Etusivu›Foorumit›Yleistä›Kenttien Osakkaille tarjotut edut.›Re: Pelaava osakas vs vuokraava osakas
Partin kysymys on relevantti. Pari sivua (?) taaksepäin tässä ketjussa esitin itsekin näkemyksen, että tästä juridiikasta kinastelu on sinällään takapuoli edellä puuhun kiipeämistä. Yhtiöjärjestystasolla on hyvä asettaa toiminnan raamit sellaisiksi, että säätelyä voidaan tehdä juridisesti kestävällä tavalla mihin tahansa suuntaan strateginen suunnittelu osoittaa. Olennaista on kuitenkin pohtia MITÄ, MIKSI ja MITEN säädellään.
Lähtökohtaisesti ajatus osakaspelaamisen suosimisesta liittynee ajatukseen siitä, että osakkeen arvonkehitystä edistetään parhaiten toimilla, jotka tekevät osakkaana pelaamisesta eduiltaan (kustannukset tai laadulliset tekijät) ylivertaisen pelimuodon vuokra- tai greenfee-pelaamiseen verrattuna. Taustalla lienee jonkin verran myös ajattelua siitä, että ’kenttä on rakennettu osakkaiden varoilla’, joskin tämä ajatus on monella tuntemallani kentällä sikäli harhaanjohtava, että nykyiset osakkaat ovat usein ostaneet osakkeensa jälkimarkkinoilta eivätkä ole suoranaisesti pääomittaneet yhtiötä.
Em. ajatusmalli toisaalta pitää sisällään myös sen olettamuksen, että golf ei ole liiketoimintaa, vaan lähinnä enemmän tai vähemmän löyhä yhteenliittymä ihmisistä, jotka haluavat yhdessä pelata samalla kentällä. Tähän ajatusmalliin pitäisi sisältyä mielestäni implisiittisesti sellainen seuraus, että osakkaat tällöin myös maksaisivat toiminnan kulut kokonaisuudessaan. Kustannusten noustessa jatkuvasti on kuitenkin monella kentällä havaittavissa osakaskunnassa haluttomuutta oman maksurasitteen alituiseen nousuun.
’Suuressa maailmassa’ golf on usein liiketoimintaa joko itsessään tai kiinteistöliiketoiminnan ympärillä. Näillä kentillä pelaajat pääosin eivät ole osakkaita, vaan klubin jäseniä tai greenfee-pelaajia. He maksavat vain ja ainoastaan yhdestä asiasta – pelaamisesta – ja yhtiön pääomittaminen yms. on yhtiön omistajien vastuulla. Tässä mallissa on monta etua, joista suurimpia on yhtiötä koskevan päätöksenteon helppous. Huomioitavana ei ole satojen pienosakkaiden yksilöllisiä intressejä, vaan omistajien taloudelliset intressit, joiden pohjalta toivottavasti liiketoimintaa saadaan pyöritettyä kannattavasti.
Vieraspelaaminen eli greenfee-pelaaminen on minusta alusta pitäen kuulunut olennaisena osana lajin kulttuuriin. Vierailu muilla kentillä on ollut mahdollista ja jopa toivottavaa. Vieraat ovat perinteisesti maksaneet pelaamastaan kierroksesta huomattavasti korkeamman korvauksen kuin osakkaat/jäsenet, jotka vastavuoroisesti maksavat kovempaa korvausta muualla kuin kotikentällään pelatessaan. Vieraspelaaminen on kentän kannalta yhtäältä tapa pienentää oman osakaskunnan maksurasitetta ja toisaalta välillisesti palvelutuotantoa omalle osakaskunnalle, joka vastavuoroisesti voi vierailla muualla.
Vuokrapelaaminen voidaan ajatella kenties eräänlaiseksi vieras- ja osakaspelaamisen hybridiksi, jossa pyritään saamaan osakkuuden tuomia etuja ilman osakkuuden tuomia velvoitteita. Osakkaille, jotka eivät itse pelaa, vuokraus on tuonut mahdollisuuden kattaa omistuksen kustannuksia tai hyvinä vuosina jopa saavuttaa pientä tuottoa omistukselleen.
Vuokrapelaamisen rinnalle on syntynyt uudenlaista liiketoimintaa, jota jotkut kutsuvat ’pelioikeuksien jalostamiseksi’. Tämän toiminnan seurauksena kentällä pelaa vieraspelaajia, joista kenttä saa vain välillisesti tuottoa ao. pelioikeusjalostajan osakkeensa pelioikeuden käytöstä maksamista korvauksista. Toiminta herättää perinteisten pelaajaosakkaiden keskuudessa voimakasta tunnekuohuntaa, mutta todellista tietoa tästä pelaamistyypistä on toistaiseksi vähän. Kokonaiskierrosmääriä kyllä tiedetään, mutta mielenkiintoinen seikka olisi tutkia kilpaileeko tämänkaltainen pelaaminen greenfee-myynnin (eli suoraan golfkenttäyhtiön oman liiketoiminnan) vai vuokrapelioikeuksien (eli useimmiten osakkaiden tuoton) kanssa. Kilpaili se kumman tahansa kanssa, yhtenä kipupisteenä asiassa on koettu se, että pelioikeuden jalostajien toimintaa pystytään kontrolloimaan vain rajallisesti, mutta vaikutus kentän/osakkaan tuottopotentiaaliin joudutaan ottamaan vastaan.
Tämän pitkän selostukseni lopuksi totean omana mielipiteenäni seuraavaa: vuokrapelaajalla ja pelaajaosakkaalla (henkilö- tai yhteisö) saisi mielestäni olla molemmilla yhtäläiset tai lähes yhtä hyvät edut ja mahdollisuudet pelioikeuden käytössä. Pelioikeuksien jalostamista puolestaan pidän lievästi negatiivisena ilmiönä tilanteessa, jossa se perustuu osakkeen pelioikeuksien käyttöön. Mikäli se perustuu yhtiön vapaaehtoiseen sopimukseen, on ilmiö aivan hyväksyttävää koska yhtiö voi vapaasti määritellä myös ehdot toiminnalle, mutta osakkeen pelioikeuksiin perustuessaan se useimmiten on toimintaa, jollaista alunperin ei oltu ajateltu. Pitäisin järkevänä muokata pelioikeuksien sääntelyä siten, että suosittaisiin osakkeen tuottamalla pelioikeudella koko kauden mittaista yhden nimetyn henkilön pelaamista ja ’vieraspelaaminen’ pidettäisiin yhtiön omana liiketoimintana, jonka tuotoilla pyrittäisiin täysimääräisesti vähentämään osakkaiden maksurasitetta. Tällaisen säätelyn saavuttaminen edellyttää nähdäkseni pelioikeuksien käyttömuotojen säätelymahdollisuutta, mikä olisi huomioitava yhtiöjärjestystasolla.
Osakaspelaaminen ei ole autuaaksitekevää. Vuokrapelaaminen on nähdäkseni osakkeenomistajalle etu ja mahdollisuus, ei haitta. Pelioikeuden jalostajien tehokäyttö on puolestaan riski.
Tämä pitkä kirjoitus oli mielipide, josta en voi sanoa olevani sen enempää oikeasssa kuin väärässä. Perustuu omaan pohdintaani.