Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Suomalainen ylivertaisuus›Re: Meilläkö mahdollisuus
Old John Joseph kirjoitti: (11.10.2007 9:51:53)
Hyvää tekstiä fds:ltä, taas. Pahus, kun vaihteeksi joutuu tekemään töitä eikä ehdi osallistua tähän tärkeään keskusteluun kunnolla. Onneksi oikeasti tietävät ovat kirjoitelleet. Pari lyhyttä kuitenkin.fukke diise saisse kirjoitti: (11.10.2007 0:57:28)
…
Potentiaalinen menestyjä on 18-25 vuotias nuori, joka pelaa underissa ja pärjäilee toureilla. Tämä on erittäin kriittinen ikävaihe. Silloin tulee ihmiselle eteen monet siviilielämän käännekohdat, joten golfonnistuminen tulee erittäin kriittiseksi. Vasta silloin nuori alkaa todellakin miettimään analyyttisesti, miten kehittyä paremmaksi. Aletaan leikkimään tulella ja pelaamaan aikaa vastaan, pitäisi päästä nopeasti sellaiselle tasolle, että leipä irtoaa.
…Onko tässä linjaero ts:n aiempiin teksteihin, mistä olen ymmärtänyt, että kriittinen ikä on 10-13 v, milloin viimeistään pitää olla täysillä mukana ja menestyä?
Me puhutaan ts:n mukaan vähän eri asiasta. Lapsi oppii normaaliin elämiseen tarvittavat liikemallit 0-8 vuotiaana. Sen jälkeen nuori rakentaa urheilupainotteisen liikemallivarastonsa aika pitkälti ikävuosina 8-15. Myöhempi uusi liikemalli on oikeastaan vain oikean käden koukistus ja lantion edestaas-lykkäys.
Jos palataan golfiin, niin harrastajamäärien lisääminen, lahjakkuuksien poiminta, tehokas nuorisotyö jne. ovat tärkeitä asioita huippugolffffffaajien kasvattamiseksi. Oletetaan nyt, että nuori aloittaa noin 10-vuotiaana lajin aktiivisen harrastamisen. Kaikkein suurin ongelma ei ole kuitenkaan golftaitojen oppiminen ensimmäisen kymmenen vuoden aikana vaan niiden unohtaminen seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Maailmassa on kilometritolkulla ihmisiä, jotka ovat teini-iässä oppineet paukuttelemaan underissa päivät pääksytysten. Yhtäkkiä kuitenkin kehitys pysähtyy ja tatsi katoaa. Joillakin katoaa kiinnostus, tulee mukaan viinakset, tytöt/pojat, mutta suurin syy on yhteyden katkeaminen itsestään opittujen liikeratojen hallinnassa. Kun svingiä täytyy lähteä viemään määrätietoisesti eteenpäin, analyyttistä minää ei löydy. Huomataan, että opittu svingi toimii vain tunnepohjaisessa hyökkäystilassa, mutta ei pelkotilassa, kun peliä pitäisi tunteen kadotessa viedäkin hetken aikaa eteenpäin älyllisessä kontrollissa, ei löydy yhteyttä oman svingikäsityksen ja todellisuuden välillä. Tästähän nämä suomalaiset golfpiirit puhuvat nimellä ’täytyy löytää se oma juttu’. Näiden asioiden parissa pähkäilevät Ilosta lukuunottamatta kaikki nykyiset huippumme. Näitä svingin kadottajia ovat varmuudella kaikki ammattilaisyrittäjämme Sipposesta Väinölään ja sen jälkeen olen katsonut vain sivusta ja huomaan, että samaa rataa mennään Karjalaista myöden. Sen näkee jo yhdestä tai kahdesta svingistä loppuasennon perusteella, eikä kyse ole mistään pallon paikasta tai svingplanesta, vaan ihan muusta, jota en jaksa lähteä ruotimaan.
Mutta meillä on nyt 1 huippu ja 20 potentiaalista menestyjää. Suhde on 1/20. On paljon helpompi nostaa tämä suhde arvoon 5/20 kuin rakentaa joku junnukoulutusohjelma. Se tarkoittaa vain ja ainostaan sitä, näistä 20 potentiaalisesta menestyjästä 4 pääsee takaisin nuoruutensa positiiviseen kehitysluuppiin, eli löytää kadonneen tatsinsa.
No kenen intressi on siinä, onko Suomessa 1 vai 5 huippua? En tiedä, mutta ei ainakaan minun. I know they will not give back anything so I don’t care. Ymmärrän hyvin niitä 124 994 muuta golffaajaa, joille se on niin ikään samantekevää. Ensimmäiseksi pitäisi Suomessa ratkaista se, mikä voisi motivoida muita golffffaajia uhraamaan yhtikäs mitään toisten menestymisen eteen. Sitä ei ole tässä maassa vielä ratkaistu.