Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Mikä on svingi? Voimantuotto vol. 2›Re: Mikä on svingi? Voimantuotto vol. 2
ts kirjoitti: (25.6.2013 14:54:10)
Niin.. kyse on edelleen kuitenkin muutaman gramman antaman tuen muutoksesta…
Ja itse asiassa lievässä kantaosumassa varren kiertymä on varsin olematon.
Vielä kun joku vastais siihen pallon muodonmuutoksen energiamäärään.
Jos osuma on kannassa tai kärjessä, energiaa sitoutuu myös pallon kierteeseen eli pallon momenttiin.
Esim kärkiosumassa draiverilla, nuppi kierähtää osumahetkellä hyvin nopeasti ja terävästi ylhäältä päin katsottuna myötäpäivään, ja ’hieraisee’ palloon kierteen vastapäivään, jolloin pallon lento kaartaa vasemmalle.
Päinvastoin kantaosumassa, nuppi kiertähtää ylhäältä päin katsottuna vastapäivään, ja ’hieraisee’ palloon kierteen myötäpäivään, ja pallon lento kaartaa oikealle.
Näihin ylimääräisiin kierteisiin ja vääntöihin hukkantuu energiaa.
En osaa sanoa, kuinka paljon pallon muodonmuutokseen sitoutuu energiaa, mutta googlasin viisi minuuttia. Kuten aikaisemminkin totesin, te ’ammattilaiset’ tietenkin osaatte löytää relevantit lähdeviitteet paljon nopeammin ja paremmin?
Ainakin tässä artikkelissa kerrotaan, että vaikka pallon muodonmuutokseen sitoutuu huomattava energia, se ehtii suurelta osin purkautua pallon lähtiessä liikkeelle, ja suurin osa siitä muuntuu takaisin pallon liike-energiaksi, eli vauhtiin. Asian voi laskea tarkasti 3-dimensionaalisella FEMillä eli elementtimenetelmällä, joka laskelma varmaan löytyy viittestä [2], jos kuka ymmärtää matemaattista elementtimenetelmää, itse en ole koskaan kunnolla ymmärtänyt ;-D
’A significant portion of the kinetic energy has been converted into potential energy stored in the deformed ball. Essentially, the ball is like a compressed spring. See Figure 3. When the ball takes off from the tee, it returns to a spherical shape, releasing the spring, and most of this potential energy is converted back into kinetic energy. Detailed analyses of the club head/ball interaction can be made through a full 3-dimensional finite element analysis [2] or via simplified 1- or 2-dimensional models’