Etusivu›Foorumit›Yleistä›Miten hurahdit gofiin›Re: Miten hurahdit golfiin
Saan kiittää golfurani alkamisesta Finnairin kahta kaunista lentoemäntää.
Oli kesä -88. Olin viettämässä tyypillistä sinkkuelämää kaupungin yössä lauantai-iltana.
Päädyin sillä kertaa Pikkuparlamentti -nimiselle kesäterassille, Helsingissä. Nykyään sitä paikkaa ei enää ole vaan tilalle rakennetaan eduskunnan lisärakennusta. Tapasin siellä kaksi neitosta, jotka ottivat jossain vaiheessa puheeksi golfin. He olivat tutustuneet lajiin jossain maailmalla reissatessaan. Itse tiesin tästä tarunhohtoisesta lajista oikeastaan vain sen, että James Bond pelasi kyseistä peliä. Kohta tytöt jo pyysivätkin minua mukaan seuraavana päivänä golfkentälle, ’rangelle?’. En tiedä, kumpi kiinnosti enemmän; nainen vai golf. No, nainen tietysti, mutta kyllä golfikin kiinnosti. Menimme seuraavana päivänä yhdessä Kurkkiin, Kirkkonummelle. Olin ensimmäistä kertaa golfkentällä ja siellä näytti hienolta, oli kauniit maisemat ja salaperäisen klubihengen pystyi aistimaan.
Neidot antoivat pikaisen koulutuksen rangen lyöntipaikalla, miten mailasta pidetään kiinni ja miten lyönti suurinpiirtein tapahtuu.
Sain käteeni rauta 4:n, mitä lie merkkiä ja naistenmallia, mutta silloin ei spekseihin kiinnitetty huomiota.
Katselin hieman ympärilleni sovitellessani mailaa käteeni ja huomasin, että eivät tytötkään vielä mitään ammattilaisia olleet, mutta takanani oleva mies näytti lyövän hirveitä pommeja, lähes rangen yli. Ajattelin, että osaisipa joskus lyödä noin.
Astuin lyöntipaikalle ja löin ensimmäisen lyöntini; puhdas huti. Toinen ja kolmas sama juttu. Nolona siinä mietin, miten tämä voi olla näin vaikeaa; olenhan sentään kaksinkertainen suomenmestari pesäpallossa. Silloin oivalsin, että tässähän täytyy olla nostamatta vartaloa pystyyn lyönnin aikana, että lyöntirata ei muutu. Seuraavaan lyöntiin keskityin sellaisessa mielentilassa, että ohilyöntiä ei voi tulla. Lyönti osuikin hyvin palloon ja se lensi yli 150 m. Se oli siinä!