Etusivu›Foorumit›Yleistä›Paloheinän rangesta…›Re: Paloheinän rangesta…
ts kirjoitti: (17.5.2009 13:16:13)
’Tilannetta parantaisi huomattavasti, jos kurssin jälkeen saisi harjoitteluluvan kotikentälle hiljaisina aikoina. Oma ymmärrys siitä, mitä +3 peli vaatii kehittyisi tuossa huomattavasti’Eli tuossa on kyse siitä, mitä pitäisi tehdä alun jälkeen, että kortin suorittamisen jälkeen oltaisiin kriteerien mukaisella tasolla.
Kertoisitko minulle myös eron tuon muutama päivä aiemmin mailan käteen ottaneen ja viikon kurssin päätteeeksi kortin saavan pelaajan eron. Eikös tässä juuri ollut aluanalkaen kyse casesta, jossa ma-pe kurssilta tulee aloittelija kortti taskussa ulos, eikä todellisuudessa ole lähelläkään kortin kriteerien täyttymistä. Itsehän hän ei sitä voi ymmärtää, koska ei ole päässyt kentälle tilannetta toteamaan. Rangella tiiltä lähti ihan hyvin 😉
Hyvä, että palattiin alkuperäiseen aiheeseen, green cardin suorittaneiden tasoon. En usko, että viikon lisäharjoittelulla isollakaan kentällä korttikokelas muuttuisi golfariksi, jos hän ei ole liikunnallisesti erityisen lahjakas tai pitänyt jo kauan golfmailoja käsissään.
Minä ymmärsin aikoinaan green cardin enemmänkin luvaksi harjoitella. Golfin pelaaminen voisi alkaa vasta kun kun taidot ovat riittävällä tasolla. Sain kortin heinäkuussa. Koe taisi olla suoraan kurssin jälkeen. Ei ollut puhettakaan, että olisin rynnännyt siitä paikasta oikealle golfkentälle munaamaan itseni. Kävin rangella, kiersin par-3-kenttiä. Taisin minä kyllä Paloheinän kiertää pariin kertaan lokakuussa, mutta kenttähän on vain vähän lavennettu par-3-kenttä.
Seuraava talvi kului treenatessa, mitä nyt muutama pron tunti sotki välillä kuvioita. Vasta seuraavana keväänä liityin jäseneksi golfseuraan ja uskaltauduin oikealle kentälle. Ennen avauslyöntiäni olin kirjanpitoni mukaan yrittänyt osua palloon 37 000 kertaa. Siitä huolimatta perhosia oli tarpeeksi vatsassa. Eka lyönti oli kuitenkin onnistunut, puu kolmosella kapealla par-nelkulla keskellä väylää. Kummikierroksellani mukana olleelle se oli ilmeisesti aloittelijalta aika poikkeuksellista, sillä hän muistutti siitä kuusi vuotta myöhemmin tavatessamme. Neljännellä oikealla golfkierroksellani pelasin 57 bogipistettä ja sain golftasoituksen.
Olen sitä mieltä, että vanha järjestelmä, jossa ennen kuin on saanut tasoituksen 36, ei pitäisi olla mitään asiaa oman kotiseuran ulkopuolelle. Valitettavasti yhtälö on mahdoton, kun melkoisella määrällä golfia palaavista kotiseura on paperilla. Eikä se taida muutenkaan sopia ’mulle kaikki heti’-sukupolvelle. Kuitenkin tärkein asia, jota pitäisi alkeiskursilla tähdentää, on, että golf vaatii keskivertoihmiseltä aivan mahdottomasti harjoittelemista. Muuten pelaamisesta ei nauti ei pelaaja eikä hänen pelikumppaninsakaan.