Etusivu›Foorumit›Yleistä›Ongelmanratkaisumalleja…?›Re: Ongelmanratkaisumalleja…?
Kolahti aika hyvin nilkkaan, tosin en näe tätä ongelmana, ennemminkin uutena elämäntilanteena.
Pelasin ennen noin 60 kierrosta kesässä ja sen lisäksi yleensä 5-10 kierrosta talvisin jossain reissussa. Nykyään kun on pari pientä lasta ja töissäkin on käytävä, golfin osuus elämässä on määrällisesti pienentynyt, mutta tärkeydeltään ei missään nimessä muuttunut. Kierroksia tulee pelattua joku 25-30 kaudessa ja ulkomaankierrokset ovat jäänneet korkeintaan yhteen.
Peliajan järjestäminen on ollut suhteellisen helppoa, koska rakas vaimoni ymmärtää, että kentälle on päästävä vähintään kerran kahdessa viikossa. Ehdottaa jopa itse, että mene pelaamaan, jos huomaa, että mulla alkaa pinna olla edes vähän kireällä. Yleensä olen yrittänyt mennä kentälle joko aikaisin aamusta tai sitten keskikesällä lasten mentyä nukkumaan. Tärkeintä on päästä kentälle silloin, kun se vie vähiten aikaa, eli sunnuntai päiväkierrokset jäävät melkein kokonaan pois. Yksin tai samalla sykkeellä pelaavan kaverin kanssa, kentän kiertää hosumatta 2 1/2-3 tuntiin. Myös työaikana golfaaminen asiakkaiden kanssa on hyvä tapa sovittaa harrastus perhe-elämään. Ymmärrän toki, että tämä ei ole kaikille mahdollista, mutta minulla se on toiminut erittäin hyvin.
Olen kuitenkin ilokseni huomannut, että sen minkä määrässä häviää, sen laadussa voittaa, eli olen oppinut nauttimaan kierroksesta ihan eri tavalla kun ennen. En tiedä johtuuko tämä kierrosten määrän tippumisesta, iän karttumisesta vai lasten vaikutuksesta asenteeseen elämään. Kuitenkin fokus kierroksella ei enää ole tuloksenteossa, vaan pikemminkin harrastuksesta nauttimisessa. Ja samalla lyöntikeskiarvo on tippunut ihan automaattisesti. Mahtavaa, eikö totta!