Etusivu›Foorumit›Yleistä›menestys golfissa.›Re: menestys golfissa.
Toistohan on tärkeintä.
Aloin treenaamaan (pool)biljardia 90-luvun puolivälissä nk tosissaan, mutta ilman suurempia paineita tai tavoitteita.
Noin puoli vuotta kerkesin treenata viisi päivää viikossa, kolme – neljä tuntia päivässä. Väitän, että sen ajan ja sen jälkeenkin kisoissa kun jännitti, niin se lyönti ’vain tuli jostain’, vaikka omassa näkökentässä oli norsun kokoinen musta täplä. Niin, ja meni siis pussiin.
Homma loppui (yllättäen) inttiin tämän puolen vuoden spurtin jälkeen, mutta voin sanoa edelleen osuvani palloon ja säkittäväni ok prosentilla.
Tässä on se rajan vetäjä – minä en ollut päättänyt ruveta ammattilaiseksi, halusin vain oppia lajin, joten se puoli vuotta n. 20h / vko riitti. Jos olisin halunnut ammattilaiseksi, olisin Suomessa varmasti päässytkin (ilman sitä inttiä). Mutta en sillä olisi kyllä vuokraa yms kustantanut. Ulkomailla se raha on tässäkin tapauksessa. Ja luonnon lahjat riittävät vain alkusysäykseen, sitten pitää treenata ja treenata ja trreee… kuten edellisissäkin puheenvuoroissa.
Yhteenvetona sanon, että Suomessa on suhteellisen helppo pärjätä missä tahansa lajissa, koska meitä on niin vähän. Sitten kun mennään ET:lle (myös poolissa on EuroTour) rinta rottingilla, niin huomataan kansallisen tason olevan kaukana vaaditusta. Sitten se uhrautuminen, raha, elämä ja kaikki muu arkinen tulee sinne toiseen vaakakuppiin – to be pro or not to be pro? Uskaltaako riskeerata? Unohtaa kaikki muu (ei nyt IHAN KAIKKEA =)?
En ole itse ollut kysymyksen edessä, mutta LUULEN, että siinä menee pupu pöksyyn.
Kylläpä tänään näpit juoksee…