva muun lajin kisakaan.
On upeaa nähdä kun jokin kisa on urheilijalle todella tärkeä. Aika harvoin kun ammattiurheiljat syttyvät oikein kunnolla emotionaalisesti ja kaikki muu unohtuu. Jotkut olympiafinaalit ja futiksen mm-finaalit ovat niitä ainoita joissa aikuiset miehet itkevät onnesta ja liikutuksesta. Ja nyt sitten tämä. Hommaa varmaan korostaa se, että joukkuekisat ovat golfareille epätyypillisiä, ja siksi ne tuntuvat entistäkin tärkeämmiltä ja hienommilta kun niitä pääsee pelaamaan.
Oli kyllä niin fantastinen kisa, että tätä on vaikea ylittää. Joku Suomi-Ruotsi -lätkän olympiafinaali jonka Suomi hoitaa jatkoajalla voisi mennä elämyksenä samoihin.