Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Mika Piltz kuumin valmentaja Suomessa›Re: Mika Piltz kuumin valmentaja Suomessa
Mäkeläinen kirjoitti: (1.1.2013 14:59:57)
Kyllä syntymäperällä on todella paljon tekemistä, niin se vain on ja olettaakseni siitä on myös paljon kirjoitettua tutkimusta… Muistaisin lukeneeni, että mm. urheilijoiden lapsista tulee paljon suuremmalla todennäköisyydellä urheilijoita kuin kirjastontätien lapsista. Ajalla minkä lapsi nuoruudessaan käyttää on tietenkin paljon merkitystä, mutta luontaisesti lahjakas / kyvykäs on myös motivoitunut ja oppii tätä kautta opetetun asian paremmin.Joukkuelajeissa näkee paljon lapsia joilta puuttuu halu ja kyky. Monesti näiden lapsien takana on vanhempien halu tehdä urheilija tai kuultu totuus, että urheilu on tie terveenpään elämään. Näkee myös niitä lapsia jotka ihan oikeasti haluavat oppia, mutta kun se asia ei vaan sisäisty, valitettavasti he joutuvat tekemään aivan hemmetin paljon töitä ihan perusasioiden kanssa. Joukkuelajeissa näkee myös niitä joille asiat vain sisäistyvät aivan erinomaisen helposti, usein jopa liian helposti. Kokemuksesta voin sanoa, että tällaisia huippulahjakkuuksia on vain promille ikäryhmänharrastajista, hyviä aina jokunen per joukkue, akatemia tasoa usein niukasti se joukkueellinen, aktiveeja paljon ja haastajia neljännes – kolmannes ryhmästä.
No, kun näitä geneettisesti lahjakkaita harjoitetaan oikein jo lapsena, annetaan heille mahdollisuus oppia asioita jotka sitten vievät heidän sinne huipulle. Suurimmalle osalle tapahtuu elämäss varmasti jotain ihan muuta ja he päätyvät toisille poluille, enkä nyt tarkoita valmentamista. Lapsille tietyt vuodet ovat vain niin ’vahingollisia’ jos katsotaan urheilun näkökulmasta. Näiden lasten näkökulmasta katsottuna tuo valmentaminen on todella tärkeässä roolissa ja itse arvostan aina enemmän sellaisia valmentajia jotka seisovat lapsesta – aikuisuuteen asti pelaajan rinnalla, tekee pitkäjänteistä työtä ja siinä ohessa paljon muutakin kuin mitä itse sana valmentaja tarkoittaa. Joskus tulee hetkiä, kun valmentaja ei enää kykene viemään pelaajaa eteenpäin, silloin on aika vaihtaa valmentajaa, mutta se ei silti mielestäni tarkoita, että se ensimmäinen ja alkuperäinen olisi välttämättä tehnyt työtään huonosti. Sen voi ajatella myös niin, että se alkuperäinen on tehnyt sen raskaammantyön ja joku toinen kuorii kermat.
Tämä erinomaisten, akatemia ja aktiivi tason pelaajien rypäs voi myös päästä aivan huipulle asti, mutta he joutuvat tekemään niin paljon enemmän töitä, valitettavasti, mutta se ei ole myöskään aina huonoasia, vaan kehittää paljon myös muita taitoja: luonteenlujuutta, halua, motivaatiota, kestävyyttä, keskittymistä… yms… Eräs pelaaja joka kuului akatemia ryhmään (oli alkutaidoiltaan aktiivi) teki harjoituksen itsenäisesti kymmeniä kertoja ennenkuin oppi sen. Kertoi myöhemmin, että oppi siinä samassa muutaman muunasian joita ei opetettu, vaan jotka hän itse tekemisen kautta oppi.
Ehkä parastapa mitata valmentajia on kuitenkin kysyä pelaajilta, kuka on heille ollut se innoittavin ja opettavin valmentaja, heidän omalla urallaan.
koska urheilijavanhemman lapsi ei ole kirjastossa ja kirjasto-tädin lapsi ei välttämättä urheilukentällä. Aika usein vanhemmat vievät lapsiaan omille mielialueilleen. Vai tietääkö vastasyntynyt, että kas Selänne, musta tulee luistelija. Vai onko sillä luistelugeenit?
Silti uskon geenienkin vaikuttavan.