Etusivu›Foorumit›Yleistä›Pelaajan todellinen luonne..›Re: Pelaajan todellinen luonne..
Tää on mun suosikki(stereo)tyyppi kentällä: Ykköstiille tullaan viime tingassa sitomaan kengännauhoja ja selostetaan samalla kovaan ääneen miten selkä on kipeä ja hartiat aivan jumissa. Kun ko. pelaajan lyöntivuoro tulee (Lyäkää vaan ensin, mää vähän lämmittelen, ja huitoo draiverilla lapansa entistä jumimpaan) hän tekee pari rivakkaa provea ja tempaisee pallonsa hermeettisellä hukilla viereiselle väylälle/griinille/outtin tms. Tästä kimpaantuneena kolmas lähtee entistä raivokkaammin topilla peliin.
Jo kolmosgriinillä alkaa selostus miksi ei peli kulje. Hartiathan siinä on syynä. Tai selkä. Harvoin kuitenkaan penikkatauti tai krapula (olisi kerrankin rehellinen!) Viimeistään kuutosen griinillä alkaa pahoittelut siitä, kun kiekan joutuu jättämään tärkeän työ(a)sian takia kesken jo yhdeksän rei´än jälkeen. Pomo kun on soitellut jo tunnin ajan…
No ei se perkele mihinkään lähekkään lupauksista huolimatta. Ja selostus jatkuu… palloja hukkuu oikealle ja löytyy vasemmalta, Pari-kolme lyöntiä unohtuu ihan vahingossa kirjata edelliseltä rei´ältä ja selkä on edelleen (saatana) jumissa.
Ja kiekan jälkeen 18. griinillä kehutaan kuinka jumalattoman kivaa oli toivottavsti osutaan samaa ryhmään toistekin!! Hei hei! Ja otetaanhan vielä yhet ihan nopeet oluset tossa terassilla? Otetaanhan?
Mites toi kaikki kuulostaa niin tutulta…? Ei helvetti sehän olen minä itse. I´ll get me coat…