Etusivu›Foorumit›Kilpagolf & harjoittelu›Matalampaa kaarta – ranteet ja release›Re: Matalampaa kaarta – ranteet ja release
Pulli-Paavo kirjoitti: (24.9.2007 22:40:10)
Onkohan nyt unohtunut jotain. Golfissa merkitsee vain score. Hyvään scoreen päästään monella tapaa. Tason säilyttämistä helpottaa homman toistettavuus. Itseäni ei ainakaan pätkääkään kiinnosta onko mielikuvani oikea tai väärä, vaan miten lähelle aikomaani kohdetta pallo päätyy. Itse olen toivoton pähkäilijä, seuraava tavoitteeni on ryhtyä uskomaan mitä minun olisi tehtävä päästäkseni toistuvasti lähemmäs kohdetta, ei miksi niin tehdään tai onko milekuvani vääriä vai oikeita.
Mä olen Pulli-Paavon kanssa paljolti samoilla linjoilla. Lähes koko ikäni olen jotain urheilua harrastanut, joitain jopa ihan kohtuullisella menestyksellä. Itseäni ei ole juurikaan kiinnostanut yksityiskohdat. Se on ollut valmentajien tehtävä ja heiltä on tullut tarvittava palaute omasta tekemisestäni.
Mä jakaisin porukat kahteen luokkaan insinöörit ja taiteilijat, sekä heidän sekasikiöönsä Insinööritaiteilijat, jotka on niitä Jaappanilaisia kutka tekevät sinusta kynällään valokopion Mont Martren aukiolla 😉
’Insinöörit’ ovat uutteria ja heille on tärkeää tietää, mitä tapahtuu ja miksi. Tästä joukosta löytyy paljon yhden totuuden etsijiä. He ahmivat yksityskohtaista tietoa ja pahimmassa tapauksessa ’tukahduttavat’ harrastamisensa liikaan analysointiin jolloin lopputuloksena on ’perinteinen’ tieto lisää tuskaa, homma leviää käsiin ja tekeminen alkaa ahdistamaan, kun tulosta ei synny.
’Taiteilijat’, joihin katson itse kuuluvani, eivät taasen ole juurikaan kiinnostunut teknisistä yksityiskohdista, vaan lähinnä vetelevät pensselillä suuria linjoja. Lopputulemana isosta joukosta muutamat osuvat vahingossa oikealle suunnalle ja onnistuvat tekemisessään, loput eivät välttämättä edes hiffaa olevansa hukassa vaan naatiskelevat tekemisestään niin kauan kuin huvittaa.
Noin tiukka luokittelu on tietysti turhan kärjistävää, mutta IT-ihmisenä mulle ei ole kuin nollia ja ykkösiä 😮
Hyvän Pron tehtävänä on tietysti huomata mihin suuntaan opetettava on kallellaan ja jakaa sen mukaan ohjeita. Koska ts:n metodeja on tässä ketjussa paljon puitu, niin mun täytyy ainakin kiittää ts:ää siitä, että kohdallani hän on siinä onnistunut, vaikka olin jo 15 vuotta tehnyt omiani ennen häneen tutustumista. Jo noususuunnassa ollut tasuri on pudonnut häneen tutustumisen jälkeen kympistä kutosen pintaan käymättä rangella tai lähipelialueella. Täysin hukassa ollut lyönti parani kertaheitolla yhdessä kolmen tunnin sessiossa Masterin GCI:n jälkeen, kun ’taiteilijaa’ pyydettiin sutimaan eri mielikuvalla. Lähipelilyöntikeskiarvo parani tänä kesänä neljällä lyönnillä vaikka ohje tuli mielikuvana yhdessä lauseessa keskustelupalstalla! Edes amerikkalaisen hotellihuoneen televisiossa näkyvällä Ostos-TV kanavalla ei uskalleta luvata näin huimia tuloksia näin vähällä tekemisellä. Näillä tuloksilla minua ei pätkääkään kiinnosta onko tämä saavutettu huijaamalla minua, etenkään kun tavoitteet eivät ole ammattilaisuudessa. Onneksi Fred Couples on yksi ’idoleistani’, joten houkutus Singhmäiseen harjoitteluun pysyy kaukana horisontissa 😉