Etusivu›Foorumit›Yleistä›Omat rajat ja VISIO›Re: Omat rajat ja VISIO
Hyvää tarinointia niiiiin tutusta aiheesta! Ja äskeinen Laviksen ajatelma oli aika naseva.
Itse paininut näitten samojen ajatusten kanssa aina tasasin väliajoin. Sitä on sumplinut, että kyllä mun on jonkumoinen golfari oltava, kun tälläkin rundilla pystyin noin monta paria/birkkua tekemään. Ja sit taas hetken päästä kun homma karkaa kourasta, tulee sitä niin helposti tarrauduttua tohon mentaalipuoleen. Eli ’joo, ei vaan pää taas kestänyt..’.
Oikeestaanhan mä tiedän tasantarkkaan faktana sen, että mun tekniikka ei missään nimessä ole riittävän hyvä. tai siis ööö…riittävän hyvä mihin tarkotukseen?? No, ainakaan siihen, että golfista vois nauttia läpi kesän. Tai ees useemman kierroksen putkeen. Hmm….tai välttämättä ei aina edes yhtä kokonaista kierrosta.
Tää on kyllä mystinen juttu. Kun toisaalta tuntuu, että sillon ku pystyy/muistaa pelata ’rennosti’ (siis sekä fyysisesti, että psyykkisesti) hyviä lyöntejä tulee solkenaan, ja golf on helppoa ja hauskaa. Kunnes sitten se yht’äkkiä ei taas sitä ole….
Eiköhän se vaan niin ole, että hyvä tekniikka on pohjana(tai oikeestaan vaatimus) aika paljon myös sille hyvälle mentaaliselle valmiudelle…ja sille, että voi pelata ’rennosti’. Sillon kun oikeesti tietää osaavansa pomminvarmasti tietyn lyönnin, on aika hyvä todennäköisyys, että se lyönti onnistuu just nyt. Omassa pelissä toi termi ’pomminvarma’ ei valitettavasti oo riitävän usein läsnä.